Kesä, eikä mitään tekemistä!

No okei.. on mulla nyt jotain tekemistä ollu:

4.6. oli Schönbrunin puutarhassa oli Wienin Philharmonikkojen Sommernachtskonzert eli siis samat jätkät, jotka soittavat Wienistä joka vuosi lähetettävässä uuden vuoden konsertissa, mutta tämä kesäyön konserttipa oli ilmainen! Itävaltalaisilta kuulimme etukäteen, että viimeisen kymmenen vuoden aikana konsertti-iltana on aina ollut kylmä ja satanut.. mieleen tuli väistämättä Suomen juhannus! Viileähköä oli, mutta sade loppui päivällä ennen konsertin alkua. Paikalle odotettiin kymmeniä tuhansia ihmisiä, mutta en loppujen lopuksi tiedä, paljonko porukkaa paikalla oli. Paljon, mutta ei mitään turhan ahdistavaa tungosta kuitenkaan. Ja olihan se kaunista kuunneltavaa. Yhdessä vaiheessa kapelimestari sekä soitti pianoa että ohjasi orkesteria. Se oli oikeasti jo hienoa ja hauskaa katsottavaakin!

Ennen konsertin alkua oli vielä valoisaa

10.6. (niiden kahden tentin jälkeen) oli vuorossa Heurigenissa syönti BuddyNetworkin järjestämänä. Heurigen on perinteinen itävaltalainen ravintola, joka on viinitilan yhteydessä. Heurigen nimellä on nykyisin muitakin ravintoloita kuin ihan aitoja Heurigeneja. Ihan aidossa Heurigenissa tarjoilijat tuovat juomat pöytään (oman tilan viiniä yleensä, tietysti saa tilata muutakin) ja ruuat käydään valitsemassa sellaisesta seisovan pöydän tyyppisestä ja maksetaan myös siellä. Paikka oli todella kaunis ja tunnelmallinen. Miinuksena iltaan olivat ruotsalaiset, jotka eivät vaan osaa puhua muutakun ruotsia heti kun niitä on enemmän kuin kaksi.. ja välillä kaksikin riittää...

Kaksi suomalaista ja kolme ruotsalaista

Ruokaa!

Heurigenin "katto" muodostui viinirypäleköynnöksistä

Kuten kaikki tiedämme, on Itävalta katolinen maa. Seurauksena tästä on runsas määrä erilaisia pyhäpäiviä, joita ei Suomessa ole. Torstaina 11.6. oli taas yksi, jonka merkitystä kukaan ei tuntunut tietävän! Ensin juttelin asiasta portugalilaisen Filipen kanssa. Portugalissa vapaapäiviä oli vielä kaksi, siis torstain lisäksi perjantai, mutta silti hän ei tiennyt, mihin pyhä liittyi. Keskiviikkona heurigenissa yritimme kysellä itävaltalaisilta. Heilläkään ei ollut hajuakaan. Katolilainen pyhä oli ainoa vastaus, jonka saimme. Torstaina jutellessani kämppiksen kanssa kävi ilmi, että Unkarissa (joka myös on kuulemma katolinen maa) tätä pyhää ei ole ollenkaan. Silti hän tiesi, mikä oli juhlinnan aihe.. Minä en vaan ymmärtänyt selitystä.

Kuten olen kertonut aiemminkin, tapahtuu Rathausplatzilla aina jotakin! 13.6. siellä oli Tirol-markkinat. Tirol on alue alpeilla. Itävallassa on sen niminen osavaltio aivan Sveitsin rajalla ja Italian puolelle ulottuvaa aluetta kutsutaan Süd-Tiroliksi (Etelä-Tirol). Suurin osa hommasta oli erilaisia ruoka- ja juomakojuja, joista sai ostettua tirolilaista ruokaa ja juomaa. Lisäksi paikalla oli lava, jolla jokin yhtye musisoi. Ihmiset söivät keskelle asetetuilla pöydillä, kuuntelivat musiikkia ja juttelivat keskenään. Paikalla oli myös iso teltta, jonka sisällä oli eräänlainen näyttely.. Vähä niin kuin Heureka, mutta ei tieteestä vaan Tirolista, eikä puolistakaan jutuista oikein tajunnut sitä ideaa. :) Näyttelyssä sai mm. koittaa jodlausautomaattia. Pettymys oli kuitenkin suuri kun kuulokkeista ei kuulunutkaan jodlausta vaan joku mies kertoili vitsejä niin pahalla tirolilaisella murteella, etteihän niistä pieni ihminen mitään tajunnut.

Kukkia Tirolista?

Jään veistelyä

Puuta Tirolista?

Ja niin tuli juhannus. Perjantaihin asti oli ollut hellettä, mutta "yllättäen" sää muuttui perjantaina pilviseksi ja sateiseksi! Eihän sitä ois muuten juhannusfiilikseen päässytkään. Minulla ei ollut ollut mitään ihmempää hinkua juhlia juhannusta suuremmin (Itävallassa juhannusta ei siis tunneta), mutta ruotsalaisilla oli. He järjestivät DonauInselille juhannuspicnicin (jossa puhuivat taas lähinnä ruotsia, "yllättäen"). Siellä sitten istuttiin ensin hyttysten syötävänä ja sitten alkoi se sade. Eikun läheisen sillan alle sadetta pakoon. Siellä ruotsalaiset keksivät myös haluavansa tanssia erään norjalaisen tekemän "juhannussalon" ympäri. Se oli oikeastaan aika huvittavaa katsottavaa.. Ei ihan niin kaunista kuin ehkä olisi voinut.. Kävi myös ilmi, että laulu "Pienet sammakot" on Ruotsissa juhannuslaulu.. ja niin parikymmentä vaihtaria hyppi hassun kepin ympärillä leikkien pieniä, lystikkäitä sammakoita, joilla ei oo korvia...

Keskipaketit ovat moni käyttöisiä

Picniciltä suunnattiin BuddyNetworkin järkkäämiin Farewell Partyihin. Ja niiltä vielä lähdettiin Sannan, yhden ruotsalaisen ja yhden suomalaisen kanssa yksille oluille. Oluilta kotiin ja kello oli jo lähempänä kuutta! Eipähän ole tainnut tulla ennen juhannusta ihan niin myöhään/aikaseen juhlittua... (ja pakko paljastaa, että mä en siis juonut olutta.. :D) Sanna laittoi illan aikana ottamiaan kuvia mulle juuri ja niistä kävi ilmi, että juhannus -09 = Riinan hölmöjen ilmeiden yö. Katsokaa vaikka itse:

Mutta ehkä se oli niin kuin Sanna sanoi: Se oli se ruotsalaisten läsnäolo...

Sarjassamme "Miten selvitään tenteistä Itävallassa?"

Yksi suurimmista eroista opiskelussa Itävallassa ja Suomessa: täällä mikään vaan ei oo niin tarkkaa (paitsi ihmisten tittelit! Niitä ei pidä unohtaa.). Tenttien päivämäärät eivät välttämättä ole tiedossa montaakaan viikkoa ennen kyseistä päivää. Jos kurssin alussa on sanottu, että tällöin on EHKÄ tentti, se hyvin todennäköisesti EI ole silloin. Näin kävi kahden kurssini kanssa. Viimeisellä luennolla proffat alkoivat kyselemään, että koskas teille sopisi tehdä tuo tentti. Siis anteeksi mitä? Koska MEILLE sopisi? Suomessa vaan sanotaan, että tentti on tällöin ja seuraava kerta tuolloin (tai ei edes välttämättä sanota, vaan se lukee POP:ssa). No siitähän sitten alkoikin kiva hässäkä, sillä vaikka meitä ei ollut kuin jotain 20-30 opiskelijaa, oli jollain aina jotain joka päivä. Lopulta molemmissa kursseissa päädyttiin kahteen tenttipäivään. Toiset olivat 30.6. ja 1.7., jolloin meikäläinen ei ole enää Itävallassa, ja toiset 10.6.. Eli siis koska olen kiltti, tunnollinen suomalainen, joka ei kehtaa kinata professorin kanssa siitä, koska tentti pidetään, tein kahden kurssin tentit samana päivänä.

Ja siitähän sitten kiva stressi syntyikin... Luin aamusta iltaan, enkä juurikaan muuta tehnyt (paitsi siis ihan vähän välillä :D ). Vielä tenttipäivänä tuntui, että kaikki asiat olivat päässäni ihan sotkussa. Lisäksi saksankielen taitoni tuntui kadonneen kokonaan. Ensimmäinen tentti oli suullinen (proffa ilmestyi paikalle tunnin myöhässä). Proffa kyseli aina neljältä ihmiseltä kerrallaan noin 15min ajan:
1. Minä olin Frau Riina, kun kaikki muut olivat Frau/Herr 'Sukunimi'... on ne suomalaiset nimet vaan hankalia.. Oudointa on kuitenkin, että olin joskus alkuvaihdosta vielä Frau Rajala...
2. Kun joku muu vastasi proffan kysymykseen, reagoi hän siihen heti. Kun minä vastasin proffan kysymykseen, oli hän puolisen minuuttia hiljaa, ennen kuin sanoi mitään.. Okei, saksa oli kadoksissa, mutta en kai mä nyt niin epäselvästi asioita sanonu?
3. Älkää jooko pliis käskekö mun analysoimaan mitään, mitä joku itävaltalainen sanoo nopeasti ja todella pahalla/epäselvällä itävallan murteella..

Mutta ykkönen sieltä lävähti silti (ykkönen siis täällä se paras arvosana).

Seuraavan tentin alkuun oli pari tuntia ja se jopa alkoi ajallaan. Tämä oli kirjallinen. Luennoitsija oli tosi ystävällinen tapaus ja tuli tentin aluksi sanomaan, että jos on mitään vaikeuksia saksan kanssa, niin heti vaan kättä ylös ja hän tulee auttamaan. Ja olihan sen kanssa, kun olin sen aamulla kadottanut. Luin kaikki tehtävänannot varmaan viisikertaa ennenkuin ymmärsin ne. Lopulta kaikki muut olivat jo lähteneet. Tässä vaiheessa luennoitsija kysyi, että miten menee.. Vastasin: "Hitaasti". Luennoitsija: "No mitä jos katottaisiin loppuja tehtäviä yhdessä?" Ja niin me sitten katotiin.. Vähän jäi epäselväksi, että sainko niistäkin tehtävistä pisteet vai en.. Ainakin tenttiaika oli jo käsittääkseni loppunut.. Mutta ehkä sekään ei ollut niin tarkkaa? :)

Näiden ponnistelujen jälkeen meitsi oli siis aika loppu. Keskittymiskyky miinuksella, nukkuminen ei onnistunut, syöminenkin alkoi harata vastaan, eli siis aika paha stressi oli päällä. Ja vielä olisi pitänyt jaksaa lukea yhteen tenttiin ja vääntää yksi harkka. Ja mitä opimmekaan seuraavista päivistä: Ystävät ovat kultaakin kalliimpia!!! Aloitimme Theresen kanssa yhteisopiskelun. Ensin Starbucksissa torstaina ja sitten Theresellä perjantaina ja sunnuntaina. Ja ei, meillä ei siis ollut samoja kursseja. Molemmat opiskeltiin omia juttujamme. Mutta jotenkin se, että toinen oli siinä myös opiskelemassa auttoi tosi paljon. Kun keskittyminen meinasi pettää ja olisi tahtonut tehdä jotain muuta, ei viittinyt, kun toinen näytti niin keskittyneeltä ja niin upposi uudestaan itsekin omiin lukuihinsa. Välillä pystyi pitämään rentouttavan juttelutauon. Sunnuntaina mukaan liittyi vielä Sanna ja aloitimme päivän upealla brunssilla (salaattia, teeleipiä, mansikoita, vesimeloonia ja tietysti teetä). Sitten tehokasta opiskelua. Vähän meinasi taas sunnuntai-illalla (viimeinen tentti maanantaina) alkaa stressata, mutta huomattavasti parempi olo oli kuitenkin kuin alkuviikosta. Ja maanantaina todella suuri helpotuksen tunne, kun sain tenttipaperin eteeni ja tajusin, että 'hei, mähän osaan vastata näihin kysymyksiin!'.

Ja nämä näitten harkkatyöt: Pieni suomalainen kun on oppinut, että harkkatyöt pitää oikeasti palauttaa silloin, kun on käsketty.. Mutta ei Itävallassa. Viikko sitten viikonloppuna tapasin yksissä bileissä paikallisen pojan, joka oli muutamalla samalla kurssilla kanssani. Hän ei ollu palauttanut Energiamallien viimeistä harkkatyötä vielä, vaikka palautuspäivämäärä oli ollut jo monta viikkoa sitten. Oli kuulemma niin vaikea harkka... Samaisen kurssin tiimoilta tuli pari päivää ennen tenttiä mailia, että viimeinen harkka on sitten ihan viimeistään palautettava ennen tenttiä. Tänään tuli tenttitulosmailia, jossa luki myös, että jos ei ole vielä palauttanut harkkaa...? Niinpä niin. Sama juttu toisella kurssilla: siinä meillä ei ole tenttiä, vaan jokainen laskee kotona ja esittää sitten luennolla yhden harjoituksen. Sain viime viikolla tehtävänannon, kuten neljä muutakin opiskelijaa. Ymmärsin, että se olisi esitettävä seuraavalla luennolla. No meikäläinenhän se oli ainoa, joka siellä mitään esitti...

Että voivoi näitä pieniä itävaltalaisia. Toisaalta varmasti kaikilla on vähemmän stressiä... paitsi ehkä pienillä suomalaisilla vaihto-oppilailla.

Nyt kahden viikon loma!!!!! JIHUUUUUU!

Croatia 29.5.-1.6.2009

Kroatiassa välimeren rannalla oli tuona viikonloppuna European Spring Break -tapahtuma, eli siis lähinnä ihan älyttömästi saksalaisia, itävaltalaisia sekä muutamia sveitsiläisiä ja saksaa äidinkielenään puhuvia italialaisia. Ja tietysti muutama vaihto-oppilas Wienistä! :D Lähdimme matkaan aikasin perjantai aamulla kolmen auton voimalla: 2 slovenialaista, 2 puolalaista, 3 suomalaista, yksi ruotsalainen, yksi italialainen, yksi sveitsiläinen, yksi turkkilainen ja yksi itävaltalainen. Oltiin ajettu ehkä puoli kilometriä, kun Jan (jonka autossa siis matkasin) ajoi auton toisen slovenialaisen (Aljaz) auton viereen liikennevaloissa, ojensi eräänlaisen torven pelkääjän paikalla istuvalle italialaiselle Michelelle ja sanoi: "Party Alarm!" Ja niin soi torvi toisen auton suuntaan! :D

Kolmessa maassa muutaman tunnin sisällä ja vielä autolla matkustettuna. Ei onnistuisi yhtä helposti Suomessa. Itävallasta siis Slovenian läpi ja niin oltiin lopulta neljän aikoihin iltapäivällä Kroatiassa Rovinjissa. Vähän jännitti etukäteen, kun olin kuullut slovenialaisten poikien ajotavoista.. Tai siis kai pojat ihan hyvin osaavat ajaa, ja todella osaavatkin, mutta vaan melko kovaa vauhtia. Melko hyvin mentiin kuitenkin rajoituksien mukaan, johtuen ehkä osittain puolalaisen Kamillan hitaammasta tahdista. Meidän auto ajoi "vain" kerran melkosta vauhtia. Mittari näytti yli 200km/h, kun Jan tahtoi ottaa kiinni huoltsikalta aikaisemmin matkaa jatkamaan lähteneet kaksi muuta autoa...

Ja perillä satoi vettä! Onneksi iltaa kohden sää parani. Majoittuminen 6-hengen mökkeihin ja eikun bileet päälle. Slovenialaiset olivat varautuneet:



Jokaiseen asuntoon/mökkiin saatiin yksi avain, mikä sitten auheuttikin hieman stressiä: "Wer hat den Schlüssel? Hast du den Schlüssel?" "Nein, hab den nicht. Vielleicht Mädel X?" "Nein, sie hat nicht. Mädel Y hat." "Also wo ist Mädel Y dann?" "Keine Ahnung" (Mädel = Tyttö) Lopulta yöllä käytäessä nukkumaan sovittiin, että ovi jätetään auki. Virheeksi hommassa osottautui se, että jätimme avaimen oveen, kylläkin siis sisäpuolelle. Aamulla avain oli kadonnut! Viimeisenä nukkumaan tullut Kamilla oli vielä nähnyt avaimen ovessa..

Lauantaina sää oli ennusteista huolimatta hyvä: aurinko paistoi ja tuulen suojassa oli lämmin. Makoilimme uima-altaalla (jossa oli suolaista vettä!! siis uima-altaassa!), uimme meressä ja testasimme vesiliukumäen. Merivesi yllätti lämpöisyydellään! Ei normi-Suomi-kesänä Päijänteen vesi siitä kauheasti lämpimämmäksi muutu. Puolalainen Ewelina otti kuvia uimareissusta, mutten odottelusta huolimatta ole saanut niitä häneltä vieläkään. Hän lähetti kyllä uimisen jälkeisiä rantakuvia (ks. ensimmäinen kuva).. Eli käsitteen "uimiskuvat" voi ilmeisesti käsittää monella eritavalla? :D



Illalla grillailtiin rannalla auringon laskiessa. Auringon kadottua kokonaan horisontin taakse tuli jokseenki pimeää, mikä vaikeutti sen arvioimista, ovatko grillauksemme jo valmiita vai eivät.. Ja kyllä sveitsiläinen suklaa on vaan niiiiin hyvää!




Ja ilta jatkui taas bileiden parissa... Sanotaanko nyt vaikka näin, että luulin osaavani varoa slovenialaisten wodkaboomeja... mutta kävi sitten ilmi, etten osannutkaan! Ja seuraavana päivänä asia ärsytti todella paljon! Sunnuntai menikin sitten täysin alkoholittomalla linjalla, vaikka itävaltalainen Thomas kuinka yritti illalla vakuuttaa, että drinkki vodkasta ja energiajuomasta on oikeasti tosi terveellistä, sillä energiajuomatölkin kyljessä kerrottiin juoman sisältävän vitamiineja! :D

Sunnuntain sää oli pilvinen. Hieman käppäiltiin Sannan kanssa katselemassa ympäristöä. Ja on se meri kaunis! :) Loppuiltapäivästä löytyi jopa kadonnut avain: ryhmä nuoria miehiä ilmestyi kämppäämme tuomaan avainta. Olivat kuulemma löytäneet sen jostain kaukaa jonkun puskan läheltä... Vähän kuullosti epäilyttävältä, mutta ainakin saimme sen takaisin. Siihen asti oli ovi siis ollut kokoajan auki. Eikä mitään ollu viety. Vähän ihmetytti, että miksi joku tahtoi viedä vain avaimemme, mutta ei mitään muuta... Poikien lähdettyä, joku meistä kysyi, että missä se avain nyt on. Sveitsiläinen Romina vastasi: "Im Safe!" ("Kassakaapissa!") ja siellä se sitten pysyikin loppureissun ajan!


Maanantaina oli siis tiedossa matka takaisin Wieniin. Check Out kesti ja kesti kun kaikki muutkin 2000 ihmistä yritti saada palautettua avaimensa yhtäaikaa. Slovenian puolella syötiin taas (menomatkallakin saatiin autokierros Mariborissa ja syötiin Etelä-Sloveniassa). Ja täytyy sanoa, että Sloveniakin hurmasi! Siellä oli jotenkin kaunista ja idyllistä! Ehdottomasti joskus uudestaan sekä Sloveniaan että Kroatiaan!