Kieli solmussa?

Kielikurssi on nytten sitten ohi. Torstaina oli koe, joka ei ollut mitenkään päätä huimaavan vaikea. Suurimassa osassa tehtäviä oli a, b, c, d-vastausvaihtoehdot. En oikein tiedä, mitä mieltä olen kurssista. Jotenkin oletin, että kursilla olisi oppinut enemmän. Ei voi kuitenkaan sanoa, että kurssi olisi huonokaan ollut...

Torstaina SoS-program jatkui leffaillalla. Leffana oli vanha brittiläinen Der dritte Mann, joka oli siis kuvattu Wienissä. Ei minusta mitenkään hirmu ihmeellinen, mutta siinäpä se meni. Leffan jälkeen iso porukka lähti läheiseen ravintolaan, Centimeteriin illalliselle. Lähdin mukaan spritzerille, sillä olin syönyt kotona ennen leffaa. Centimeterin ruokalista ei ole kaikilta osiltaan ihan tavallinen. Tarjolla oli mm. 2 metrin makkara (die 2 Meter Wurst). Lyötiin sitten erään belgialaisen Leenin kanssa veto portugalilaista Filipeä vastaan, ettei hän jaksaisi syödä 2 metriä makkaraa. No jaksoihan Filipe sitten sen syödä, minkä seurauksena maksoimme hänen oluensa.. mutta kyllä se oli sen arvoista! :D Illalla olisi ollut myös bileet. Minulle iski kuitenki huono olo ja lähdin kotiin nukkumaan. Flunssainen olo jatkui myös perjantaina ja skippasin SoS-ohjelmassa olleen käynnin Wienin viemäreihin (torstainen elokuva oli osittain kuvattu siellä) ja käytin ajan hyväksi nukkumalla. Illemalla olikin jo parempi olo ja lähdin muiden mukaan leffaan katsomaan Wall-e:n. Se oli ihan kiva. Ei mikään todella hyvä, muttei mitenkään huonokaan. Ihan hauska. :)

Lauantaina oli taas vuorossa retki Wienin ulkopuolelle. Ensin tutustuttiin Euroopan suurimpaan maanalaiseen järveen. Sitten Itävallan suurimpaan tuulimyllyyn. Ja se ei ollut mitenkään erityisen suuren näkönen.. Ihan mielenkiintoista oli kyllä päästä myllyn sisälle ja kuulla miten se toimii. Lounaan jälkeen meillä oli 3h vapaa-aikaa erään järven rannalla olevassa pikku kylässä, jossa oli meneillään jotkut kurpitsajuhlat. Lähdimme tunnin kestävälle veneajelulle järvelle. Älyttömästi veneestä ei nähnyt, mutta aika meni nopeasti jutellessa ja yritettäessä "opiskella" vieraita kieliä. Retkeltä menimme suoraan meidän yliopston järjestämille Hoffesteille Ottakringin olutpanimolle. Aluksi paikalla ei ollut ketään ja paikka näytti aika karulta. Pian ihmisiä alkoi kuitenkin ilmestymään ja tunnelmakin parani. Pieni kulttuuriero tuli kuitenkin taas huomattua. Täällä baareissa saa polttaa, mutta laukkua ei saa pitää lattialla, kun tanssii. Eli meillä oli piiri erasmuksia tanssimassa ja keskellä ihmisten laukkuja, niin kuin Suomessakin usein. Järjestysmiehet tulivat sitten valittamaan, että ei noin saa tehdä! :S

Kämppiksen kanssa on mennyt edelleen hyvin. Perjantaina se huolehti mun huonosta olosta ja tänään pyysi mukaansa kaupungille. Lähdinkin. Alicia ja hänen espanjalaiset kaverit puhuivat kyllä enimmäkseen espanjaa keskenään, joten kauheen hyvin en päässyt juttuun mukaan. Alicia käänsi kyllä aina välillä jotain enkuksikin. Käyskenneltiin ensin vähän aikaa keskustassa. Sitten he halusivat lähteä katsomaan Schönbrunia. En lähtenyt enää mukaan sinne, sillä olen jo nähnyt paikan ja mahdollisesti pitää käydä sitä vieraillekin vielä näyttämässä. Lähdin kävelemään kohti Simmeringeriä. Aurinko paistoi ja oli tosi nättiä. Löysin iiison suihkulähteen, jonka vieressä oli sotilasta esittävä patsas.. ilmeisesti joku muistomerkki. Kaikki teksti oli kuitenkin venäjäksi, eikä meikäläisen venäjän taidoilla sitä suomennettu.

Äitin kanssa jutellessa kävi ilmi, että meikäläisen suomen taidotkin alkaa jo ruostua. Sanoin että joku tulee jostain maasta (er kommt aus X-Land).. mutta eihän niin suomeksi sanota, että joku on kotoisin jostain. Joulunakin mä tulen sinne Itävallasta, mutta en mä täältä silti (kai ;) ) kotosin oo. :) Filipen mielestä on hauskaa yrittää opiskella suomea.. Osaa sanoa jo päivää, sataa, moi ja moimoi.. :D Eräänä päivänä kävi koko Suomen kuvalehden läpi ja yritti etsiä tuttuja sanoja. Kyllähän niitä muutama löytyi (Amerikka ja Japani ja sellaista), mutta aika harvassa niitä oli. :D

Koulu alkaa ensiviikolla! Hui!

Rathaus, Ottakringer und UNO-city

Maanantain nähtävyys vuorossa oli Wienin Rathaus. Rakennus on todella upea ulkoa päin ja oli ihan hieno sisältäkin. Kierros sisällä oli kuitenkin todella lyhyt! Kierroksen jälkeen yritimme päästä syömään sitä aitoa oikeaa Sacherkakkua, mutta ainoaa aitoa tarjoava paikka oli tupaten täynnä (hinnat olisivat varmasti myös olleet katossa asti elleivät sitäkin korkeammalla), joten "tyydyimme" viereiseen kahvilaan.

Lamppu Rathausilla, halkaisija oli muistaakseni jotain 5m luokkaa... Äiti ja iskä: miksei mein liikkeessä myydä tollasia? ;)

Tiistaina oli vuorossa Ottakringerin olutpanimo. Ei mitään kauheen maailmaa mullistavaa, kun on käynyt jo kolmessa olutpanimossa Suomessakin. Samallalailla ne olutta tekee kaikkialla tekee :D Kierroksen jälkeen saatiin maistella ilmaiseksi olutta. Ja kyllä, minäkin maistoin! Ei ollu hyvää, muttei nyt mitenkää älyttömän kauheen kamalaakaan.. Mutta ei minusta kyllä oluen juojaa saa!
Keskiviikkona vierailtiin UNO-cityssä, eli yhdessä YK:n päämajoista. Fiilis oli melkein kuin lentokentällä, kun oli turvatarkastukset ja kaikkea. Turvatarkastusten toisella puolella emme kuulemma olleet enää Itävallassa :D Opastus oli ihan kiva (New Yorkissa kun emme päässeet sinne sisälle asti), mutta taas hirmu lyhyt..

Maanantaina sain lopultakin myös kämppiksen tänne. Näin Alician kuitenkin ensimmäistä kertaa vasta eilen. Aika meneväiseltä hän vaikuttaa (enemmän poissa kotoa kuin kotona). Ihan mukava ja puhelias kuitenkin. On kiva, että kämpässä on muutakin elämää kuin minä yksin :)

Sauna ois kiva!

Kylmä sää vaan jatkuu täällä. Tuntuu niin kuin täällä ei yli 15 astetta missään vaiheessa olisi ollutkaan! Sadesäätä uhmaten lähdimme kuitenkin seikkailemaan SoS-kurssin kanssa Wienin ulkopuolelle lauantaina. Kohteena oli ensin Melk ja siellä sijaitseva luostari ja sitten pieni Dürnsteinin kylä. Kylän pääkohteena oli erään jo tuhoutuneen linnan rauniot. Rauniot olivat täkäläisittäin pienen kukkulan huipulla (varsinaissuomalaisesta nämä kukkulat näyttivät jo korkeilta). Maisemat raunioilta olivat upeat. Muutenkin oli ihanaa päästä suurkaupungin hulinasta välillä maaseudun rauhaan. Myös bussimatkan aikana näkyi monia pieniä kyliä kukkuloiden välisissä laaksoissa. Todella kaunista. :) Kuvia: http://picasaweb.google.com/riina.rajala/SoSExcu02?authkey=a_fHoHZQBpc#

Tänään sade jatkui Wienissä. Lähdimme palelemaan DonauInselille (eli saarelle Tonavassa). Siellä oli Redbullin lentopäivä. Kaiken näköistä vekotinta nähtiin, ja myös Darth Vader osallistui kisaan (lensi kyllä todella vain todella lyhyen matkaa). Osa jopa pääsi vähän pidemmälle.. Mm. perhosta muistuttava "lentokone" leijaili melko sujuvasti yli kymmenen metriä. :)

Nähtävyyksiä

Maanantaina alkoi siis SoS-Programm (Sehenwertes ohne Stress). Keskiviikkona pyöräiltiin ympäri kaupunkia oppaan kanssa ja se oli todella kivaa. Pyörällä pääsi helposti ja turvallisesti kaupungissa ympäriinsä, jopa ihan keskustassa. Melkein joka paikassa kun on omat tiet pyöräilijöille. Vauhti oli leppoisa, eikä satanut (ja minulla oli myös tarpeeksi päällä, ettei tullut edes kylmä), joten reissulla pystyi nauttimaan kunnolla kauniista maisemista ja rakennuksista. Opas oli ehta itävaltalainen, joten ihan kaikesta selityksestä ei aina saanut selvää. Keskiviikkona oli myös taas erasmus-bileet. Baarissa oli vähän liikaa ihmisiä (ja sitä kaipaa jo Suomen tupakoinnin sisällä kieltävää lakia!), mutta muutaman drinkin jälkeen ihmismäärään tottui! ;) Baarijuomat ovat kyllä ihan eri luokkaa täällä. Täällä kun tosiaan drinkkejäkin saa (ainakin erasmus-bileissä) todella halvalla.. saa nähdä miten sitä sitten tottuu taas siideri-linjaan Suomessa. :D Kivaa oli myös, että tutustuttiin muutamaan itävaltalaiseenkin!

Torstaina oli vuorossa Parlament! Arkkitehti oli ollut sitä mieltä, että koska demokratia on keksitty Kreikassa, pitää parlamenttirakennuksen olla kreikkalaistyylinen. Ja todella hieno se olikin. Alla muutama kuva paikan päältä:




Tänään käytiin katselemassa Schloss Schönbrunia! Ja olihan se schön. :) Schönbrunin vieressä on myös eläintarha, ja slovenialaisten lähteitten (lue: erasmusopiskelijoiden) mukaan siellä on kolme päivää sitten syntynyt leijonanpentuja! Tällä kerralla emme ehtineet vierailla eläintarhassa, mutta ehdottomasti vielä tässä lähiaikoina sinne on päästävä! :)


P.S. jos tahotte nähä kauniita (ja vähemmän kauniita) kuvia musta (ettekä vaan rakennuksista) niin niitä näyttää löytyvän facebookista tällä hetkellä ihan kiitettävästi! :D

Päivä, jolloin syksy saapui Wieniin

Ja se päivä oli sunnuntai. Perjantaina täällä oli vielä yli 25 astetta ja sunnuntaina alle 15. Eilen ja tänään asteita on ollut enää alle 10. Lisäksi on satanut ja tuullut kovaa. Ensin oli epätavallisen kuuma ja nyt epätavallisen kylmä. Toivottavasti jossain vaiheessa täälläkin olisi tänne normaali sää. Huomenna ohjelmassa olisi kaupunkiin tutustumista pyörällä, joten nyt vaan sormet kainaloita myöten ristiin, että olisi edes poutaa! Sunnuntaina paleltiin jo Rathausin pihalla katsomassa balettiesitystä (siis suurelta kankaalta, ei livenä). :)

Kurssien valitseminen on alkanut vilkkaana. Täytyy sanoa, että on ikävä Suomen systeemejä! Näillä täällä ei ole yhtä yhteistä systeemiä, vaan luennoitsija saa päättä, miten kurssille ilmottaudutaan, jos sille ylipäätään pitää ilmottautua. Sitten on tosi kiva, ku kurssin kohdalla lukee Anmeldepflicht (=ilmottautumipakko), mutta ei kerrota, miten ilmottautuminen on tehtävä. Kurssiselostuksista ei saa juurikaan selvää. Kurssien kotisivut ovat vielä edellisessä vuodessa, jos kurssilla nyt edes on kunnon kotisivuja. Jos olen ymmärtänyt oikein, joidenkin kurssejen luentoaikoja ei edes saa ennen kuin ensimmäisellä luentokerralla! No, mutta toivottavasti kaikki selkenee lokakuun alkuun mennessä. Myös TTY:n liikuntamahdollisuuksia on oppinut arvostamaan. Täällä kaikkien yliopistojen opiskelijoille yhteisesti urheilukursseja järjestää urheiluyliopisto. Kursseja on kuitenkin (kuuleman mukaan) aivan liian vähän ja jos todella tahtoo jollekin kurssille olisi mentävä huomenna aamulla kuuden aikaan jonottaamaan (eihän nyt mitään netti-ilmottautumisia voi olla). Me aateltiin Tiian kanssa käydä katsomassa huomenna iltapäivällä, että onko kaikki kurssit jo täynnä. Jos on niin sitten on kai opeltava juoksulenkkeilemään...

Ainiin! Löysin melkein rasvatonta maitoa (0,9%) kaupasta! En ole kyllä vielä maistanut, että miltä se maistuu! :D

Bratislava!

Eilen käytiin siis päiväseltään ihmettelemässä Slovakian pääkaupunkia. Ihan söpöltä pikkukaupungilta se vaikutti. Pieni kaupunki oli ehkä lähinnä verrattaessa Wieniin. Vaikutelman sai aikaan myös se, että ihmisiä oli liikenteessä todella vähän! Lähinnä nähtiin muita turisteja ja hääjuhlijoita. En sitten tiedä olisiko uudessa kaupungissa ollut vilkaampaa, me kun pysyteltiin vanhan kaupungin puolella. Matka Bratislavaan kesti junalla noin tunnin ja maksoi yhteen suuntaan 7e.

Vaikka paikallisia ei paljon näkynytkään, samaa ei voinut sanoa TU Wienin Erasmus-opiskelijoista! Meitä oli matkassa 28. Ja kaikkien oli tietenkin päästävä yhdessä syömään. Ravintolan tarjoilija vaikutti hieman stressaavan määräämme. Stressiä ei varmasti helpottanut se, ettei hän osannut englantia eikä saksaa. Mutta onneksi meillä oli 5 tsekkiläistä poikaa mukana, jotka pystyivät sujuvasti kommunikoimaan paikallisten kanssa. Toinen ongelma oli valuutta. Slovakiassa kun ei vielä ole euroja. Monissa paikoissa eurot kuitenki käyvät, eikä monikaan meistä halunnut sitten vaihtaa rahaa yhden päivän takia. Hieman oli metsästämistä paikoista, missä eurot käyvät, mutta aina sellainen löytyi -taas kiitos tsekkiläisten tulkkiemme. :) Halpaa siellä oli! Kunnon ravintolaruoka juomineen maksoi 5e!

Uusi kaupunki ja Tonava

Vanha kaupunki

Ja sydäntä lämmitti alla näkyvä kuva: silmän kantamattomiin tuulivoimaloita! :D (klikatkaa suuremmaksi niin näätte paremmin :) )

Finnen überall

Jeps, terveisiä taas täältä! Asteita tällä hetkellä 27, mutta älkää huoliko, ensi viikolle on tännekin luvattu sadetta ja kylmempää. Meikäläisen menoa täällä on rajoittanu flunssan paholainen, joka on kestänyt kohta viikon. Olo ei ole ollut älyttömän huono niin, että olisi vain halunnut jäädä kotiin makaamaan, muttei ihan hyväkään.. :(

Viime viikonloppuna käytiin maauimalassa ihailemassa Wieniä ylhäältä käsin. Paikka oli tosi hieno. Kauniit rusketusraidat ilmesty siellä ja melkein poltin selkäni. Illalla menimme facebookissa sovittuun vaihtaritapaamiseen Donau Inselille. Inselillä oli koko viikonlopun ilmaiset festarit menossa. Maailman suurin ilmaisfestari sanottiin jossain. No vaihtareita paikalle ilmestyi yhdeksän... joista 6 oli suomalaisia! Loppujen lopuksi huomasimme kulkevamme 5 suomalaisen ryhmässä ja muut olivat kadonneet. Ensin katseltiin Basshunteria, joka veti ihan hyvän shown, hyppi ja pomppi kyllä lavalla ihan taukoamatta ja sekona kokoajan. Tässä vaiheessa saatatte luulla, ettei ilta voisi enää vähemmän itävaltalaiseksi muuttua, mutta olette väärässä. Lähdimme etsimään juotavaa ja istumapaikkoja -löysimme Leningrad Cowboysin esiintymästä yhdellä päälavoista. Tässä vaiheessa oli pakko ottaa spritzerit (paikallisten suosima janojuoma, jossa on sekoitettu viiniä ja kivennäisvettä), jotta illassa olisi ollut edes jotain ei-suomalaista. Ja seuraavana vuorossa oli Sunrise Avenue! :D Suomalaiset TKK:laiset tytöt olivat kuitenkin todella mukavia ja ilta sujui oikein rattoisasti. Toinen tytöistä asuu vielä tuossa ihan naapurisolussa, joten olemme voineet kulkea yhtämatkaa tapahtumiin ja niistä pois.

Saksan kurssi alkoi maanantaina ja vaikuttaa ihan lupaavalta. Meitä on 21 ja arvatkaapa kuinka monta suomalaista? 5! Yhteensä TU Wienissä taitaa olla tällä hetkellä 9 suomalaista vaihtaria.. tai niin moneen minä olen jo törmännyt. Tapahtumissakin meitä on aina yleensä vähintään 4-5. Me yritetään puhua ja puhutaankin paljon saksaa myös silloin kun puhutaan keskenämme, jos lähistöllä vaan on joku ei-suomalainen. Ja ollaan siis tutustuttu hyvin muun maalaisiinkin. Lähinnä on tullut hengattua noiden oman saksankurssilaisten kanssa, sillä he osaavat ja haluavat puhua saksaa, eivätkä englantia, kuten monet muut. Saksan puhuminen on sujunut yllättävän hyvin. Siis niin, että aina lopulta on tullut ymmärretyksi. Englanti alkaa kyllä kadota melko nopeasti. Yritin puhua englantia yhden itävaltalaisen kanssa maanantaina illalla ja saksa puski kokoajan väkisin läpi. :S

Jeps, eli maanantaina oli Buddy-networkin (eli vähän niinku paikalliset tutorit) järjestämät tutustumisiltamat. Olin lukenut vaihtoraporteista, että tuo buddy-järjestelmä ei oikein toimi ja harvat edes näkevät omaa buddyaan. Siksi olin positiivisesti yllättynyt kun oma buddyni laittoi mailia ja jopa soitti sunnuntaina. Sovimme näkevämme maanantain tapahtumassa. Buddyni Samuel opiskelee arkkitehtuuria. Alkupositiivisuus haihtui kuitenkin jo maanantaina hieman. Samuel oli kokoajan, ettei hän osaa mua missään auttaa kun ei opiskella samaa asiaa. Kun yritin pyytää apua tietojärjestelmien kanssa, oli vastaus, että no jos sä ensin koitat ite ja jos et millään osaa niin sitten hän voi auttaa. Eilen oli opiskelijabileet (myös buddy-networkin järjestämät) ja yllätyksekseni Samuel tekstasi ja kysyi olenko tulossa. Viesti oli kuitenkin enkuksi. Vastasin saksaksi.. Seuraava viesti tuli taas enkuksi. No ihan sama sitten, luovutin ja puhuttiin sitten kanssa englantia eilen (vaihtareitten kanssa siis kyllä edelleen saksaa).

Eilen oli siis todellakin ensimmäiset opiskelija bileet eräässä karaokebaarissa. Meininki oli tosi hyvä (kellään ei vaan ollu haalareita! ;) tiesittekö muuten, että Ruotsissakin opiskelijoilla on haalarit?). Ja drinkit halpoja! 7pm-8pm drinkit 0,5e, 8pm-9pm 1,9e ja vielä illalla myöhään olut maksoi 1,9e (mikä nyt ei minua kauheesti auttanu). Mutta sinne siis myös uudestaan!

Ja nyt leffaan rankalaisen, belgialaisen, portugalilaisen ja kyllä kolmen suomalaisen kanssa.
Bis bald!

Kuvakollaasi

Niin missäs maassa me oltiinkaan?

Joutsenet käyttäyty ihan kuten sorsat Suomessa. Iso parvi odotti pullaa, eikä pelännyt meitä ollenkaan.

Tonava kaunoinen

Katumaisemaa

Teknillisen yliopiston sisäpiha, eikö oo ihan ku Garden Partyissä tai jossain ;)

Sacre-Coeur sai kilpailijan teknillisen yliopsiton naapurista.

Kuuma ja kaunis Wien

Terveisiä Wienistä!!!

Eilen saavuttiin siis kuumaan ja aurinkoiseen Itävaltaan. Loistavan oppaamme ansiosta löysimme heti suoraan asuntotoimistolle, jossa ei ollut lainkaan jonoa. Minulta ei myöskään tarkastettu edes henkilöllisyyttä. Nimet vaan paperiin ja avaimet kouraan. Kämppä on todella siisti ja huomaa, että rakennus on todella uusi. Kahden hengen solu ja huoneet on todella isot! Asunnossa on oikeastaan vain kaksi huonoa puolta:
1. Tupakeittiön älytön ikkuna, josta siis näkee suoraan tuohon käytävään. ...ja käytävästä näkee näin iltaisin varsinkin myös suoraan tupakeittiöön ja minun huoneeseeni. Eikä ikkunassa ole edes verhotankoa!
2. Sijainti. Tämä on vähän niinkuin Wienin Herwood sijainniltaan. Syrjässä keskustassa, mutta täältä löytyy kaikki mahdolliset kaupat ja ravintolat. Toisaalta täältä menee metro suoraan keskustaan ja matka kestää vain noin 15 minuuttia. Koululle mennessä metroa on vaihdettava.
Tässä vähän kuvia kämpästä:

Keittiö ja sen ikkuna!


Keittiö ja minun huoneen ovi:


Minun huone ovelta päin (pöytä mukavasti jo sotkussa):

Huone toisesta suunnasta (näkyvissä myös se paljon puhuttu ikkuna taas):

Tänään käytiin ilmottautumassa kaupunkiin. Odotettiin jotain miljoonan paperin leimaamisrumbaa ja tuntien jonotusta ja odottelua, mutta kaikki kävikin oikein kivuttomasti. Kaikki oli jossain 15 min ohi. Sitten vaan shoppailemaan Mariahilfer Strasselle, joka on paikallisten käyttämä kauppakatu. Mitään turhaa ei kuitenkaan ostettu. Pyyhkeitä, vihkoja sun muuta hyödyllistä vain. Ja tietysti iiisot jätskiannokset nautittiin eräässä katukahvilassa. Tippikulttuuri tuntuu vielä oudolta eikä oikein tiedä, paljonko ja milloin kuuluisi tipata.

Itävaltalaiset ovat vannoutunutta käteiskansaa. 100 e:n setelit eivät täällä ole harvinaisia, sillä kaikki tahdotaan maksaa käteisellä. Luottokortit eivät edes käy monessa paikassa, tai jos käyvät niitä ei silti huolita, jos ostos maksaa alle 100e. Paikallinen pankkikortti käy kaikkialla, mutta harvat käyttävät sitä silti. Minulla ja Sannalla alkaa mennä jo hermot tähän käteistouhuun (ja siihen, että kaikki hinnat ovat jotain ja 99 senttiä, sillä täällä 1 snt:kin on käytössä) ja päätimme avata pankkitilin täällä, jotta saamme paikallisen pankkikortin. Austria bankissa oltiin vähän ylimielisiä meitä kohtaan, mutta erste bankissa tuli todella sellainen olo, että hei me ollaan tärkeitä niille. Sinne siis ensi viikolla tiliä avaamaan (nyt ei ollu kaikkia tarpeellisia papereita mukana).

Kaikista hienointa on ollut huomata, että saksalla pärjää. Pankissakin keskusteltiin saksaksi. Läheskään kaikkea ei tajua heti eikä vastapuolikaan tajua aina meitä, mutta kysymällä ja yrittämällä asiat kuitenkin hoituvat. Mitään kovin pahaa kielishokkia ei ole vielä tullut, mikä varmasti osaltaan johtuu myös siitä, että on kokoajan saanut puhua suomeakin. Muutenkin on ollut todella kiva, että on ollu kavereita, joiden kanssa on voinut pähkäillä kaikkea. Joku meistä aina yleensä ymmärtää jotain, vaikka muut olisivatkin jo tippuneet kyydistä. :)

Viikonlopuksi on ennustettu syyskuun ennätyslämpötilan rikkoutumista: edellisen kerran syyskuussa on ollut näin lämmintä täällä 60-luvulla. Vähän viikonlopuksi luvatut yli 30 astetta hirvittää, mutta kai siitä selviää. Tuleepahan kesävaatteet käyttöön kerrankin tänäkin vuonna :)

Lopuksi vielä ehkä siistein kello, minkä olen nähnyt. Tschüss!
(kello tuossa siis 25 vaille kaksi)