Kun Wienissä paistaa aurinko....

Myös Simmeringissä on sittenkin kauniitakin rakennuksia! :D

(Sorry, kuvat on taas latautunu jotenkin ihan pieleen eivätkä näy (eikä mulla oo hajuakaan, mikseivät), mutta koittelen ladata ne uusiks tässä joskus. Kuvitelkaa siis siihen asti tohon ylle nätti rakennus ;D )

Eli flunssasta selvittyäni alkoi ihan älytön luku-urakka. Tiedossa oli Energieökonomien tentti. Siinä sitten suomennettiin, luettiin, suomennettiin lisää ja yriteltiin vastata ennalta annettuihin mallikysymyksiin. Vaikeustasoa nosti se, että materiaali oli osaksi englanniks ja osaksi saksaksi. Eli aina juuri kun oli saanut käännettyä aivonsa jotenkin saksamoodille, kielivaihtui enkuksia ja toisinpäin. Lisäksi enkun kielisten osioiden termien saksankielisistä nimityksistä ei ollut hajuakaan. Tentin alussa assarit onneksi sanoivat, että saa kirjoittaa joko saksaksi, enkuksi tai vaikka saksaenkuksi.. :D No kyllä se tentti saksaksi kuitenkin tuli tehtyä. Kysymyksiä oli 6 ja aikaa puolitoista tuntia. Kaipa se ihan hyvin sujui.. *koputtaa puuta* Lukuvaiheessa kyllä huomasi, että on se saksa parantunut: luin aivan alkulukukauden aikana kääntämääni osiota ja olin kääntänyt tyyliin joka toisen sanan. Siinä sitten mietti, että enkö mä muka totakaan sanaa tienny sillon! :D

Tentin jälkeen alkoi reilun kuukauden vapaus! Torstaina suunnattiin Prater Domiin (eli siihen ihan älyttömän suureen baariin). Perjantaina osallistuin erään puolalaisen tytön järjestämille "skandinaavisille" illallisille. Niille osallistui myös minulle kaks ennestään tuntematonta suomalaista tyttöä. Siinä sitten naureskeltiin niille resepteille. Suomalaiset perunat ja mustikkapiirakka kun eivät aivan olleet sellaisia, mihin oltiin Suomessa totuttu. Eikä puolalainen tyttö meinannut millään usko sitä, sillä netissä, mistä hän oli reseptit löytänyt, oikein luki, että ne on suomalaisia reseptejä. :D Noo, siitä tuli sitten vähän saksalaissuomalainen illallinen tai jotain. :) Lauantaina oli vuorossa slovenialaisen Janin ja puolalaisen Kamillan syndet. Olin ajatellut lähteä sieltä viimeisellä metrolla kotiakohti, mutta yhtäkkiä kello olikin kolme! :D Kolmen aikoihin siis lähdettiin Tiian kanssa seikkailemaan kohti yöbusseja ja vähän yli neljä olin kotona. Eilen olimme leffassa katsomassa, miltä Tom Cruise näyttää natsina. Ja vaikka muuten herrasta on jokseenkin epämiellyttävä kuva, niin myönnettävä on, että kyllä se näytellä osaa. Olin nähnyt aikaisemmin saksalaisten version samoista tapahtumista, joten elokuva ei tuonut mitään uutta oikeastaan. Leffan jälkeen mentiin vielä hetkeksi istumaan paikalliseen coctailbaariin. Mukana olivat itävaltalaiset Stefan ja Thomas (buddyja molemmat) ja huh kun niitä oli vaikea ymmärtää! Puhuivat melko hiljaisella äänellä nopeasti! :S Lisäksi väsymyksellä oli ehkä myös jotain osuutta asiaan.

Sitten siihen asiaan, mistä oikeastaan halusin kertoa: Wienin sää! Jos jotain ollaan opittu tässä viiden kuukauden aikana, niin se, että täällä säät ei noudata mitään logiikkaa! Syyskuussa kun saavuttiin oli hellettä +30 astetta. Sitten yhtäkki lämpötila tippui kymmeneen. Uuden vuoden jälkeen täällä oli kylmä, hieman alle -10. Mutta nyt tuntuu, että kevät on saapunut! Kevät tammikuussa! Eräänä päivänä oli jo +10 ja aurinko paistoi, niin että ihan tuli hiki villakangastakissa. Lauantainakin oli todella kaunista, joten uskallauduin jopa tutkimusmatkalle Simmerginiin! Ja yllätyksekseni koko Simmering ei olekaan rumaa rötisköä täynnä vaan löysin oikein viihtyisiä alueita! Ja jopa puiston (oikei, ei kauheen iso puisto, mutta puisto kuitenkin!).

(ja tähän vois kuvitella sellasen kadun, minkä varrella on talo ja puita ;) )
Maisemia Simmeringistä, lisätkää lehdet ;)

(jeps, tässä siis puisto)
Hei! Mikä toi on? Puisto?!?! :D

Kun aurinko paistaa on niiiiin kaunista ja ihanaa, tuntuu kuin itsekin kävelisi metrin maanpinnan yläpuolella. Mutta kun se ei paista on vain harmaata ja masentavaa... Ei ole lehtiä, ei lunta, vain harmaita rakennuksia. Huomenna (eli tiistaina) pitäisi taas olla kylmempää ja sataa räntää/vettä loppu viikko! Ihan tyhmää! Varsinkin kun Tarukin tulee tänne! :( Huvittavinta kuitenkin on se, että +10 lähtentelevillä lämmöilläkin täällä on kaikki luistinradat auki! Siinä sitten tänään näihin luistinratoihin liittyen kiisteltiin Sannan kanssa, että siirretäänkö kylmää radalle vai lämpöä pois? Pitäisikö lämmönsiirron lait kirjoittaa uusiksi? ;D

Maailma täynnä kaupunkeja, osa 3: Graz

Torstaina 8.1.2009 klo 7.25 paikallista aikaa suuntasi neljä suomalaista tyttöä Kroatian Zagrebista kohti Itävallan Grazia. Juna lähti ajallaan ja myös saapui suunnilleen ajallaan Graziin, mistä olimme todella hyvillämme. Matka kulki Slovenian läpi ja rajamuodollisuudet tapahtuivat siis Slovenian rajalla, sillä se kuuluu EU:hun (ja Kroatia siis ei kuulu). Taas vaunuihin hyppäsi rajavartiostoa ja kyseltiin passia ja mitä on kasseissa... Passin tarkastanut mies katsoi kaikkien passit läpi ja yhtäkkiä heittäityi melkein mahalleen lattialle. Vähän aikaa mietittiin, että mitä ihmettä, mutta hän siis vain tarkisti, ettei penkkejen alla ollut salamatkustajia. :D Tarkempaa touhua siis kuin Kroatiaan mennessä. Grazin rautatieasemalla meitä oli odottamassa lisävahvistuksia: Sanna, Delphine ja Leen. He olivat saapuneet kaupunkiin jo hieman meitä ennen ja ehtineet niin ollen jo kahvittelemaan ja tutustumaan turistioppaisiin. Heillä olikin jo suunnitelmat päivälle melko valmiina, mikä oli todella ihanaa, sillä itsellä alkoi matkaväsymys hieman painaa. Muutenkin tuntui, että kaikki sujui tällä suomalais-belgialais-ranskalaiskokoonpanolla jotenkin paljon tehokkaammin ja paremmin kuin aikaisemman reissun aikana. :)

Rinkat siis aseman säilytyskoppeihin ja suunnaksi Grazin keskusta. Kirsin tuttuja Suomesta on vaihdossa Grazissa ja tapasimme heidät paikallisen Raatihuoneen edessä. Yhdessä suuntasimme lounaalle heidän suosittelemaan ravintolaan ja ravintola oli todella hauska! Ideana oli, että sai itse rakentaa oman annoksensa. Valittavana oli pizzaa, lämpöisiä voileipiä (eli toasteja), salaattia, täytettyjä paprikoita ja perunoita. Niihin sai sitten valita täytteet sun muut. Itse päädyin tilaamaan pienen salaatin ja pienen annoksen täytettyjä paprikoita. Ja hyvää oli (mitä nyt salaatti muistutti melkeistä keittoa suuren kastikkeen määrän takia).

Grazin suomalaisilla oli kuitenkin tenttejä seuraavana päivänä, joten he suuntasivat lounaan jälkeen takaisin pänttäämään. Me suuntasimme muiden Graz-oppaista löytämille kävelyreiteille. Graz on todella kaunis ja viihtyisän oloinen kaupunki! Olisin varmasti viihtynyt sielläkin hyvin vaihdossa. Pienempi se kuitenkin on kuin Wien, joten jos suurkaupunkikokemusta etsii, siihen se ei sovi.

Kiertämiemme reittejen varrelta löytyi kauniiden maisemien ja rakennusten lisäksi kaikkea hauskaa. Mm. valtava raudasta rakennettu paikallinen "vapauden patsas". Myös tuplarappuset olivat todella lystikkäät. Siellä koettiin monta ahaa-elämystä, kun keksittiin miten kaikin tavoin rappusia voi kivuta (ja laskeutua). :D Lisäksi yhden talon seinästä törrötti turkkilainen sotilas. Siinä sitten mietittiin, että mitä se siellä tekee. Sotii. Siihen lopputulokseen tulimme. Yhdellä suurimmista kaduista oli myös hieman kummallinen koristus. Sen päällä riippui pieniä kuusia ylösalaisin. Kipusimme myös ylös eräälle kukkulalle, jolta saatoimme todeta, että sumussahan se kaupunki oli (kuten kuulemma aina). Paljon käveltyämme ja kierreltyämme suuntasimme kahville. Paikkana oli Grazin läpi virtaavan joen keskelle rakennettu kahvila Murinsel. Kahvila oli todella jännä, mutta hieno. Sohvien selkänojat olivat hauskan muotoisia ja oikein kutsuivat löhöilyyn ja vessa oli yhtä isoa peiliä. Vähän rupesi kyllä siellä peilien keskellä jo päässä pyöriä.

Katu kuusikoristelulla

"Vapauden patsas"

Eli siitä vaan päättelemään, miten ne rappuset oikein menee ;)

Ja sitten eikun junalla kohti Wieniä! Porukka oli väsynyttä ja jutut olivat sen mukaisia. Mutta ihana oli lopulta päästä kotiin! Ja kyllä Budapestin, Zagrebin ja Grazin jälkeen Wien todella tuntui kotoisalta ja tutulta. Ylipäätään jo aamulla oli ihana päästä maahan, jossa taas ymmärsi, mitä ihmiset puhuivat (siis ymmärsi ainakin enemmän kuin Unkarissa tai Kroatissa, jossei nyt iahn 100% ymmärtänytkään) ja jossa itävaltalaisella liittymällä puhuminen tai tekstaaminen ei maksanut älyttömiä summia ja jossa ei tarvinnut kokoajan miettiä, että paljos tää nyt on euroissa. :)

Reissu oli siis todella kiva, mutta niin oli kiva palata Wieniinkin. Reissaamista paikasta toiseen kun oli kestänyt laskettelureissusta lähtien eli joulukuun puolivälistä, oli olo sellainen, että tahtoi pysyä kotona peiton alla ainakin viikon ja vain levätä. Meikäläisen kroppa oli ilmeisesti samaa mieltä sillä perjantaina se kehitti useammaksi päiväksi kuumeen, joka nousi korkeimmillaan jo lähelle 39 astetta. Lopulta tiistaina flunssa alkoi hellittään ja sitten alkoikin tiukka opiskeluputki. :)

Maailma täynnä kaupunkeja, osa 2: Zagreb

Oli niin tylsän näköistä ilman kuvia, niin pitihän niitä taas latailla pari. :) Kuva siis Zagrebin keskustassa.. Vähän oli vanha puu.

Maanantaina 5.1. matka jatkui Budapestistä kohti Kroatian pääkaupunkia Zagrebia. Junan piti lähteä klo 6.05 (aamulla!! :S), mutta istuimme vielä seitsemän aikoihin paikallaan olevassa junassa Budapestin asemalla. Lopulta melko tarkkaan tunnin myöhässä, juna lähti vyörymään kohti Kroatiaa. Aikaisesta kellonajasta johtuen alkumatka kuluikin nukkuessa. Tilaa ei ollut paljoa, mutta väsymys sen verran suuri, että varsinkin aivan aluksi nukuin ihan hyvin. Mutta sitten alkoi vähän joka paikkaa kolottaa ja asentoa oli vaihdettava vähän väliä. Lopulta junamme surraili Kroatian puolelle, joka ei siis ole EU:ta. Raja-asemalla meitä olikin vastassa varmaan sata rajavartijaa tai poliisia tai vastaavaa. Jokaiseen vaunuun heitä nousi joku noin kuusi.. Vähän tuli hui-olo. Ensin yksi katseli passin nopeasti läpi. Sitten tuli toinen, joka myös tahtoi nähdä passin ja leimasi sen. Kolmas kyseli, mitä meillä on rinkoissamme, ettei vain ole tullattavaa. Ihan hetken siinä jo tuli olo, ettei mies uskonut, että rinkat on täynnä vaatteita.. mutta uskoi sittenkin. Vielä viimeiseksi junaan asteli kroatialainen konduktööri, joka halusi nähdä lippumme. Ja lopulta päästiin jatkamaan matkaa. Catherine, Phillipp ja Filipe olivat vaunun eri osastossa.. tai sellaisessa pikku huoneessa tai mikä se nyt on.. sellainen mihin mahtuu aina kuusi kerrallaan istumaan, ja koska meitä oli seitsemän, emme voineet olla kaikki samassa kopissa. Heiltä oli kysytty passin lisäksi lisähenkkareita, eivät olleet saaneet passeihinsa leimoja ollenkaan.. Niinköhän näyttivät vaarallisemmilta kuin suomalaiset tytöt? Matkaan tuli vielä Kroatian puolellakin viivästyksiä. Edessämme jostain junasta oli hajonnut ilmeisesti veturi ja meidän oli odotettava melkoisen kauan, että paikalle saatiin uusi ja juna pois tieltä...

Raja-asema ja sen ympäristö ei luonut kovin imartelevaa kuvaa Kroatiasta. Se oli räjähtäneen, hoitamattoman ja likaisen näköinen. Mutta Zagreb yllätti meidät -positiivisesti! Kaupunki oli siisti ja kaunis, ihmiset olivat ystävällisiä ja osasivat enimmäkseen puhua kohtuu hyvää englantia. Ja kaikki siis sujui huomattavasti paremmin kuin Budapestissä. Junaliput Graziin saimme ostettua alta aika yksikön ja myyjätär vastaili kysymyksiin ystävällisesti. Myös Zagreb-cardin, joka sisälsi julkiset kulkuneuvot, osto kävi vaivattomasti ja liput tiistain pujottelun world cupiin olivat käsissämme muutamassa minuutissa. No vähän piti odotellakin, kun ulkomaan vahvistukset eivät meinanneet löytää linja-autoasemaa. He eivät halunneet Graziin, vaan Zagrebista suoraan Wieniin bussilla. Lopulta suuntasimme kuitenkin bussilla hostellillemme, joka ei tällä kertaa sijainnut aivan keskustassa. Matka-aika kävellen oli kuitenkin vain 15 min. Hostellin nimi oli Carpe Diem ja ihan mukava paikka. Ei ehkä ihan niin siisti kuin Budapestin, mutta ei mikään huonokaan siis. Aamupalaa hostelli ei tarjonnut ja keittiö oli niin pieni, ettei sinne muutamaa ihmistä enempää kerrallaan mahtunut.. Mutta eipä se mitään. Aamupalaostoksille ja sitten keskustaan syömään. Ruokailun jälkeen ehdittiin vielä hieman katselemaan keskusaukion hulinaa. Zagrebissa kun tosiaan oli tuolloin mm-pujoittelun osakilpailuita, oli niiden kunniaksi kaikkea tapahtumaa keskustassakin, mm. konsertti. Kiertelimme kaupunkia myös muutenkin hieman, mutta ulkona oli todella kylmä ja väsymys alkoi painaa.



Tiistaina ehdimme hieman turisteilla kaupungissa ennen kuin lähdimme suuntaamaan kohti pujottelukisoja. Ranskalaisia ja Filipeä kisat eivät kiinnostaneet, joten he eivät lähteneet mukaan. Kylmä oli taas, -7. Meillä oli päällä vaikka kuinka, mutta jaloilla oli todella kylmä. Siis varpailla lähinnä. Muuten oli kivaa. Lippuihin kuului bussi kuljetus alueelle. Bussilta kävelimme todennäköisesti laskettelurinteille tehtyjä reittejä pitkin alaspäin. Alueella oli myös iso "virkistäytymis"alue, josta sai ruokaa (hodareita, lättyjä, ja epämääräistä keittoa) sekä lämmintä juotavaa ilmaiseksi. Lisäksi täältä löytyi lava, jolla kierrosten välissä esiintyi bändi (ilmeisesti joku paikallinen suuruus). En ollut koskaan ennen seurannut pujottelua, en edes telkasta, joten kokemus oli minulle ihan uusi. Mutta kiva. :) Ja tunnelma, varsinkin kun kroatialainen laski, oli ihan älyttömän hieno! Ja hienosti jaksettiin kannustaa muun maalaisiakin. Suomalaisia laskemassa (oli siis kyseessä miesten päivä) oli kaksi, joista en kummastakaan muista kuulleeni ennen. Toinen kaatui melko lähellä maalia, eikä toinenkaan selvinnyt toiselle kierrokselle. Kisan voitti lopulta joku ranskalainen ja kroatialainen oli toisena. Keskustassa mäkin (piti saada ruokaa mielellään kohtuu nopeasti :) ) kautta hostellille ja oli kyllä aika puhki olo, vaikka lähinnä oltiin vain seisottu paikoillamme. Melkein nukahdin sänkyyni. Ylösnoustuani sain yliväsymyskohtauksen ja vaan hihittelin seuraavan 15min. Lähdimme kuitenkin vielä keskustaan tutkimaan Zagrebin yöelämää... jota sitten ei oikein mistään meinannut löytyä. Oli loppiainen ja ilmeisesti sen takia monet paikat kiinni. Lopulta suuntasimme Annan kanssa nukkumaan, kun Tiia, Kirsi ja Filipe lähtivät vielä katsastamaan yhden paikan.

Rinteen alaosa
Jeejee! Suomalainen laskee. Vahvasti ei mee meidän suuresta kannustamisesta huolimatta.

Keskiviikko omistauduttiin sitten turisteilulle. Aamupäivällä ensin yritimme löytää Kroatian kansallismuseon ja löysimmekin, mutta se oli suljettuna. Siispä suuntasimme Zagreb museoon. Museon jälkeen syömään ja sitten lädimme Kirsin, Tiian ja Annan kanssa seuraamaan turistioppaaseen merkittyä reittiä, jonka varrelta löytyi katseltavaa, vaikka kuinka. Muut olivat kulkeneet reitin jo edellisenä päivänä. Tässä vaiheessa minulle iski kuvaamisväsymys, joten kuvasaalis Zagrebista jäi vähän laihaksi. Onneksi muut jaksoivat räpsiä. :) Turistikierroksen aikana Tiia törmäsi myös Benettonin liikkeeseen ja eikun kaikki tytöt sisään vaan. Alet oli menoillaan ja taitaapa tuo Kroatian hintataso olla muutenkin Suomen tasoa jonkin verran alhaisempi, joten olimme ihan taivaissa. :) Jokaisen mukaan tarttui jotain. Myös myöhemmin kierroksen jälkeen shoppailimme vielä hieman. Olihan kroatin kunat yritettävä kuluttaa loppuun. :D Illallinen ei keskiviikkona sujunut ihan täysin ongelmitta. Ensinnäkin ranskalaiset olivat erittäin nipoja hinnan suhteen, vaikka meistä lähes kaikki paikat olivat edullisia. Lopulta he suuntasivat mäkkiin ja me muut hostellin työntekijän suosittelemaan ravintolaan. Ravintola oli ihan mukava, mutta laskutus vaiheessa alkoi ilmenemään ongelmia. Olimme heti aluksi sanoneet, että meillä on Zagreb-cardit, joilla piti saada 10% alennusta. Alennusta ei kuitenkaan näkynyt ja huomauttaessamme asiasta tarjoilijat kohauttelivat hartijoitaan, ettei asialle enää mitään voi tehdä, sillä kuitit on jo tulostettu. No lopulta paikalle haettiin vissiin joku pomon tapainen, joka käski antaa meille alennuksen. Lisäksi meiltä laskutettiin leivästä, jota emme olleet tilanneet emmekä syöneet.. :S Noo.. Kun olimme lähdössä ravintolasta eräs mies kysyi meiltä englanniksi, mistä maasta olemme (olimme puhuneet saksaa kokoajan, sillä meidän suomalaisten lisäksi mukana oli Filipe). Hän oli itse Suomesta ja päätellyt aksenteistamme, että mekin saattaisimme olla. :D

Hostellilla oli vuorossa rinkkojen pakkaus. Ja seuraavana päivänä kohti Itävaltaa ja Grazia!!

Maailma täynnä kaupunkeja, osa 1: Budapest

"Tämäkin kaupunki on täynnä ihmisiä
osa niistä viisaita
osa.."

Eikäku siis niin... Perjantaina 2.1. klo 8.25 lähti juna kyydittämään meitä kohti Unkarin pääkaupunkia Budapestiä. Matkaseurueen koko oli seitsemän: minun lisäksi Tiia, Anna ja Kirsi, ranskalaiset Catherine (kirjotinkohan tällä kertaa sen nimen oikein?) ja Phillipp sekä portugalilainen Filipe. Saavuimme aikataulusta myöhässä Budapestiin. Lisäksi jouduimme odottamaan vajaan tunnin pääsyä ulkomaan junien lipunmyyntikassalle! Eikä myyjätär ollut kovin hyvällä tuulella. Meillä ei ollut tietoa, miten junia menee välillä Budapest Zagreb (Zagreb oli siis seuraava kohteemme). Kun lopulta saimmen aikataulun, yritimme tiedustella, kuinka täynnä juna on, että pitäisikö tehdä paikka varaus. Mikään ei onnistunut ensimmäisellä kysymällä ja puolet ajasta kului siihen, kun nainen mätkätti meille, kuinka kiire oli ja kuinka monta ihmistä odotti vuoroaan, sen sijaan, että olisi vastannut kysymyksiimme. Lopulta saimme kuitenkin liput kouraan ja jatkoimme matkaa kohti metroasemaa. Metroaseman yllä oli julkisten kulkuneuvojen lipunmyyntipiste. Automaattiin ei käynyt 2000 forinttia isommat setelit (= n. 8e, jos oikein muistan?). Siispä viereisen lipunmyyntikiskan jonoon. Kun edessämme oli enää muutama ihminen, päätti tämä myyjätär lähteä pois. Osa muistakin jonottajista oli ulkomaalaisia, emmekä ymmärtäneet, mitä myyjätär meille vihaisesti unkariksi huusi. Kiskan seinässä luki, että myynnin olisi pitänyt olla auki iltaan asti. Onneksi metroasemalta löytyi lisää myyntikiskoja ja lopulta saimme tikettimme, vaikka nämäkään myyjät eivät tuntuneet osaavan englantia tai sitten eivät vaan jaksaneet vastata kysymyksiin...

Lopulta joitakin tunteja myöhässä pääsimme saapumaan hostellille, joka sijaitsi aivan Budapestin keskustassa, vain lyhyen matkan päässä Tonavasta Pestin puolella. Hostellista löytyivät myös ensimmäiset ystävälliset, englannin taitoiset unkarilaiset. Majotuimme kahdeksan hengen huoneeseen, jossa jokaiselle oli sängyn lisäksi lukollinen kaappi. Hostelli oli melko pieni, mutta siisti ja ihan viihtyisä. Iltaisin vaan jotkut melusivat keittiössä, josta kaikki äänet kuuluivat huoneeseemme, enkä saanut nukahdettua ennen kuin hostellissa vallitsi taas hiljaisuus.

Hostellista saimme ravintolasuosituksen ja suuntasimme erittäin nälkäisinä sinne. Paikka oli ihan hauska.. Heiniä lattialla sun muuta rekvisiittaa. Ruuan tulo kesti vain melko kauan, ja jouduimme pyytämään Kirsin kanssa teitämme moneen otteeseen ennen kuin lopulta saimme ne eteemme. Ruuan jälkeen lähdimme tutkiskelemaan Budapestiä. Pimeä oli jo laskeutunut ja ulkona oli melkoisen kylmä, mutta myös kaunista. Teimme pienen lenkin, jonka aikana löysimme mm. turisti-infon, josta löytyi esitteitä myös suomeksi! Sitten kaupan kautta hostellille. Illalla menimme vielä hetkeksi istuskelemaan erääseen kahvilaan, mutta väsymys alkoi jo painaa tässä vaiheessa.

Lauantaina suunnattiin kohti Budaa ja Budalinnaa. Aurinko paistoi ja oli todella kaunista. Budapest on todella kaunis kaupunki myös talvella ilman puiden lehtiä, toisin kuin Wien, jossa on nyt talvella ollut melko harmaata (vaikka siis ei täälläkään rumaa oo, vähän ankeeta vaan). Kiertelimme linnan ympäristöä, jossa sijaitsee paljon vanhoja rakennuksia. Myös kalastajalinnake oli todella hieno, sadunomainen. Lounaan jälkeen muut suuntasivat Budalinnassa sijaitsevaan Unkarin kansallisgalleriaan, mutta me Kirsin kanssa lähdimme vähän shoppailemaan. Kumpiki meistä oli unohtanut ottaa mukaan flipflopit/lipsut/miksä niitä nyt tahtoo kutsuakaan. Hostellielossa ja varsinkin käydessä suihkussa sellaiset ovat todella kätevät, joten lähdimme siis metsästämään niitä. Ei ollut kuitenkaan mikään flipflop sesonki, joten lopulta päädyimme ostamaan feikki-crocksit (vai miten ne nyt kirjoitetaan). Eli kyllä.. meikäläinenkin osti siis crocksien näköiset kengät! Ja vielä tooosi tyylikkäästi vaihtelevasti siniseksi ja valkoisesti värjätyt! :S Mutta on kyllä myönnettävä, että ne on ihan kivan tuntuset jalassa. :) Illalla suuntasimme Tiian unkarilaisen kaverin suosittelamaan baariin. Ulkona oli todella kylmä, mutta niin oli sisällä baarissakin! Suomessa baarissa on tottunut juomaan siideriä, Wienissä viiniä tai spitzeriä (eli siis viinin ja kivennäisveden sekotus), mutta Budapestin baarista ei löytynyt mitään noista. Olut olisi ollut halpaa, mutta kun se ei edelleenkään oikein maistu. Jos ei juotavaa, niin kivaa tekemistä: baarissa oli kaksi pöytäjalispöytää... Sitä sitten pelattiin ja Filipe oli kyllä ylivoimainen meihin tyttöihin nähden. :)

Sunnuntaina aamupäivällä suunnaksi otettiin Unkarin kansallismuseo. Museon jälkeen luvassa oli lounas pannukakkupaikassa.. tai lättyjä ne enemmän muistutti. Ensin lätty suolasella täytteellä ja sitten makealla. :) Nam! Lättypaikka sijaitsi aivan Budapestin parlamenttitaloa vastapäätä, siis vain eri puolella Tonavaa. Kävimme katsomassa myös Sankarten aukiota ja sen takaa löytyi todella upean näköinen linna. Päivä oli kuitenkin todella kylmä ja käveltyämme hetken Pestin yhtä kuuluisimmista kaduista hakeuduimme kahville. Pimeän laskeuduttua oli vielä vuorossa Budan puolen Citadella, korkea kukkula, jolta näki koko Budapestin yli! Oli kaunista! Kukkulalla oli myös todella suuri patsas, joka näkyi alas kaupunkiin asti. Budapestissä olisi ollut myös paljon puistoja, jotka nyt jäivät ajan puutteen ja vuoden ajan takia käymättä. Mutta ensi kerralla. :)

Mikään turvallisuuden perikuva kaupunki ei kyllä ollut. Metroasemat olivat täynnä kodittomia, jotka myös yrittivät puhua meillekin, eivätkä lannistuneet vieraasta kielestä. Wieniin nähden kodittomia näkyi siis enemmän ja täällä ne harvoin tulevat puhumaan (jos koskaan *koputtaa puuta*).

Unkarin kielestä on pakko sanoa, että kyllä siinä jotain yhtäläisyyksiä on! Täällä Wienissähän meiltä on jo monta kertaa kysytty, että tulemmeko Unkarista tai puhummeko unkaria, jos satumme olemaan suomalaisella porukalla liikkeellä. Ja pari kertaa sitä itsekin havahtui kaupungilla, että puhuiko joku suomea! Mutta vain kun puheen kuuli sen verran epäselvästi, että sanoista ei saanut selvää. Kun kuuli selvästi, yhtäläisyydet tuntuivat katoavan äkkiä. :)

Koska kuvien lataaminen tällä käytössäni olevalla hitaalla netillä kestää niin älyttömän kauan, en lataa niitä tänne blogiin nyt ollenkaan. Budapest kuvia kuitenkin nähtävillä täältä.

Ensi kerralla juttu Zagrebista, jonne suuntasimme siis maanantaina 5.1. :)

Hyvää Uutta Vuotta!

Hohhoijaa, ja niin meni joulu ja vaihtu vuosi. Suomessakin tuli vierailtua. Olo on vähän outo, kun lentelee maasta toiseen. Suomessa olin alku päivät hieman hukassa. Yhtäkkiä kaikki ihmiset ympärillä puhuikin suomea, kaupan täti sinutteli ja rullarappusissa seisottiin miten sattuu. Tuntui aluksi myös oudolta olla Tampereella yhtäkkiä. Juurihan sitä oli pari tuntia sitten Wienissä. Takaisin tänne palatessa fiilis oli taas outo. Aivojen kääntäminen saksamoodille kesti hieman. No mutta kyllä tämä tästä taas.

Lento Wieniin lähti siis klo 8 aamulla 31.12.. Aiempien suunnitelmien vastaisesti jäin vielä viimeiseksi yöksikin Loimaalle, ja lähdimme iskän kanssa kohti lentokenttää puoli viideltä. Hirmusti ei siis tullut nukuttua. Kämpille päästyäni ja kaupassa käytyäni olikin pakko ottaa reilun tunnin päikkärit. Kirsi valmisti meille herkullista illallista. Viideltä mentiinkin Kirsin luo maistelemaan kalkkunaleikkeitä, lohkoperunoita, uunikasviksia, salaattia ja mariannetorttua. Siinä sitten vielä vähän aikaa maisteltiin kuohuviiniä, kunnes saatiin eräs itävaltalainen poika kiinni. Poika oli aiemmin kutsunut meidät uuden vuoden bileisiin. Lähdimme siis vaeltamaan kohti Schwedenplatzia, jonka lähellä bileet olivat. Keskellä kaupungin keskustaa eli Stephansplatzilla oli ilmeisesti tässä vaiheessa jo niin paljon porukkaa, että metro ei pysähtynyt siine ollenkaan.

Prost!

Hieman ennen puolta yötä lähdimme bileistä kohti Stephansplatzia. Stephansplatzilla sijaitsee Stephansdom niminen kirkko, jonka kelloja soitetaan vain kerran vuodessa, uutena vuotena. Aukiolla oli paljon porukkaa, muttei aivan niin ahdasta kuin mitä olin odottanut kuultujen juttujen perusteella. Raketit paukkuivat ja rakennukset toimivat vielä kaikupohjana niin, että raketeista lähtenyt meteli oli ihan älytön. En edes huomannut, kun Stephansdom alkoi soida. Yhtäkkiä tajusin kuulevani vaimeaa kellojen ääntä kaiken sen paukkeen alta.

Tiia, Kirsi, minä ja Anna Stephansplatzilla

Stephansplatzilta suuntasimme takaisin itävaltalaisten bileisiin. Pian sinne uudestaan saavuttuamme minusta alkoi tuntua vahvasti, että olen juonut skumppaa jo ehkä hieman liikaa, joten siirryin loppu illaksi/yöksi vesi- ja suolatikkulinjalle. Hieman myöhemmin tuli kuohuviinille erimielisyyksia eräiden muiden ihmisten elimistöjen kanssa. Huonosti nukuttu edellinen yö alkoi myös verottaa tunnelmaani voimakkaasti ja välillä tuntui, että olisin voinut nukahtaa vaikka seisaalteni. No mutta hieman huonommasta illan lopusta huolimatta johonkin yhteen asti oli ollut tosi kivaa. :)

Wien ja Stephansdom yöllä (lainailin vähä sun kuvia Sanna, kuten varmaan huomasit :) )

Nyt väsyttää edelleen. Huomenna olisi lähtö Budapestiin aamulla varhain taas. Budapestissä viivymme 3 yötä. Sitten Kroatiaan Zargebiin kolmeksi yöksi ja vielä Grazin kautta takaisin Wieniin. Eli viikon reissu edessä. Varmasti meille tulee tosi kivaa, mutta silti jotenkin alkaa matkaväsymys iskeä. Ensin oltiin Zell am Seessä, sitten Suomeen, jossa Tampereella pari päivää, Loimaalla pari päivää, Lahdessa pari päivää, Loimaalla pari päivää, Wieniin ja täällä pari päivää, ja nyt taas reissuun... No, sitten viikon päästä viikonlopun kyllä vaan rauhotun. :)

P.S. Huomatkaa alla myös melko uusi kirjoitus laskettelureissusta :)