Itävallan lämpimin pääsiäinen 26 vuoteen

Pääsiäisenä Wienin valtasi helle! Siis ihan oikea, aito helle! Asteita oli +25-26 Celciusta ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Tästä seurasi se, että eihän kouluhommista tullut oikein mitään, kun ei sisällä malttanut pysyä. Sen sijaan Tonavassa olevaan saareen, DonauInseliin, tuli tutustuttua lisää. Siellä hellemekossa/muissa hellevaatteissa tuli lueskeltua, picniceiltyä ja yhtenä iltana myös tutustuttua Tonavan rannalla olevien coctail-paikkojen tarjontaan. :) Pääsiäisen jälkeen ilmat hieman viilenivät, elikäs nyt on ollut sellaista 20-22. Auringossa hyvinkin lämmin, mutta varjossa tarttee pitkähihaisen. Lämmin ilma on aiheuttanut myös vihreyden räjähtämisen. Ennen pääsiäistä oli nähtävissä sellaista hentoa kevään vihreää, mutta nyt kaikki puut ja pensaat ovat jo ihan tummanvihreitä lehtiä sekä kukkia täynnä ja maisema muistuttaa jo täysin kesää. Pääsiäispyhien jälkeen meillä oli siis vielä viikko lomaa. Se kului lämmöstä nauttimisen lisäksi mm. tekemällä täytettyjä paprikoita porukalla ja syömällä niitä, katsomalla leffaa, pelaamalla Jungle Speediä (ihan loisto peli!). Ja tuli sitä vähän kouluhommiakin väännettyä. :)

Maisemaa pari viikkoa sitten

Maisemaa noin viikko sitten

Ruotsalaisen Theresen poikaystävällä on kyllä kivoja kavereita! Elikkäs Theresen poikakaveri tuntee ruotsalaisen metallibändin Sabatonin tyyppejä. Sabaton soitti toisen ruotsalaisen metallibändin, Hammerfallin, lämppärinä näiden Euroopan kiertueella. Ja niin hups, me oltiin vieraslistalla ja päästiin katsomaan kyseistä konserttia tiistaina 14.4. ihan ilmaiseksi! :D En ollut ennen Sabatonista mitään kuullut, mutta ihan hyvältä bändi vaikutti. Ja tosi hyviä esiintymään! Itseasiassa pidin Sabatonin esiintymisestä enemmän kuin itse pääbändi Hammerfallin (josta olin kyllä kuullut ennenkin). Sabatonin jätkillä oli kova meininki päällä ja selvästi esiintymisen iloa, kun taas Hammerfallista näki, että tää sama juttu on vedetty ehkä pari tuhatta kertaa ennenkin. Ei sikäli, että hekään huonoja olisivat olleet. Vähän oli kyllä eriparia olo siellä kaikkien hevi-ihmisten keskellä, mutta ei se mitään.

Sunnuntaina 19.4. Wienin valloittivat maratoonarit. Mekin käytiin pienellä porukalla vähän katselemassa menoa. Kyllä oli niin monen näköistä tallaajaa juoksemassa. Osa ihan sen näköistä porukkaa, ettei yhtään uskoisi, että pystyisi maratonin juoksemaan. Eikähän kaikki yrittäjät kai pystyneetkään. Kaikista hauskinta olivat ihmiset jotka juoksivat lastenrattaitten tai -vaunujen kanssa. :) Ja huh, kyllä vetivät voittajat kovaa vauhtia. Miesten voittajalla meni koko maratonin juoksemiseen vain hieman yli 2h ja naisten joku 2,5h (jos nyt oikein muistan).

Tässä on tullut myös itse aloitettua juoksuharrastus (vaikka mihinkään maratonille en kyllä ole suuntaamassa). Therese oli lyötänyt netistä harjoitusohjelman alottelijoille: ensin juostiin 4 kertaa 5min ja välissä aina 2min reipasta kävelyä ja siitä ohjelma lähtee vaikeutumaan. Yllättävän hyvin olen jaksanut. Pelkäsin aluksi, ettei hommasta tule mitään, mutta tuon ohjelman ja seuran kanssa on juoksemaan lähteminen ollut kivaa. Vaikka Therese kyllä juoksee paljon kevyemmin ja nopeammin kuin minä. :)

Ja lopuksi vielä yksi kuvanen maanantain minigolfauksesta: ei ne ruotsalaiset osaa erottaa palloa ja kanssakilpailijaa toisistaan.. ;)

Kuvassa siis minä ja Belinda

Salzburgin valloitus

Jepujee, vähän taas laahaa jäljessä tämä bloginen, muttamutta...

Eli perjantaina 3.4. porukat ja Saara ilmestyivät Wieniin. Heti aluksi oli ongelmia, kun jostain syystä kenenkään kolmen puhelin ei löytänyt verkkoa täällä. Lopulta yöllä verkko löytyi ja ilmoitti itsestään kolmella tervetuloviestillä. Lauantaina suunnattiin kohti länttä. Äitin tuttuja asuu Salzburgin lähellä Seekirchenissä, ja mekin Liisan kanssa sillon kauan sitten reilimatkalla vierailtiin siellä. Nyt Frau Salzlechner oli kuitenkin lähdössä matkailemaan, joten piipahdimme kylässä heti lauantaina. Ja meiän äitihän on ihan aliarvioinu saksan kielen taitonsa! Hyvin sujui saksa! Frau Salzlechnerin mies on hieman hiljaisempaa sorttia kuin vaimonsa, mutta jutteli myös meidän kanssa hetken... Ja huh! Siinä on mies joka puhu itävaltaa ja kunnon murteella puhuikin! Eihän siitä meinannu saada yhtikäsmitään selvää.. Pariskunnalla on poika, jolla on kaksoispojat, jotka minäkin muistan hyvin edelliseltä vierailulta. Tosi mukavia heppuja olivat, mutta valitettavasti ei heitä nyt nähty. Ja viime kerran kissanpentu, joka on nyt siis jo iso kisu, ei muistanu mua enää.. yllättävää ;) Vierailun jälkeen suuntasimme hotellin ravintolaan vähän juhlistamaan nimeltämainitsemattoman seurueemme jäsenen 50v synttäripäivää. :D

Seuraavat kaksi päivää keskityimme Salzburgin ihmeiden tutkimiseen. Reililtä jäänyt muistikuva kaupungista oli todella hatara ja hämärä, mutta ihmeesti paikkoja muistui mieleen, kun ympäriinsä käveli. Ensimmäisen kerran kun puikahdimme vanhan kaupungin puolelle, tiesin heti, missä olin. Ja pakko oli kävellä suoraan sille kivalle pikku kaupalle, josta Liisan kanssa osteltiin miekkojen näköisiä paperiveitsiä; ihan vain varmistaakseni, että todella tiesin paikan. :) Salzburg on kyllä todella kaunis kaupunki vuorien keskellä ja joen halkomana. Heti sunnuntaina "kiipeilimme" läheiselle kukkulalle katselemaan Salzburgin linnoitusta. Ja voi kun se tuntui olevan korkealla. :) Sitten kukkulalta alas, vähän kiertelyä vanhassa kaupungissa ja kohti Mirabell-palatsin puistoa. Vanhan kaupungin puolella törmäsimme myös pieneen suklaapuotiin ja kävi ilmi, että ne Mirabell-Motzartin-kuulat eivät olekaan niitä ihan ekoja! :o Nämä uudet aidot ja alkuperäiset kuulat jakoivat sitten mielipiteitä: minusta ne olivat parempia kuin Mirabellan ja Saarasta huonompia. Tulipas monta kertaa sana Mirabell yhteen kappaleeseen. Mutta älkää nyt sekoittako Mirabell-firmaa, joka siis tekee mm. niitä kuulia, ja Mirabell palatsia. Ja palatsin puisto oli todella kaunis!

Meikäläinen linnoituksella, takana Salzburg

Vanhaa kaupunkia

Jeps, pitihän munki ottaa Motzart-Kugel-Mannista kuva.. Mirabell-kuulat siis ton värisii

Mirabell Garten ja taustalla linnoitus

Haitula ja kaksi puhelinta; oliko vähän ikävä? :)

Maanantaina vuorossa oli Motzartin synnyin koti ja sen jälkeen vähän shoppailua. Kesätakkia ei Salzburgista löytynyt vieläkään, mutta muuta kivaa kyllä. :) Vähän lepoa hotellilla ja illalla oli vuorossa äitin toisen seekircheniläisen perheen pojan tapaaminen (poika siis jo yli viiskymppinen). Muistin edelliseltäkin kerralta tyypin melko persoonaksi (eikä välttämättä aina niin hyvällä tavalla), joten en ollut ehkä ihan 100% innoissaan tästä tapaamisesta, mutta ihan kivastihan se meni. Menimme ensin istuskelemaan erään kukkulan rinteessä olevan kahvilan terassille, josta oli upeat näkymät iltaiseen Salzburgiin. Sen jälkeen heppu kierrätti meitä vähän ympäri Salzburgia ja tietoa tuli sellaisella vauhdilla, että huh.

Maanantaina olimme metsästäneet meille vuokra-auton seuraaviksi kahdeksi päiväksi (tai no, hotellin henkilökunta oli metsästänyt). Ajatuksena oli tutustua hieman Itävallan alppimaisemiin ja -kyliin. Ensiksi suunnattiin etelään ja sitten länteen. Ensin yritettiin metsästää Bischoschofenin mäkihyppy mäkeä, mutta ei vissiin löydetty.. Itsemme löydettiin kyllä pieneltä keimuraiselta vuoristotieltä. Kiertelimme myös muita pieniä vuoristokyliä. On siellä niin nättiä :) Suurin osa laskettelurinteistä oli vielä auki, mutta monissa (kuten Zell am Seessä (paikka, jossa oltiin laskettelemassa joulukuussa)) oli alarinteillä jo suuria vihreitä läikkiä.



Keskiviikkona matkasimme puolestaan Salzburgista itään läheiselle järvialueelle. Sitä ennen poikkesimme kuitenki Salzburgin laitamilla olevalle vähän korkeammalle kukkulalle. Sen korkeus oli jotain pari sataa metriä yli kilsan, ja vau mitkä näkymät. Sieltä katsottuna ei Salzburgin linnoitus niin korkealla enää ollutkaan. Ylhäällä oli myös kahvila, jossa levättiin hetki. Terassille paistoi aurinko ja oli todella lämmin. Kuitenkin vain kymmenisen metrin päässä oli yli metrin korkuinen lumikinos. :D Seuraavassa osoitus siitä, kuinka kaikki on suhteellista:

Iskä vuoren reunalla, takana Salzburg

Äiti saman vuoren "reunalla"

Järvialue oli todella kaunista! Huomattavissa on kuitenki valokuvausväsymystä. Paljon vähemmän tulee otettua kuvia kuin vaihdon alussa. Joten mulla ei oo oikeestaan yhtään hyvää kuvaa järvistä. Porukoilla ja Saaralla kyllä on.. :) Järviltä suunnattiin vielä Salzburgiin erään prinssityypin metsästysmajalle, Hellbruniin. Täälläkin olin ollut ennen. Suurin juju paikassa on vesipuisto. Eli siis tämä prinssi oli jokseenkin piloista pitäävää tyyppiä ja yksi puiston osa on täynnä kaikkea vedellä toimivaa sälää. Osa on ihan hienoa ja vaikuttavaa ja osan ainoa tarkoitus on kastella vieraat. Alueelle ei pääse ilman opasta ja yrittihän se opas meitä tietysti kastella. Aluksi oltiin ihan, että ei meitä nyt niin vaan huijata. Katsottiin maasta, että missä näkyi märkää, eikä jääty siihen seisomaan.. mutta juttu ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen.. :D Ihan kivaa oli kun oli lämmin ja aurinkoinen päivä.

Hellbrunin vesileikkejä

Torstaina olikin sitten paluu Wieniin. Juna oli reippaasti myöhässä, mutta onneksi meillä ei ollut mitään tiukkaa aikataulua. Wienissä käytiin katselemassa Belvederin (taas yksi palatsi) puistoa, Figlmüllerissä syömässä ne jätti-isot wiener schnitzelit, jotka syötiin Tarunkin kanssa, Praterissa käppäiltiin, Nashmarktilla syömässä, Saaran kanssa moikkaamaassa täällä vieraillutta Leeniä (belgialainen, joka oli täällä viime lukukaudella)... Oli kyllä kiva taas palata Wieniin. Tää tuntuu jo kodilta tää kaupunki. :)

Tigergasse und die Sonne

Keskiviikkona 1.4. meikäläinen siis muutti 11. kaupunginosasta 8. kaupunginosaan (eikä tää oo aprillipila). Tiistai-iltana alko kauhee ahistus, että onko tässä hommassa nyt mitään järkeä. Aattelin, että kuitenkin joudun johonkin neljän hengen soluun, jossa on yksi pienen pieni jääkaappi ja kaikki kämppikset on meluavia espanjalaisia, jotka pitää joka yö hirmuisia bileitä. Keskiviikko aamulla sitten rinkka selkään, matkalaukku, tietokonelaukku, käsilaukku ja kaksi muovipussillista tavaraa (eikä siinä ollut vielä kaikki, osan hain illalla... joo, kesäkuussa tulee oleen ongelmia..) mukaan ja kohti Öad:n toimistoa. Oli kyllä vähän tuskaa sen tavara määrän kanssa. Schottentorin metroasemalla piti vaihtaa ratikkaan ja lopulta eräs ystävällinen mies auttoi mua raahaamaan kaiken sen kaman ratikkapysäkille. Öad:n toimistolla pyysin lopulta tilaamaan taksin. En olisi jaksanut enää raahata kamoja läpi kahden ratikkavaihdon.

Eikä tää kämppä ollut mikään painajainen. No keittiö on huomattavasti pienempi kuin Simmeringissä, samoin makuuhuone hieman. Keittiössä ei ole ikkunaa tällä kertaa, mutta ehkä siitä syystä siellä haisee hieman tunkkaiselle. Muutenkin on huomattavissa, että rakennus on vanhempi kuin Simmering, mutta ihan viihtyisä. Makuuhuoneen ainoana huonona puolena on ikkunan alla oleva koulun koriskenttä. Heti torstaina heräsin kasilta aamulla siihen kun lapset huusi siellä. Kämppis on unkarilainen tyttö, joka opiskelee tavallisella yliopistolla hollantia ja saksaa.. Eli siis lopultakin kämppis, jonka kanssa voi puhua saksaa (kolmas kerta toden sanoo!)! Ja siis mä olen kävellyt jo kaksi kertaa kaupungilta kotiin! Kävellyt! :D On tää niin paljo paremmassa paikassa. Seuraavassa muutamia kuvia:

Keittiö

Keittiöstä kohti "eteistä" ja vessan ovi

Meikäläisen huone ovelta

Huoneen toista sivua (joo, titeläinen kuuluu vuokraan ;) )

Ja titeläisesta puheen ollen: Netti täällä ei oo älyttömän hidas!! En nyt vielä sanoisi, että se älyttömän nopeakaan on, mutta normaali! Näidenkin kuvien lataaminen tänne kesti ehkä sen minuutin Simmeringin tunnin sijasta :D

Ja sitten koska säästä on aina niin kiva puhua: Itävallassa ei vissiin tunneta käsitettä kevät ollenkaan! Lauantaina täällä oli sellaiset kivat +20 astetta (ja siis celciusta). Aurinko paistoi ja me lähdimme pienellä porukalla Schönbrunille katselemaan pääsiäismarkkinoita (ne oli aika samanlaiset kuin joulumarkkinat, paitsi että tonttujen ja porojen tilalla oli tipuja ja koristeellisia munia). Markkinoitten jälkeen kipusimme Gloriettelle ja nautimme jäätelöannokset ULKONA! :D Lopuksi vielä hieman kiertelemään Praterin puistoon.. Oli kivaa! :) Illalla vielä kuuntelemaan kun yhet ranskalaiset laulo yliopiston kuorossa. :)

Lämmintä lauantaita seurasi kylmempiä päivä, mutta taas eilisestä asti täällä on ollut ihan suomalaiset kesäsäät. Lämpötila lähellä +20 astetta ja ilman takkia on voinut auringossa käppäillä. Tänään ja torstaina syötiin lounasta ulkona. Vähän hassulta se tuntuu näin huhtikuun alussa, mutta on se kivaa.. :)

Jeps, mutta nyt porukoitten ja Saaran kone on juuri laskeutumassa Wienin lentokentälle. Eli meikäläisen pitäs vissiin ruveta tekemään jotain järkevääkin. Huomenna suunnataan Salzburgiin ja takaisin Wieniin taas torstaina.

Bis bald!