Terveisiä Espanjasta! Täällä on kesä! Helmikuussa! Tai no, paikalliset kulkee toppatakit päällä, mutta meikäläisellä on ihan kesäfiilis. Auringossa on todella lämmin, tuuli on kova ja vähän vilpoinen, mutta kyllä täällä kesätakilla pärjää aivan mainiosti! Ja palmuja on kaikkialla! :D Sitä vaan hätkähtää melkein joka kerta kun sellaisen näkee. "Hei, vau! Palmu! Ei mutta tuollahan on toinenkin ja tuolla. ja..!" :D
Mutta siis matkalle menneisyyteen: Maanantaina 26.1.09 Taru lennähti Wieniin. Tästä seurasi pari päivää turisteilua. Harmittavasti Wienissä satoi koko viikon! :( Paras tapaus sattui, kun menimme maistelemaan aitoja Sacher-kakkuja (ne ovat siis kotoisin Wienistä). Näitä aitoja saa ainoastaan Sacher hotellista (kopioita kaikkialta Wienissä). Paikka oli meeelkosen kallis, mutta olihan se kerran koettava ja kyllä oli ehdottomasti paras Sacher kakku, minkä olen tähän mennessä syönyt! Takit oli paikassa jätettävä narikkaan. Siinä takkeja riisuessamme ehdimme vaihtamaan ehkä kaksi sanaa suomeksi, kun narikkamies huikkasi jo "Terve!". Mies oli itävaltalainen, mutta ilmeisesti joku Suomifani ja Tampere oli kuulemma hänen lempikaupunkinsa (joo just joo). Syötyämme menimme noutamaan takkejamme. Mies sanoi, että häneltä loppuu työvuoro ja hän haluaa viedä meidät kierrokselle hotelliin. Ei edes kysynyt, että halutaanko me kierrosta tai onko meillä aikaa. Niin sitä vaan mentiin. Ihan hieno hotelli. Melkein puolet ajasta kului ehkä kuitenkin kun käytiin läpi ketä kaikkia julkkiksia siellä oli vieraillut. Pöytäliinoista meidän piti yrittää bongaila tuttuja.. no ei oikein löytynyt kun suurin osa oli jotain "tosi kuulusia" saksalaisia näytteliöitä... Joo, ehkä Saksassa... Lopuksi saatiin vielä hotellin lehdet ja minä myös miehen puhelinnumeron!! Ja se oli siis joku 40 varmaan.. :S Mutta jos joku tahtoo keirrokselle Sacher hotelliin... :D
Torstaina oli meidän yliopiston tanssiaiset TU Ball. Odotukset olivat todella korkealla.. ja ehkä osittain siksi tapahtuma oli hieman pettymys. Jo alkuilta ei oikein sujunut, enkä sitten oikein onnistunut saamaan mielialaa siitä täysin nousemaan... Juhla oli valtava, sekä paikan koon että juhlijoiden määrällä mitattuna. Juhlasta jäi vähän rahastuksen olo. Lippu sisään ei sisältänyt mitään muuta kuin sisään pääsyn. Narikka maksoi, juomat maksoivat (yläkerrassa vielä ihan älyttömästi, onneksi alhaalla oli hieman halvempaa). Tuttuja näki vilaukselta. Aina sanottiin, että jutellaan pian taas, mutta samojen ihmisten löytäminen uudestaan oli todella vaikeaa. Tanssiminen, jota olin odottanut eniten, jäi todella vähälle, ehkä osittain siksi, että tuttuja näki aina hetken ja sitten ne katosivat. Tanssin kerran jonkun tuntemattoman diplomi-insinöörin kanssa ja pari kertaa portugalilaisen Filipen kanssa. Mutta älkää nyt ihan väärin ymmärtäkö. Ei ollut mitään huonokaan tapahtuma. Palatsi, jossa tanssiaiset olivat, on todella kaunis ja upea. Meillä oli myös varattuna pöytä, jonka ääressä juttelimme ja joimme viinejämme. :) Tapasimme myös erään suomalaisen diplomi-insinöörin. Hän oli ollut opiskeluvuosinaan myös Wienissä vaihdossa ja tuli nyt tyttöystävänsä/vaimonsa kanssa muistelemaan vaihtoaikoja TU Balliin. Tässä vähän kuvia:
Oltiin kaikki niin kauniita! Sanna, Belinda, Minä, Jule, Taru, Delhpine, Tiia ja Anna
Minä ja Belinda metrossa matkalla juhliin. Jotkut tuli limusiineilla/takseilla. Meillä oli opiskelijaystävällisempi vaihtoehto. Eikähän me mitään alkoholipitosta metrossa juotu.. Ehei.. :)
Pääjuhlasali, jossa meneillään avajaistanssit
Minä ja Taru
Perjantaina alkoi interrail-reissu Pohjois-Italian ja Etelä-Ranskan kautta Espanjaan, mutta kirjotan siitä myöhemmin. Lennähdän täältä Valenciasta vielä Malagan lähelle Fuengirolaan, että seuraavassa blogipäivityksessäkin voi kestää hieman...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti