Kesä, eikä mitään tekemistä!

No okei.. on mulla nyt jotain tekemistä ollu:

4.6. oli Schönbrunin puutarhassa oli Wienin Philharmonikkojen Sommernachtskonzert eli siis samat jätkät, jotka soittavat Wienistä joka vuosi lähetettävässä uuden vuoden konsertissa, mutta tämä kesäyön konserttipa oli ilmainen! Itävaltalaisilta kuulimme etukäteen, että viimeisen kymmenen vuoden aikana konsertti-iltana on aina ollut kylmä ja satanut.. mieleen tuli väistämättä Suomen juhannus! Viileähköä oli, mutta sade loppui päivällä ennen konsertin alkua. Paikalle odotettiin kymmeniä tuhansia ihmisiä, mutta en loppujen lopuksi tiedä, paljonko porukkaa paikalla oli. Paljon, mutta ei mitään turhan ahdistavaa tungosta kuitenkaan. Ja olihan se kaunista kuunneltavaa. Yhdessä vaiheessa kapelimestari sekä soitti pianoa että ohjasi orkesteria. Se oli oikeasti jo hienoa ja hauskaa katsottavaakin!

Ennen konsertin alkua oli vielä valoisaa

10.6. (niiden kahden tentin jälkeen) oli vuorossa Heurigenissa syönti BuddyNetworkin järjestämänä. Heurigen on perinteinen itävaltalainen ravintola, joka on viinitilan yhteydessä. Heurigen nimellä on nykyisin muitakin ravintoloita kuin ihan aitoja Heurigeneja. Ihan aidossa Heurigenissa tarjoilijat tuovat juomat pöytään (oman tilan viiniä yleensä, tietysti saa tilata muutakin) ja ruuat käydään valitsemassa sellaisesta seisovan pöydän tyyppisestä ja maksetaan myös siellä. Paikka oli todella kaunis ja tunnelmallinen. Miinuksena iltaan olivat ruotsalaiset, jotka eivät vaan osaa puhua muutakun ruotsia heti kun niitä on enemmän kuin kaksi.. ja välillä kaksikin riittää...

Kaksi suomalaista ja kolme ruotsalaista

Ruokaa!

Heurigenin "katto" muodostui viinirypäleköynnöksistä

Kuten kaikki tiedämme, on Itävalta katolinen maa. Seurauksena tästä on runsas määrä erilaisia pyhäpäiviä, joita ei Suomessa ole. Torstaina 11.6. oli taas yksi, jonka merkitystä kukaan ei tuntunut tietävän! Ensin juttelin asiasta portugalilaisen Filipen kanssa. Portugalissa vapaapäiviä oli vielä kaksi, siis torstain lisäksi perjantai, mutta silti hän ei tiennyt, mihin pyhä liittyi. Keskiviikkona heurigenissa yritimme kysellä itävaltalaisilta. Heilläkään ei ollut hajuakaan. Katolilainen pyhä oli ainoa vastaus, jonka saimme. Torstaina jutellessani kämppiksen kanssa kävi ilmi, että Unkarissa (joka myös on kuulemma katolinen maa) tätä pyhää ei ole ollenkaan. Silti hän tiesi, mikä oli juhlinnan aihe.. Minä en vaan ymmärtänyt selitystä.

Kuten olen kertonut aiemminkin, tapahtuu Rathausplatzilla aina jotakin! 13.6. siellä oli Tirol-markkinat. Tirol on alue alpeilla. Itävallassa on sen niminen osavaltio aivan Sveitsin rajalla ja Italian puolelle ulottuvaa aluetta kutsutaan Süd-Tiroliksi (Etelä-Tirol). Suurin osa hommasta oli erilaisia ruoka- ja juomakojuja, joista sai ostettua tirolilaista ruokaa ja juomaa. Lisäksi paikalla oli lava, jolla jokin yhtye musisoi. Ihmiset söivät keskelle asetetuilla pöydillä, kuuntelivat musiikkia ja juttelivat keskenään. Paikalla oli myös iso teltta, jonka sisällä oli eräänlainen näyttely.. Vähä niin kuin Heureka, mutta ei tieteestä vaan Tirolista, eikä puolistakaan jutuista oikein tajunnut sitä ideaa. :) Näyttelyssä sai mm. koittaa jodlausautomaattia. Pettymys oli kuitenkin suuri kun kuulokkeista ei kuulunutkaan jodlausta vaan joku mies kertoili vitsejä niin pahalla tirolilaisella murteella, etteihän niistä pieni ihminen mitään tajunnut.

Kukkia Tirolista?

Jään veistelyä

Puuta Tirolista?

Ja niin tuli juhannus. Perjantaihin asti oli ollut hellettä, mutta "yllättäen" sää muuttui perjantaina pilviseksi ja sateiseksi! Eihän sitä ois muuten juhannusfiilikseen päässytkään. Minulla ei ollut ollut mitään ihmempää hinkua juhlia juhannusta suuremmin (Itävallassa juhannusta ei siis tunneta), mutta ruotsalaisilla oli. He järjestivät DonauInselille juhannuspicnicin (jossa puhuivat taas lähinnä ruotsia, "yllättäen"). Siellä sitten istuttiin ensin hyttysten syötävänä ja sitten alkoi se sade. Eikun läheisen sillan alle sadetta pakoon. Siellä ruotsalaiset keksivät myös haluavansa tanssia erään norjalaisen tekemän "juhannussalon" ympäri. Se oli oikeastaan aika huvittavaa katsottavaa.. Ei ihan niin kaunista kuin ehkä olisi voinut.. Kävi myös ilmi, että laulu "Pienet sammakot" on Ruotsissa juhannuslaulu.. ja niin parikymmentä vaihtaria hyppi hassun kepin ympärillä leikkien pieniä, lystikkäitä sammakoita, joilla ei oo korvia...

Keskipaketit ovat moni käyttöisiä

Picniciltä suunnattiin BuddyNetworkin järkkäämiin Farewell Partyihin. Ja niiltä vielä lähdettiin Sannan, yhden ruotsalaisen ja yhden suomalaisen kanssa yksille oluille. Oluilta kotiin ja kello oli jo lähempänä kuutta! Eipähän ole tainnut tulla ennen juhannusta ihan niin myöhään/aikaseen juhlittua... (ja pakko paljastaa, että mä en siis juonut olutta.. :D) Sanna laittoi illan aikana ottamiaan kuvia mulle juuri ja niistä kävi ilmi, että juhannus -09 = Riinan hölmöjen ilmeiden yö. Katsokaa vaikka itse:

Mutta ehkä se oli niin kuin Sanna sanoi: Se oli se ruotsalaisten läsnäolo...

Sarjassamme "Miten selvitään tenteistä Itävallassa?"

Yksi suurimmista eroista opiskelussa Itävallassa ja Suomessa: täällä mikään vaan ei oo niin tarkkaa (paitsi ihmisten tittelit! Niitä ei pidä unohtaa.). Tenttien päivämäärät eivät välttämättä ole tiedossa montaakaan viikkoa ennen kyseistä päivää. Jos kurssin alussa on sanottu, että tällöin on EHKÄ tentti, se hyvin todennäköisesti EI ole silloin. Näin kävi kahden kurssini kanssa. Viimeisellä luennolla proffat alkoivat kyselemään, että koskas teille sopisi tehdä tuo tentti. Siis anteeksi mitä? Koska MEILLE sopisi? Suomessa vaan sanotaan, että tentti on tällöin ja seuraava kerta tuolloin (tai ei edes välttämättä sanota, vaan se lukee POP:ssa). No siitähän sitten alkoikin kiva hässäkä, sillä vaikka meitä ei ollut kuin jotain 20-30 opiskelijaa, oli jollain aina jotain joka päivä. Lopulta molemmissa kursseissa päädyttiin kahteen tenttipäivään. Toiset olivat 30.6. ja 1.7., jolloin meikäläinen ei ole enää Itävallassa, ja toiset 10.6.. Eli siis koska olen kiltti, tunnollinen suomalainen, joka ei kehtaa kinata professorin kanssa siitä, koska tentti pidetään, tein kahden kurssin tentit samana päivänä.

Ja siitähän sitten kiva stressi syntyikin... Luin aamusta iltaan, enkä juurikaan muuta tehnyt (paitsi siis ihan vähän välillä :D ). Vielä tenttipäivänä tuntui, että kaikki asiat olivat päässäni ihan sotkussa. Lisäksi saksankielen taitoni tuntui kadonneen kokonaan. Ensimmäinen tentti oli suullinen (proffa ilmestyi paikalle tunnin myöhässä). Proffa kyseli aina neljältä ihmiseltä kerrallaan noin 15min ajan:
1. Minä olin Frau Riina, kun kaikki muut olivat Frau/Herr 'Sukunimi'... on ne suomalaiset nimet vaan hankalia.. Oudointa on kuitenkin, että olin joskus alkuvaihdosta vielä Frau Rajala...
2. Kun joku muu vastasi proffan kysymykseen, reagoi hän siihen heti. Kun minä vastasin proffan kysymykseen, oli hän puolisen minuuttia hiljaa, ennen kuin sanoi mitään.. Okei, saksa oli kadoksissa, mutta en kai mä nyt niin epäselvästi asioita sanonu?
3. Älkää jooko pliis käskekö mun analysoimaan mitään, mitä joku itävaltalainen sanoo nopeasti ja todella pahalla/epäselvällä itävallan murteella..

Mutta ykkönen sieltä lävähti silti (ykkönen siis täällä se paras arvosana).

Seuraavan tentin alkuun oli pari tuntia ja se jopa alkoi ajallaan. Tämä oli kirjallinen. Luennoitsija oli tosi ystävällinen tapaus ja tuli tentin aluksi sanomaan, että jos on mitään vaikeuksia saksan kanssa, niin heti vaan kättä ylös ja hän tulee auttamaan. Ja olihan sen kanssa, kun olin sen aamulla kadottanut. Luin kaikki tehtävänannot varmaan viisikertaa ennenkuin ymmärsin ne. Lopulta kaikki muut olivat jo lähteneet. Tässä vaiheessa luennoitsija kysyi, että miten menee.. Vastasin: "Hitaasti". Luennoitsija: "No mitä jos katottaisiin loppuja tehtäviä yhdessä?" Ja niin me sitten katotiin.. Vähän jäi epäselväksi, että sainko niistäkin tehtävistä pisteet vai en.. Ainakin tenttiaika oli jo käsittääkseni loppunut.. Mutta ehkä sekään ei ollut niin tarkkaa? :)

Näiden ponnistelujen jälkeen meitsi oli siis aika loppu. Keskittymiskyky miinuksella, nukkuminen ei onnistunut, syöminenkin alkoi harata vastaan, eli siis aika paha stressi oli päällä. Ja vielä olisi pitänyt jaksaa lukea yhteen tenttiin ja vääntää yksi harkka. Ja mitä opimmekaan seuraavista päivistä: Ystävät ovat kultaakin kalliimpia!!! Aloitimme Theresen kanssa yhteisopiskelun. Ensin Starbucksissa torstaina ja sitten Theresellä perjantaina ja sunnuntaina. Ja ei, meillä ei siis ollut samoja kursseja. Molemmat opiskeltiin omia juttujamme. Mutta jotenkin se, että toinen oli siinä myös opiskelemassa auttoi tosi paljon. Kun keskittyminen meinasi pettää ja olisi tahtonut tehdä jotain muuta, ei viittinyt, kun toinen näytti niin keskittyneeltä ja niin upposi uudestaan itsekin omiin lukuihinsa. Välillä pystyi pitämään rentouttavan juttelutauon. Sunnuntaina mukaan liittyi vielä Sanna ja aloitimme päivän upealla brunssilla (salaattia, teeleipiä, mansikoita, vesimeloonia ja tietysti teetä). Sitten tehokasta opiskelua. Vähän meinasi taas sunnuntai-illalla (viimeinen tentti maanantaina) alkaa stressata, mutta huomattavasti parempi olo oli kuitenkin kuin alkuviikosta. Ja maanantaina todella suuri helpotuksen tunne, kun sain tenttipaperin eteeni ja tajusin, että 'hei, mähän osaan vastata näihin kysymyksiin!'.

Ja nämä näitten harkkatyöt: Pieni suomalainen kun on oppinut, että harkkatyöt pitää oikeasti palauttaa silloin, kun on käsketty.. Mutta ei Itävallassa. Viikko sitten viikonloppuna tapasin yksissä bileissä paikallisen pojan, joka oli muutamalla samalla kurssilla kanssani. Hän ei ollu palauttanut Energiamallien viimeistä harkkatyötä vielä, vaikka palautuspäivämäärä oli ollut jo monta viikkoa sitten. Oli kuulemma niin vaikea harkka... Samaisen kurssin tiimoilta tuli pari päivää ennen tenttiä mailia, että viimeinen harkka on sitten ihan viimeistään palautettava ennen tenttiä. Tänään tuli tenttitulosmailia, jossa luki myös, että jos ei ole vielä palauttanut harkkaa...? Niinpä niin. Sama juttu toisella kurssilla: siinä meillä ei ole tenttiä, vaan jokainen laskee kotona ja esittää sitten luennolla yhden harjoituksen. Sain viime viikolla tehtävänannon, kuten neljä muutakin opiskelijaa. Ymmärsin, että se olisi esitettävä seuraavalla luennolla. No meikäläinenhän se oli ainoa, joka siellä mitään esitti...

Että voivoi näitä pieniä itävaltalaisia. Toisaalta varmasti kaikilla on vähemmän stressiä... paitsi ehkä pienillä suomalaisilla vaihto-oppilailla.

Nyt kahden viikon loma!!!!! JIHUUUUUU!

Croatia 29.5.-1.6.2009

Kroatiassa välimeren rannalla oli tuona viikonloppuna European Spring Break -tapahtuma, eli siis lähinnä ihan älyttömästi saksalaisia, itävaltalaisia sekä muutamia sveitsiläisiä ja saksaa äidinkielenään puhuvia italialaisia. Ja tietysti muutama vaihto-oppilas Wienistä! :D Lähdimme matkaan aikasin perjantai aamulla kolmen auton voimalla: 2 slovenialaista, 2 puolalaista, 3 suomalaista, yksi ruotsalainen, yksi italialainen, yksi sveitsiläinen, yksi turkkilainen ja yksi itävaltalainen. Oltiin ajettu ehkä puoli kilometriä, kun Jan (jonka autossa siis matkasin) ajoi auton toisen slovenialaisen (Aljaz) auton viereen liikennevaloissa, ojensi eräänlaisen torven pelkääjän paikalla istuvalle italialaiselle Michelelle ja sanoi: "Party Alarm!" Ja niin soi torvi toisen auton suuntaan! :D

Kolmessa maassa muutaman tunnin sisällä ja vielä autolla matkustettuna. Ei onnistuisi yhtä helposti Suomessa. Itävallasta siis Slovenian läpi ja niin oltiin lopulta neljän aikoihin iltapäivällä Kroatiassa Rovinjissa. Vähän jännitti etukäteen, kun olin kuullut slovenialaisten poikien ajotavoista.. Tai siis kai pojat ihan hyvin osaavat ajaa, ja todella osaavatkin, mutta vaan melko kovaa vauhtia. Melko hyvin mentiin kuitenkin rajoituksien mukaan, johtuen ehkä osittain puolalaisen Kamillan hitaammasta tahdista. Meidän auto ajoi "vain" kerran melkosta vauhtia. Mittari näytti yli 200km/h, kun Jan tahtoi ottaa kiinni huoltsikalta aikaisemmin matkaa jatkamaan lähteneet kaksi muuta autoa...

Ja perillä satoi vettä! Onneksi iltaa kohden sää parani. Majoittuminen 6-hengen mökkeihin ja eikun bileet päälle. Slovenialaiset olivat varautuneet:



Jokaiseen asuntoon/mökkiin saatiin yksi avain, mikä sitten auheuttikin hieman stressiä: "Wer hat den Schlüssel? Hast du den Schlüssel?" "Nein, hab den nicht. Vielleicht Mädel X?" "Nein, sie hat nicht. Mädel Y hat." "Also wo ist Mädel Y dann?" "Keine Ahnung" (Mädel = Tyttö) Lopulta yöllä käytäessä nukkumaan sovittiin, että ovi jätetään auki. Virheeksi hommassa osottautui se, että jätimme avaimen oveen, kylläkin siis sisäpuolelle. Aamulla avain oli kadonnut! Viimeisenä nukkumaan tullut Kamilla oli vielä nähnyt avaimen ovessa..

Lauantaina sää oli ennusteista huolimatta hyvä: aurinko paistoi ja tuulen suojassa oli lämmin. Makoilimme uima-altaalla (jossa oli suolaista vettä!! siis uima-altaassa!), uimme meressä ja testasimme vesiliukumäen. Merivesi yllätti lämpöisyydellään! Ei normi-Suomi-kesänä Päijänteen vesi siitä kauheasti lämpimämmäksi muutu. Puolalainen Ewelina otti kuvia uimareissusta, mutten odottelusta huolimatta ole saanut niitä häneltä vieläkään. Hän lähetti kyllä uimisen jälkeisiä rantakuvia (ks. ensimmäinen kuva).. Eli käsitteen "uimiskuvat" voi ilmeisesti käsittää monella eritavalla? :D



Illalla grillailtiin rannalla auringon laskiessa. Auringon kadottua kokonaan horisontin taakse tuli jokseenki pimeää, mikä vaikeutti sen arvioimista, ovatko grillauksemme jo valmiita vai eivät.. Ja kyllä sveitsiläinen suklaa on vaan niiiiin hyvää!




Ja ilta jatkui taas bileiden parissa... Sanotaanko nyt vaikka näin, että luulin osaavani varoa slovenialaisten wodkaboomeja... mutta kävi sitten ilmi, etten osannutkaan! Ja seuraavana päivänä asia ärsytti todella paljon! Sunnuntai menikin sitten täysin alkoholittomalla linjalla, vaikka itävaltalainen Thomas kuinka yritti illalla vakuuttaa, että drinkki vodkasta ja energiajuomasta on oikeasti tosi terveellistä, sillä energiajuomatölkin kyljessä kerrottiin juoman sisältävän vitamiineja! :D

Sunnuntain sää oli pilvinen. Hieman käppäiltiin Sannan kanssa katselemassa ympäristöä. Ja on se meri kaunis! :) Loppuiltapäivästä löytyi jopa kadonnut avain: ryhmä nuoria miehiä ilmestyi kämppäämme tuomaan avainta. Olivat kuulemma löytäneet sen jostain kaukaa jonkun puskan läheltä... Vähän kuullosti epäilyttävältä, mutta ainakin saimme sen takaisin. Siihen asti oli ovi siis ollut kokoajan auki. Eikä mitään ollu viety. Vähän ihmetytti, että miksi joku tahtoi viedä vain avaimemme, mutta ei mitään muuta... Poikien lähdettyä, joku meistä kysyi, että missä se avain nyt on. Sveitsiläinen Romina vastasi: "Im Safe!" ("Kassakaapissa!") ja siellä se sitten pysyikin loppureissun ajan!


Maanantaina oli siis tiedossa matka takaisin Wieniin. Check Out kesti ja kesti kun kaikki muutkin 2000 ihmistä yritti saada palautettua avaimensa yhtäaikaa. Slovenian puolella syötiin taas (menomatkallakin saatiin autokierros Mariborissa ja syötiin Etelä-Sloveniassa). Ja täytyy sanoa, että Sloveniakin hurmasi! Siellä oli jotenkin kaunista ja idyllistä! Ehdottomasti joskus uudestaan sekä Sloveniaan että Kroatiaan!

Mitäs sitä täällä onkaan tapahtunut....

Aika viime kirjoituksen jälkeen on kulunut lähinnä kouluhommien ja vierailijoiden kanssa.

Viime lukukaudella täällä ollut portugalilainen Filipe vieraili Wienissä ja häntä tuli nähtyä muutaman kerran. Poikaparka kärsii aika pahasta kotiin-paluu-shokista... (Vähintään) Puolet ajasta meni sen kuuntelemiseen, kuinka tylsää Lissabonissa on ja yksitoikkoista ja kuinka meidän pitää olla iloisia ja onnellisia, kun ollaan vielä täällä...

Mari (kaveri TTY:ltä) piipahti myös täällä pikaisesti matkallaan Espanjaan. Lyhyen vierailun aikana yritettiin saada paras irti Wienistä. Mari oli kuitenkin päättänyt ottaa säät mukaan Suomesta, mikä hieman haittasi turisteilua välillä: Wienissä ei ole ollut niin kylmä ja sateista kuin kyseisenä torstaina sitten maaliskuun jälkeen!

Myös toinen kaveri TTY:ltä, Laura, kävi täällä hieman pidemmällä vierailulla. Kohtalolla tuntuu vaan olevan jotain mun vierailijoita vastaan. Nyt säät olivat loistavat (aurinkoa ja hellettä), mutta meikäläiselle iski flunssa heti vierailun toisena päivänä! :( Laura saikin tutustua yksin Schönbruniin ja espanjalaiseen ratsastuskouluun, kun meikäläinen makasi kotona sängyssä. :( Onneksi ja ainakin omaksi ihmeekseni flunssa lähti pian paranemaan päin ja loppu vierailun ajan pystyin kulkemaan jo jotenkin mukana. :)

Vierailijoiden välissä ehdittiin myös käymään tutustumassa Etelä-Itävaltaan viikonlopun verran. Tapahtuma oli siis Erasmus Student Networkin Sommerevent Ossiacher Seellä ja paikalla vaihtareita ympäri Itävaltaa. Viikonlopuksi oli luvattu alunperin sadetta, mutta onneksi ennustus ei pitänyt paikkaansa. Sekä lauantai että sunnuntai olivat kuumia ja aurinkoisia päiviä, vaikka pilviä välillä näkyikin. Lauantaina makoiltiin järvenrannalla auringossa, heiteltiin frisbeetä, melottiin, maalattiin toisiamme ja vain rentouduttiin. Onnistuin jopa lähes polttamaan itseni. Selkä punotti vahvasti, mutta ei onneksi tullut kipeäksi. Pahiten auringosta kärsi oikea reisi, joka oli jopa hieman kosketusarka..

Maisemaa

Ei seinäkukkanen vaan selkäkukkanen

Meikäläisen maha sen jälkeen kun Belinda ja Kirsi oli päässyt sen kimppuun

Joutsen ois tahtonu, et joku ois maalannu sitäkin?

Ja täällä ollessa on ainakin tullu nähtyä luolia! Etelä-Itävaltaviikonlopun sunnuntaina kun vuorossa oli taas yksi! Lisäksi tutustuimme hieman Klagenfurtin kaupunkiin.

Uskokaa tai älkää, mutta tämä patsas kertoi Klagenfurtin kaupungin synnystä. :)

Itsestä on tuntunut, etten mä ole niin kovin hirveesti vielä ruskettunut täällä.. Mutta olen mä sit kai, kun Lauran ensimmäinen kommentti mut nähdessään oli: "Ootpa sä ruskee! En mä meinannu tunnistaa sua ollenkaan!"

Wien, Wien, ihana Wien!

Tää kirjotteluväli tuntuu vaan kasvavan kasvamistaan, mutta yritetäänpäs taas ottaa pari viikkoa kiinni:

Toimi siis todellakin lopulta löysi tiensä Wieniin (24.-30.4.)! Siispä luentojen lisäksi ohjelmassa oli hieman turisteilua. Melko rennosti otettiin kyllä sen kanssa. Lisäksi jääkiekon MM-kisat alkoivat. Kova oli yritys nähdä Suomen pelejä. Netti, vaikka onkin nopeampi täällä kuin Simmeringissä oli, ei ihan oikein aina meinannut riittää nettikatseluun. Suomi-Tanska pelistä jäi mm. näkemättä toinen erä kokonaan. Saksan urheilutelevisio näytti keskiviikkona 29. pvä kahta peliä yhtäaikaa, josta toinen siis Suomi-Tsekki. Oli aika mielenkiintoista kun kuva hyppeli pelien välillä aina kun toisessa oli tapahtunut jotain jännään.

Toimi lähti pois siis vapun aattona ja heti illalla aloitettiin tietysti kova biletys! ;) Wienissä toimii Wienin suomalainen opiskelijaseura! Kyllä! Kirsi tai Sanna (en muista enää kumpi, sorry) oli saanut jostain tietoonsa, että kyseinen seura järjesti vapunaaton kunniaksi (ja oman 30v juhlansa myös) bileet eräässä baarissa. Aloittelimme siis ensin meillä melko suomalaisvoittoisessa seurueessa (minä, Kirsi, Sanna, Sannan kaksi suomalaista kaveria ja Delphine) ja jatkoimme näihin bileisiin, jotka olivat sitten ihan tässä naapurustossa. Koristeltiin Delphineä vähän serpentiineillä, juotiin salmaria ja tanssahdeltiin. Ensin baarissa soitti suomalaisista koostuva, ei nyt kovin erikoisen hyvä bändi suomalaista musiikkia. Jotenkin tuli vähän surrealistinen olo: meikäläinen on Wienissä wieniläisessä baarissa ja taustalla kuuluu selkeällä suomenkielellä "humppaa, taikka kuole, taikka humppaa ja kuole..." Nojoo, hauskaa oli kuitenkin. :)

Vappupäivänä tiedossa oli tietysti picnic! Sää suosi ja saimme jopa erään paikallisen puolueen kojulta ilmaisia, punaisia ilmapalloja. Siispä nurmikolle syömään, makoilemaan ja nautiskelemaan olosta. Kokoonpano sama kuin edellisenä päivänäkin:


Useamman tunnin saimme auringosta nauttia ja sitten..:

Sateen lisäksi kuulimme kovaa jyrinää ja päätimme, että picnic taisi olla siinä.

Ranskalaisesta Delphinestä kuoriutui vapun aikana melkein todellinen suomalainen. Vapun aaton juhlinnan ja päivän picnicin lisäksi hän lähti vielä kanssamme katsomaan Suomi-Slovakia peliä paikalliseen pubiin! Käsittääkseni tämä aikaisemmin mainittu Wienin suomalainen opiskelijaseura järjesti mahdollisuuden katsoa kaikki Suomen pelit lähellä teknillistä yliopistoa sijaitsevassa pubissa. Ja sieltä sai jopa siideriä!

Vapun jälkeen tiedossa oli tiukkaa opiskelua. Nyt loppuviikosta olen kuitenkin taas ottanut rennommin. Ja kuinka rakastankaan tätä kesäistä kaupunkia!!! Jotenkin opiskeluputki sai aikaan jonkintaisoisen koti-ikävän poikasen ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Ahdistaa kun pelkästään siihen, että ymmärtää, mitä harkkatyössä oikein haetaan, menee jo ihan älyttömästi aikaa. Sitä alkoi ajattelemaan, kuinka ihanaa Suomessa olisikaan, kun kaiken ymmärtäisi ensilukemalla, tai viimeistään toisella.

Torstaina Wien iski kuitenkin takaisin ja sai minut taas uudestaan valtaansa: Museums Quartierilla (paljon museoita, entinen kuninkaallinen talli) oli jotain häppeningiä. Lähdimme sinne Kirsin kanssa vähän tutkiskelemaan. Paikalla oli paaaljon porukkaa pussikaljoilla. Ikähaarukka oli varmaan jotain 16-45. Lisäksi ohjelmassa oli erilaisia performansseja, kuten musiikkia, tanssia ja maalaamista.

Musiikkia ja vettä

Näitä Museums Quarterien sisäpiha on täynnä. Ideana siis, että niillä istutaan (eivät ole yleensä tuollaisessa kasassa, vaan yksittäin). Möhkäleet ovat joka vuosi erivärisiä ja tässä katsaus kaikkiin eri vuosiin. Tänä vuonna ne ovat keltasia.

Lähdimme kohtuu aikaisin kuitenkin jo kotia kohti. Pitkään arvoin, että otanko ratikan vai kävelenkö. Ja taas opittiin, että aina kannattaa ennemmin kävellä! Ollessani matkalla Rathausin kohdalla kuulin Rathausplatzilta päin musiikkia. Uteliaisuus heräsi ja lähdin katsomaan, mitä paikalla tapahtui. Isolla, sinne lähiaikoina rakennetulla lavalla oli meneillään jonkinlainen konsertti. Musiikki vaihteli perinnemusiikista souliin. Lähes kaikissa esityksissä oli vahvasti mukana piano. Sitä oli ihana kuunnella! Ensin olin jatkamassa matkaa kotiin päin, mutte sitten aloin miettiä, että mihin minulla muka on kiire. Istahdin Rathausparkin penkille erään suuren, vanhan puun alle paikkaan, josta näki myös lavan. Ilta oli lämmin, musiikki ja vanhat rakennukset ympärillä kauniita ja ilmassa leijui kukkien tuoksu. Siinä istuessani ja kuunnellessani katselin ympäröiviä puita, parin metrin päässä leikittelevää suihkulähdettä, hennosti Wienin oman valoloiston läpi loistavia tähtiä ja nautin olostani. Mietin, kuinka paljon kaikkea ympäröivät, vanhat rakennukset ja patsaat ovatkaan nähneet ja mitkä tarinat ne tahtoisivat kertoa, jos pystyisivät. Tunnelma oli kuin olisin ollut mielikuvitusmaailmassa, taianomaisessa ja onnellisessa.

Ja samalla heräsi taas ajatus, kuinka rakastankaan Wieniä! Juuri sen yllätyksellisyyttä, mutta myös samanaikaista turvallisuuden tunnetta.

Tapahtuma Rathausella oli FestWochen. Niitä on järjestetty ainakin vuodesta 1951 asti. Samalla selvisi myös, että ne alkoivat virallisesti vasta perjantaina, ja torstai oli ollut vain kenraaliharjoitus! :D Perjantaina oli teknillisellä yliopistolla megabileet!! Yksi yliopiston rakennus oli kokonaan bilealuetta! Siis ihan älytön alue kolmessa kerroksessa. Ja ihan täynnä ihmisiä!! Ja taas sisällä sai polttaa! :S Paikalla olisi ollut huono ilma ilman tupakan savuakin saati sitten sen kanssa. Lisäksi oli ihan älykuuma. No jaksettiin me siellä johonkin puoli kahteen (siis yöllä) olla, ettei se nyt ihan huono tapahtuma ollut. Kokemus todellakin!

Lauantaiksi oli luvattu taas hyvää keliä, ja slovenialaiset pojat järkkäsivät grillausta heidän luonaan. Olivat hommanneet grillin ja kaikki toivat itse sen, mitä grillata tahtoivat. Loppujen lopuksi meitä oli melko paljon: minä, Kirsi, Belinda, 3 slovenialaista, 2 puolalaista, 3 itävaltalaista, 2 italailaista. Myöhemmin paikalle saapui vielä kaksi minulle tuntematonta tyttöä. Ja koko päivähän siinä sitten hurahti hyvästä seurasta ja ruuasta nauttiessa. :) Näin myös ensimmäiset hyttyset Itävallassa!! Ne olivat pieniä ja niitä oli paljon! Kuitenkaan yllätyksekseni en oli punaisten paukamien peittämä! Itse sain vissiinkin kolme puremaa, jotka eivät edes kutise kovinkaan pahasti. Kaikki muut eivät olleet aivan yhtä onnekaita...

Myös tänään oli hellepäivä. Therese keksi, että voimme mennä yhdessä johonkin puistoon nauttimaan lämmöstä ja samalla opiskelemaan. Ei ehkä kuullosta kauheen tehokkaalta opiskelun kannalta, mutta oikeasti se oli! Välillä vähän jätskiä ja sitten taas opiskelua! :)

Itävallan lämpimin pääsiäinen 26 vuoteen

Pääsiäisenä Wienin valtasi helle! Siis ihan oikea, aito helle! Asteita oli +25-26 Celciusta ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Tästä seurasi se, että eihän kouluhommista tullut oikein mitään, kun ei sisällä malttanut pysyä. Sen sijaan Tonavassa olevaan saareen, DonauInseliin, tuli tutustuttua lisää. Siellä hellemekossa/muissa hellevaatteissa tuli lueskeltua, picniceiltyä ja yhtenä iltana myös tutustuttua Tonavan rannalla olevien coctail-paikkojen tarjontaan. :) Pääsiäisen jälkeen ilmat hieman viilenivät, elikäs nyt on ollut sellaista 20-22. Auringossa hyvinkin lämmin, mutta varjossa tarttee pitkähihaisen. Lämmin ilma on aiheuttanut myös vihreyden räjähtämisen. Ennen pääsiäistä oli nähtävissä sellaista hentoa kevään vihreää, mutta nyt kaikki puut ja pensaat ovat jo ihan tummanvihreitä lehtiä sekä kukkia täynnä ja maisema muistuttaa jo täysin kesää. Pääsiäispyhien jälkeen meillä oli siis vielä viikko lomaa. Se kului lämmöstä nauttimisen lisäksi mm. tekemällä täytettyjä paprikoita porukalla ja syömällä niitä, katsomalla leffaa, pelaamalla Jungle Speediä (ihan loisto peli!). Ja tuli sitä vähän kouluhommiakin väännettyä. :)

Maisemaa pari viikkoa sitten

Maisemaa noin viikko sitten

Ruotsalaisen Theresen poikaystävällä on kyllä kivoja kavereita! Elikkäs Theresen poikakaveri tuntee ruotsalaisen metallibändin Sabatonin tyyppejä. Sabaton soitti toisen ruotsalaisen metallibändin, Hammerfallin, lämppärinä näiden Euroopan kiertueella. Ja niin hups, me oltiin vieraslistalla ja päästiin katsomaan kyseistä konserttia tiistaina 14.4. ihan ilmaiseksi! :D En ollut ennen Sabatonista mitään kuullut, mutta ihan hyvältä bändi vaikutti. Ja tosi hyviä esiintymään! Itseasiassa pidin Sabatonin esiintymisestä enemmän kuin itse pääbändi Hammerfallin (josta olin kyllä kuullut ennenkin). Sabatonin jätkillä oli kova meininki päällä ja selvästi esiintymisen iloa, kun taas Hammerfallista näki, että tää sama juttu on vedetty ehkä pari tuhatta kertaa ennenkin. Ei sikäli, että hekään huonoja olisivat olleet. Vähän oli kyllä eriparia olo siellä kaikkien hevi-ihmisten keskellä, mutta ei se mitään.

Sunnuntaina 19.4. Wienin valloittivat maratoonarit. Mekin käytiin pienellä porukalla vähän katselemassa menoa. Kyllä oli niin monen näköistä tallaajaa juoksemassa. Osa ihan sen näköistä porukkaa, ettei yhtään uskoisi, että pystyisi maratonin juoksemaan. Eikähän kaikki yrittäjät kai pystyneetkään. Kaikista hauskinta olivat ihmiset jotka juoksivat lastenrattaitten tai -vaunujen kanssa. :) Ja huh, kyllä vetivät voittajat kovaa vauhtia. Miesten voittajalla meni koko maratonin juoksemiseen vain hieman yli 2h ja naisten joku 2,5h (jos nyt oikein muistan).

Tässä on tullut myös itse aloitettua juoksuharrastus (vaikka mihinkään maratonille en kyllä ole suuntaamassa). Therese oli lyötänyt netistä harjoitusohjelman alottelijoille: ensin juostiin 4 kertaa 5min ja välissä aina 2min reipasta kävelyä ja siitä ohjelma lähtee vaikeutumaan. Yllättävän hyvin olen jaksanut. Pelkäsin aluksi, ettei hommasta tule mitään, mutta tuon ohjelman ja seuran kanssa on juoksemaan lähteminen ollut kivaa. Vaikka Therese kyllä juoksee paljon kevyemmin ja nopeammin kuin minä. :)

Ja lopuksi vielä yksi kuvanen maanantain minigolfauksesta: ei ne ruotsalaiset osaa erottaa palloa ja kanssakilpailijaa toisistaan.. ;)

Kuvassa siis minä ja Belinda

Salzburgin valloitus

Jepujee, vähän taas laahaa jäljessä tämä bloginen, muttamutta...

Eli perjantaina 3.4. porukat ja Saara ilmestyivät Wieniin. Heti aluksi oli ongelmia, kun jostain syystä kenenkään kolmen puhelin ei löytänyt verkkoa täällä. Lopulta yöllä verkko löytyi ja ilmoitti itsestään kolmella tervetuloviestillä. Lauantaina suunnattiin kohti länttä. Äitin tuttuja asuu Salzburgin lähellä Seekirchenissä, ja mekin Liisan kanssa sillon kauan sitten reilimatkalla vierailtiin siellä. Nyt Frau Salzlechner oli kuitenkin lähdössä matkailemaan, joten piipahdimme kylässä heti lauantaina. Ja meiän äitihän on ihan aliarvioinu saksan kielen taitonsa! Hyvin sujui saksa! Frau Salzlechnerin mies on hieman hiljaisempaa sorttia kuin vaimonsa, mutta jutteli myös meidän kanssa hetken... Ja huh! Siinä on mies joka puhu itävaltaa ja kunnon murteella puhuikin! Eihän siitä meinannu saada yhtikäsmitään selvää.. Pariskunnalla on poika, jolla on kaksoispojat, jotka minäkin muistan hyvin edelliseltä vierailulta. Tosi mukavia heppuja olivat, mutta valitettavasti ei heitä nyt nähty. Ja viime kerran kissanpentu, joka on nyt siis jo iso kisu, ei muistanu mua enää.. yllättävää ;) Vierailun jälkeen suuntasimme hotellin ravintolaan vähän juhlistamaan nimeltämainitsemattoman seurueemme jäsenen 50v synttäripäivää. :D

Seuraavat kaksi päivää keskityimme Salzburgin ihmeiden tutkimiseen. Reililtä jäänyt muistikuva kaupungista oli todella hatara ja hämärä, mutta ihmeesti paikkoja muistui mieleen, kun ympäriinsä käveli. Ensimmäisen kerran kun puikahdimme vanhan kaupungin puolelle, tiesin heti, missä olin. Ja pakko oli kävellä suoraan sille kivalle pikku kaupalle, josta Liisan kanssa osteltiin miekkojen näköisiä paperiveitsiä; ihan vain varmistaakseni, että todella tiesin paikan. :) Salzburg on kyllä todella kaunis kaupunki vuorien keskellä ja joen halkomana. Heti sunnuntaina "kiipeilimme" läheiselle kukkulalle katselemaan Salzburgin linnoitusta. Ja voi kun se tuntui olevan korkealla. :) Sitten kukkulalta alas, vähän kiertelyä vanhassa kaupungissa ja kohti Mirabell-palatsin puistoa. Vanhan kaupungin puolella törmäsimme myös pieneen suklaapuotiin ja kävi ilmi, että ne Mirabell-Motzartin-kuulat eivät olekaan niitä ihan ekoja! :o Nämä uudet aidot ja alkuperäiset kuulat jakoivat sitten mielipiteitä: minusta ne olivat parempia kuin Mirabellan ja Saarasta huonompia. Tulipas monta kertaa sana Mirabell yhteen kappaleeseen. Mutta älkää nyt sekoittako Mirabell-firmaa, joka siis tekee mm. niitä kuulia, ja Mirabell palatsia. Ja palatsin puisto oli todella kaunis!

Meikäläinen linnoituksella, takana Salzburg

Vanhaa kaupunkia

Jeps, pitihän munki ottaa Motzart-Kugel-Mannista kuva.. Mirabell-kuulat siis ton värisii

Mirabell Garten ja taustalla linnoitus

Haitula ja kaksi puhelinta; oliko vähän ikävä? :)

Maanantaina vuorossa oli Motzartin synnyin koti ja sen jälkeen vähän shoppailua. Kesätakkia ei Salzburgista löytynyt vieläkään, mutta muuta kivaa kyllä. :) Vähän lepoa hotellilla ja illalla oli vuorossa äitin toisen seekircheniläisen perheen pojan tapaaminen (poika siis jo yli viiskymppinen). Muistin edelliseltäkin kerralta tyypin melko persoonaksi (eikä välttämättä aina niin hyvällä tavalla), joten en ollut ehkä ihan 100% innoissaan tästä tapaamisesta, mutta ihan kivastihan se meni. Menimme ensin istuskelemaan erään kukkulan rinteessä olevan kahvilan terassille, josta oli upeat näkymät iltaiseen Salzburgiin. Sen jälkeen heppu kierrätti meitä vähän ympäri Salzburgia ja tietoa tuli sellaisella vauhdilla, että huh.

Maanantaina olimme metsästäneet meille vuokra-auton seuraaviksi kahdeksi päiväksi (tai no, hotellin henkilökunta oli metsästänyt). Ajatuksena oli tutustua hieman Itävallan alppimaisemiin ja -kyliin. Ensiksi suunnattiin etelään ja sitten länteen. Ensin yritettiin metsästää Bischoschofenin mäkihyppy mäkeä, mutta ei vissiin löydetty.. Itsemme löydettiin kyllä pieneltä keimuraiselta vuoristotieltä. Kiertelimme myös muita pieniä vuoristokyliä. On siellä niin nättiä :) Suurin osa laskettelurinteistä oli vielä auki, mutta monissa (kuten Zell am Seessä (paikka, jossa oltiin laskettelemassa joulukuussa)) oli alarinteillä jo suuria vihreitä läikkiä.



Keskiviikkona matkasimme puolestaan Salzburgista itään läheiselle järvialueelle. Sitä ennen poikkesimme kuitenki Salzburgin laitamilla olevalle vähän korkeammalle kukkulalle. Sen korkeus oli jotain pari sataa metriä yli kilsan, ja vau mitkä näkymät. Sieltä katsottuna ei Salzburgin linnoitus niin korkealla enää ollutkaan. Ylhäällä oli myös kahvila, jossa levättiin hetki. Terassille paistoi aurinko ja oli todella lämmin. Kuitenkin vain kymmenisen metrin päässä oli yli metrin korkuinen lumikinos. :D Seuraavassa osoitus siitä, kuinka kaikki on suhteellista:

Iskä vuoren reunalla, takana Salzburg

Äiti saman vuoren "reunalla"

Järvialue oli todella kaunista! Huomattavissa on kuitenki valokuvausväsymystä. Paljon vähemmän tulee otettua kuvia kuin vaihdon alussa. Joten mulla ei oo oikeestaan yhtään hyvää kuvaa järvistä. Porukoilla ja Saaralla kyllä on.. :) Järviltä suunnattiin vielä Salzburgiin erään prinssityypin metsästysmajalle, Hellbruniin. Täälläkin olin ollut ennen. Suurin juju paikassa on vesipuisto. Eli siis tämä prinssi oli jokseenkin piloista pitäävää tyyppiä ja yksi puiston osa on täynnä kaikkea vedellä toimivaa sälää. Osa on ihan hienoa ja vaikuttavaa ja osan ainoa tarkoitus on kastella vieraat. Alueelle ei pääse ilman opasta ja yrittihän se opas meitä tietysti kastella. Aluksi oltiin ihan, että ei meitä nyt niin vaan huijata. Katsottiin maasta, että missä näkyi märkää, eikä jääty siihen seisomaan.. mutta juttu ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen.. :D Ihan kivaa oli kun oli lämmin ja aurinkoinen päivä.

Hellbrunin vesileikkejä

Torstaina olikin sitten paluu Wieniin. Juna oli reippaasti myöhässä, mutta onneksi meillä ei ollut mitään tiukkaa aikataulua. Wienissä käytiin katselemassa Belvederin (taas yksi palatsi) puistoa, Figlmüllerissä syömässä ne jätti-isot wiener schnitzelit, jotka syötiin Tarunkin kanssa, Praterissa käppäiltiin, Nashmarktilla syömässä, Saaran kanssa moikkaamaassa täällä vieraillutta Leeniä (belgialainen, joka oli täällä viime lukukaudella)... Oli kyllä kiva taas palata Wieniin. Tää tuntuu jo kodilta tää kaupunki. :)

Tigergasse und die Sonne

Keskiviikkona 1.4. meikäläinen siis muutti 11. kaupunginosasta 8. kaupunginosaan (eikä tää oo aprillipila). Tiistai-iltana alko kauhee ahistus, että onko tässä hommassa nyt mitään järkeä. Aattelin, että kuitenkin joudun johonkin neljän hengen soluun, jossa on yksi pienen pieni jääkaappi ja kaikki kämppikset on meluavia espanjalaisia, jotka pitää joka yö hirmuisia bileitä. Keskiviikko aamulla sitten rinkka selkään, matkalaukku, tietokonelaukku, käsilaukku ja kaksi muovipussillista tavaraa (eikä siinä ollut vielä kaikki, osan hain illalla... joo, kesäkuussa tulee oleen ongelmia..) mukaan ja kohti Öad:n toimistoa. Oli kyllä vähän tuskaa sen tavara määrän kanssa. Schottentorin metroasemalla piti vaihtaa ratikkaan ja lopulta eräs ystävällinen mies auttoi mua raahaamaan kaiken sen kaman ratikkapysäkille. Öad:n toimistolla pyysin lopulta tilaamaan taksin. En olisi jaksanut enää raahata kamoja läpi kahden ratikkavaihdon.

Eikä tää kämppä ollut mikään painajainen. No keittiö on huomattavasti pienempi kuin Simmeringissä, samoin makuuhuone hieman. Keittiössä ei ole ikkunaa tällä kertaa, mutta ehkä siitä syystä siellä haisee hieman tunkkaiselle. Muutenkin on huomattavissa, että rakennus on vanhempi kuin Simmering, mutta ihan viihtyisä. Makuuhuoneen ainoana huonona puolena on ikkunan alla oleva koulun koriskenttä. Heti torstaina heräsin kasilta aamulla siihen kun lapset huusi siellä. Kämppis on unkarilainen tyttö, joka opiskelee tavallisella yliopistolla hollantia ja saksaa.. Eli siis lopultakin kämppis, jonka kanssa voi puhua saksaa (kolmas kerta toden sanoo!)! Ja siis mä olen kävellyt jo kaksi kertaa kaupungilta kotiin! Kävellyt! :D On tää niin paljo paremmassa paikassa. Seuraavassa muutamia kuvia:

Keittiö

Keittiöstä kohti "eteistä" ja vessan ovi

Meikäläisen huone ovelta

Huoneen toista sivua (joo, titeläinen kuuluu vuokraan ;) )

Ja titeläisesta puheen ollen: Netti täällä ei oo älyttömän hidas!! En nyt vielä sanoisi, että se älyttömän nopeakaan on, mutta normaali! Näidenkin kuvien lataaminen tänne kesti ehkä sen minuutin Simmeringin tunnin sijasta :D

Ja sitten koska säästä on aina niin kiva puhua: Itävallassa ei vissiin tunneta käsitettä kevät ollenkaan! Lauantaina täällä oli sellaiset kivat +20 astetta (ja siis celciusta). Aurinko paistoi ja me lähdimme pienellä porukalla Schönbrunille katselemaan pääsiäismarkkinoita (ne oli aika samanlaiset kuin joulumarkkinat, paitsi että tonttujen ja porojen tilalla oli tipuja ja koristeellisia munia). Markkinoitten jälkeen kipusimme Gloriettelle ja nautimme jäätelöannokset ULKONA! :D Lopuksi vielä hieman kiertelemään Praterin puistoon.. Oli kivaa! :) Illalla vielä kuuntelemaan kun yhet ranskalaiset laulo yliopiston kuorossa. :)

Lämmintä lauantaita seurasi kylmempiä päivä, mutta taas eilisestä asti täällä on ollut ihan suomalaiset kesäsäät. Lämpötila lähellä +20 astetta ja ilman takkia on voinut auringossa käppäillä. Tänään ja torstaina syötiin lounasta ulkona. Vähän hassulta se tuntuu näin huhtikuun alussa, mutta on se kivaa.. :)

Jeps, mutta nyt porukoitten ja Saaran kone on juuri laskeutumassa Wienin lentokentälle. Eli meikäläisen pitäs vissiin ruveta tekemään jotain järkevääkin. Huomenna suunnataan Salzburgiin ja takaisin Wieniin taas torstaina.

Bis bald!

Mikään ei piristä niin kuin...

...voitto Eurodinnerillä. Torstaina oli vuorossa Eurodinner II. Eli Buddynetworkin järjestämä tapahtuma, jonka ideana (kuten syksylläkin) oli maistella eri maiden ruokia. Jokaisen piti tuoda jotain oman maan herkkua ja vastineeksi sai maistella kaikkea, mitä muut olivat tuoneet. Me liittouduimme Kirsin, Sannan ja Belindan kanssa skandinaaviseksi ryhmäksi (joojoo, tiedetään, Suomi ei virallisesti kuulu Skandinaviaan). Taistelutaktiikkana oli leipoa karjalanpiirakoita, jotka tarjottiin munavoin kera, sekä laskiaispullia. Belinda teki oman ruotsalaisen jälkiruokalajinsa samoista pullista kuin me suomalaiset laskiaispullamme. Ja leipomuksemme olivat menestys. Kaikki meni ja monet tulivat kyselemään, että kuinka paljon meillä on karjalanpiirakoita. Eli voiko ottaa toisen. :D Buddynetworkin jäsenet muodostivat myös raadin, joka maisteli kaikkia tarjolla olleita ruokia ja palkitsi neljä parasta ruokaa + parhaan juoman. Ja meidän karjalanpiirakathan oli sitten yksi palkituista! :) Tällä kertaa dinner oli mielestäni mukavampi kuin syksyllä, sillä tarjolla oli enemmän suolaista. Omaa suosikkia en osaa sanoa. Oli niin paljon hyviä.

Eurodinnerillä tapasin myös muutamia venäläisiä Erasmuksia... ja vähän oli noloa, kun enhän mä osaa venäjää enää ollenkaan! Aivot raksutti täysillä, kun kysyivät jotain yksinkertaista (niinkuin kuinka vanha olen). Tiesin, että olen kuullut tuon ja minun pitäisi tietää, mitä se tarkoittaa, mutta mitään ei tullut mieleen... Eli kova venäjän kertaaminen pitäisi jossain välissä aloittaa!

... aurinko! Sunnuntaina oli todella kaunis päivä. Aurinko paistoi ja oli lämmin! Lähdin kävelylle Tonavalle ja tuli ihan kuuma villapaidassa (ei kovin paksussa) ja puolitoppatakissa. Tuuli kyllä myös, mutta ei jäätävästi. Siinä sitten käpyttelin musiikit korvilla ja pakko oli todeta, että kyllä niissä pensaissa oikeesti on jo vihreetä! Joissain oli jopa pienen pienet lehdet! :D Jatkoin matkaa ja mietiskelin, että puut on ainakin ihan talvisen näköisiä vielä ja eikös heti eteen tumpsahtanut vihertävä puu! Mutta se oli kyllä ainoa laatuaan, poikkeus, joka vahvisti säännön. Säät ovat täällä ihan älyttömiä! Torstaina odoteltiin luennon, jota sitten ei ollutkaan, alkua ja yhtäkkiä joku huudahti, että pihalla sataa lunta! Ja toden totta, maakin oli ihan valkoisenaan. 5 min päästä paistoi taas aurinko pilvettömältä taivaalta.. :S Eilisestä asti Wienin on vallannut ihan älyttömän kova tuuli.. En tiedä, miksi se edelleen tuntuu poikkeukselliselta, sillä täällä on enemmän tuulisia päiviä kuin tuulettomia. Tänään on lisäksi välillä paistanut aurinko ja välillä satanut rakeita. Itseasiassa kun lähdin kävelemään kaupasta kotia kohti nämä kaksi sääilmiötä ilmenivät yhtaikaisesti.

...baletin ja Queenin yhdistelmä. Sunnuntaina oli taas vuorossa kulttuuria. Käytiin porukalla katsomassa balettiesitys Tanzhommage an Queen Volksoperalla. Varsinaista yhtenäistä juonta esityksessä ei ollut. Kaikki Queenin tunnetuimmat biisit tanssittiin läpi kahden tunnin aikana ja oli todella hienoa katseltavaa! Voi kun itsekin osaisi tanssia niin. Ihan puhdasta balettia näytös ei ihan kokoaikaa ollut, mutta välillä sitäkin. Kivaa!

...intialainen ruoka hyvässä seurassa. Eilen oltiin Belindan löytämässä intialaisessa ravintolassa illallisella suomalais-ruotsalais-slovenialaisella seurueella. En ole ennen syönyt intialaista ruokaa.. tai ainakaan intialaisessa ravintolassa. Paikassa oli kiva tunnelma ja ruoka oli hyvää ja sitä oli todellakin riittävästi. Söin kanaa kasviksilla. Riisin sijasta otimme kaikki Naan-leipää, jota sitten syötiin kanakasviskastikkeen kanssa.

...se, kun radiosta tulee John Lennonia.
(..paitsi ehkä se kun radiosta tulee George Harrisonia...)

Uudet kurssit, uudet kujeet?

Jeps, eli kaksi viikkoa sitten alkoi kesälukukausi. Kesästä ei kyllä ole vielä ollut tietoakaan eikä keväästäkään sen puoleen (vaikka Sanna kovasti väittääkin nähneensä jossain puskia, jotka olisivat ihan kohta puhkeamassa vihreyteen.. :) ).

Ensimmäiset kurssit alkoivat siis maaliskuun ensimmäisellä viikolla ja loput viime viikolla. Yritys on nyt kova saada kasaan melkein tuplasti sen verran opintopisteitä kuin mitä talvilukukaudella (siis jos talvelle ei lasketa saksan intensiivikurssin pisteitä). Kurssit vaikuttavat ainakin alun perusteella mielenkiintoisilta, mutta koska kaikki eivät enää ole ihan pelkkää energiataloutta, on sanastossa taas iso kasa uusia sanoja ja termejä. Ärsyttää hieman, etteivät luennoitsijat voi pistää seuraavan luennon materiaaleja nettiin ennen kuin puolta tuntia ennen luentoa. Helpottaisi meinaan jonkun verran, jos pystyisi vähän suomentelemaan asiaa ennen luentoa.. Ainakin näin alkulukukaudesta sitä voisi ehkä jopa tulla tehtyä, jos olisi mahdollisuus.

Tavoitteena nyt siis ahkera opiskelu alusta lähtien. Siis että aina katselisi kyseisen viikon luennot läpi kyseisellä viikolla, eikä niin, että yhtäkkiä huomaa olevansa kuukauden jäljessä tai että tenttiä edeltävänä viikkona löytää prujun osia, joita ei muista koskaan ennen nähneensä. Ahkera opiskelu meinasi kuitenkin tökätä heti alkuunsa viime viikolla. Kämppis on aivan haltioitunut Twilight-kirjoista. Itsekin olen ollut vähän kiinnostunut niistä, mutta jotenkin luullut, että ne on suunnattu nuoremmille. Kuunneltuani puolisen tuntia kämppiksen haltioitunutta hehkutusta kirjoista uskaltauduin kirjakauppaan ja ostin ensimmäisen. Ja vau! Jäi totaalisesti, täysin, 100% koukkuun jo heti ensimmäisten 30 sivun jälkeen! Sen jälkeen en pystynyt juuri muuta tekemään kuin lukemaan, lukemaan ja lukemaan. Jos yritin laskea kirjan kädestä, tarina vain pyöri päässä. Päästyäni ensimmäisen kirjan loppuun kävin ostamassa toisen. Aamulla heräsin. Ratikkaan, jossa heti kirja esille. Sitten luennoilla keskittyminen oli normaaliakin vaikeampaa. Kotona uppouduin kirjaan niin, että saatoin lukea tuntikaupalla tajuamatta yhtään, että ulos oli tullut yhtäkkiä pimeää, että kello oli lähemmäs kahdeksan, enkä ollut syönyt mitään kello kahdentoista jälkeen. Päästyäni toisen kirjan loppuun (ensimmäisen ja toisen kirjan välissä luin myös puolet ensimmäisen kirjan tapahtumista "mies"päähenkilön näkökulmasta, tämä versio löytyy kirjailijan nettisivuilta) päätin, että tää ei nyt oo hyvä olla näin koukussa mihinkään. Näin alkoi toivoton vierotusjakso, joka on meneillään edelleen. Kävin kyllä ostamassa kolmannen kirjan, mutta päätin, etten alottaisi sitä viikkoon. No, lipsahdushan siinä kävi ja olen jo sivulla 147. Mutta ylpeänä voin ilmoittaa, etten tänään ole (ainakaan vielä) lukenut sitä yhtään. :)

Ja joo, mulla on muuten uus kämppis! Agata on puolalainen, mutta opiskelee Pariisissa. Täällä hän on harjottelussa tuolla YK:lla. Tosi mukava tyyppi ja ihan älyttömän kova puhumaan! Siis tyttö vois puhua varmaan koko päivän vetämättä välillä henkeä. ;) Hän on myös ehkä viisi miljoonaa kertaa siistimpi kuin edellinen kämppis. Meillä tavarat on paljon paremmassa järjestyksessä nyt keittiössä kuin mitä mulla ois ne yksinäänkään. Ja astiat on aina puhtaita tiskaamisen jälkeen ja.. :D

Lukemisen, uusien kurssien ja uuden kämppiksen lisäksi on ollut yritystä tutustua uusiin ihmisiin... mutta se ei ole ihan niin helppoa kuin voisi luulla. Syksyllä pääsi jotenkin niin helpolla kun oli saksan kurssi ja SoS-kurssi, missä ihmisiin törmäsi. Mutta nyt tuntuu, että uudet tyypit tuntevat jo toisensa ja ovat ryhmittyneet. Olimme Buddynetworkin järjestämissä First Contact- ja Welcome Evening-tapahtumissa, mutta saalis jäi laihaksi. First Contactissa juttelimme kauan slovenialaisen tytön kanssa, mutta en ole häntä sen jälkeen enää nähnyt. Welcome Evening meni vähä paremmin. Tutustuin todella mukavaan unkarilaiseen poikaan ja hänet olen jopa nähnyt jälkeenpäinkin. :) Energiatalouden kurssien aloitustilaisuudessa tapahtui myös ihme! Paikallinen poika alkoi juttelemaan kanssani! Sen jälkeen olemme jutelleet uudelleenkin, sillä olemme useammalla samalla kurssilla.

Ja vähän vielä säästä: lauantaina täällä oli (ilmeisesti perinteinen) Funken am Himmel -tapahtuma. Eli ideana juhlia talven loppumista ja kevään alkamista. Tapahtuma oli Wienin keskustan ulkopuolella olevilla kukkuloilla. Siellä (mudan keskellä) oli nuotioita, sai ostaa Glühweinia (jonka olin luullut olevan joulujuoma.. vähän kuin glögi) ja porukkaa odotettiin paikalle 2000-3000. Vähän matkan päässä ihmismassasta seisoi korkea puista tehty torni, jonka päällä seisoi puuhun sidottuna Winterhexe eli talvinoita punaisine välkkyvine silmineen! Tapahtuman kokokohta oli kun palomiehet sytyttivät tämän tornin noitineen päivineen. Torni oli kuitenkin korkea eikä palanut tarpeeksi nopeasti vaan katkesi keskeltä, niin että vielä palamaton noita putosi kauas liekkien saavuttamattomiin. Hetken ehdimme miettiä, että eikö se talvi nyt lopukaan, mutta sitten eräs palomiehistä irrotti noidan puusta ja heitti tornin palavan alaosan päälle. Ja kansa hurrasi... Oli taas ihana päästä pois ydin-Wienin hälinästä. Olo oli vähän kuin juhannuskokon ympärillä (eipähän se Suomessakaan paljon +5 viittä astetta lämpimämpi juhannuksena yleensä oo, vai mitä?)... mutta toisaalta vähän oli ikävä olo. Tilaisuus perustui niin selkeästi noitavainoihin, että vaikka tämä noita oliki ilmeisesti lähinnä vain kangasta, tuli paha mieli kaikkien niiden ihmisten puolesta, jotka menettivät henkensä turhaan joskus kauan sitten vainojen seurauksena...

Ja lopuksi vielä jotain pirteämpää! Kirsi täällä osaa tehdä aivan älyttömän hyviä karjalanpiirakoita! Olin jo ehtinyt harmitella, kun unohdin Suomen vieraillulla syödä niitä, mutta eipä hätä ollutkaan minkään näköinen! :D

Espanja 7.2.-16.2.2009

Huh, sainpahan tämän kirjotettua. Eniten aikaa vei siis noitten kuvien lataaminen. Kun ei pieni ihminen ymmärrä, miten tämä netti täällä voi olla näin onneton!! Mutta tässä siis juttua Espanjan reissulta ja blogi suunnilleen ajassaan tästä lähtien! (ainakin hetken :D )


Valencia 7.2.-11.2.2009

7.2.09 jätimme Ranskan taaksemme ja suuntasimme kohti aurinkoista Espanjaa. Espanjan puolella konduktööri huomasi kuitenkin yllättäen, ettei InterRail-lippumme ollutkaan voimassa! VR:n virkailija oli merkannut lipun voimassaoloajat kuukauden verran liian aikaiseen. Kukaan ei ollut huomannut asiaa aikaisemmin! Ei konduktöörit emmekä me! Jouduimme maksamaan yhteensä 166e, ja nyt toivomme ja odottelemme, että saisimme rahan vr:ltä takaisin! Pääsimme kuitenkin aurinkoiseen ja lämpimään Valenciaan! Tavarat Tarun kämpille ja äkkiä kauppaan ja ruokaa tekemään. Illalla suuntasimme vielä keskustaan katselemaan kaupunkia. Ja nättiä oli! Ja ah, niin mukavan lämmintä. :)

Tehtävä: Etsi kuvasta Riina (ei mikään turha puu tuo ollut)

Seuraavana päivänä suuntasimme ensin katselemaan Valencian 2000-luvulla valmistunutta tiede- ja taidekeskusta. Rakennukset olivat moderneja ja omalla tavallaan hienoja. :) Seuraavana oli suunnitelmissa lähteä läheiseen pikkukaupunkiin (jonka nimen olen unohtanut! :( ) katselemaan todella vanhoja linnoitusten raunioita. Bussiepäselvyyksien takia missasimme kuitenkin suunnitellun junan muutamalla minuutilla ja meidän oli odotettava tunti seuraavaa junaa. Kävelimme keskustassa ja istahdimme jonkilaisen pääaukion laidalle nauttimaan auringosta. Aukio oli täynnä puluja ja puluja jahtaavia pikkulapsia! :) Silmiin kyllä otti se, että kaikilla ihan pienen pienilläkin tytöillä oli korvissa reiät ja korut! Meikäläisen vinkkelistä se ei ollut nättiä...

Lopulta pääsimme junaan ja lyhyen matkan päästä olimme kukkulan juurella, jonka päällä linnoitus oli. Paikka oli tosi hieno. Korkealla oli myös hienot maisemat. Siellä sitä sitten vaan mietti, että miten ne ihmiset on joskus vuonna kivi ja käpy saanut kaikki ne linnoituksen kivet sinne ylös asti raahattua? Ihan älytön homma! Linnoitusalue meni noin sunnuntaisin kiinni jo kahdelta, joten hirmuisesti meillä ei ollut aikaa siellä. Poistuimme alueelta ja pidimme picnicin. Olimme ottaneet eväitä mukaan. :)



Seuraavana päivänä oli vuorossa rantailua. Ihan niin lämmintä ei kyllä vielä ollut, että olisi voinut rannalla makoilla, mutta kävelimme rantaa pitkin. Tulipahan koitettua myös meriveden lämpötila sillä seurauksella, että suuri aalto tuli juuri kriittisellä hetkellä ja kengäthän siinä vähän kastu. :) Kävelimme rannassa myös Formula1-rataa pitkin. Se meni välillä ihan melkein meressä kiinni. Mietimmekin, että mahtuuko meren ja radan väliin edes mitään esteitä.. Eli jos auto lähtee käsistä, niin löytääkö kuski itsensä seuraavaksi merestä? Rannalta suuntasimme Tarun yliopistolle... ja se kampus on oikeesti ihan valtava!!! Ja todella kivalta vaikutti. Paljon penkkejä pihalla ja myös ravintoloiden terasseja. :) Ja yksi todella oudon näköinen lintu! Söimme koululla ja kun Tarun luennot alkoivat lähdin yksikseni tsuubailemaan pitkin Valenciaa. Suuntasin kaupungin läpi kulkevaan puistoon. Puisto on rakennettu vanhaan joen uomaa. Joen reitti on muuttettu keinotekoisesti joskus tulvien ehkäisemiseksi. Puisto oli todella kaunis ja nautin rauhasta, lämmöstä ja monista suihkulähteistä, appelsiinipuista ja palmuista! :) Illalla suuntasimme niille tapaksille, mistä olinkin kuullut Tarun puhuvan monen monta kertaa. Ja hyvää oli. Ravintolassa sai itse valita minkälaisia tapaksia halusi. Nam. :) Jälkiruuaksi haimme jätskit ja söimme ne pihalla appelsiinipuun alla!! Helmikuussa! :D

Seuraavan päivänkin kulutimme tutkaillen Valenciaa. Huvittaavaa oli, kun yritimme erääseen kirkkoon sisälle, muttemme päässeet, sillä kirkko oli siestalla! Kirkko! Kipusimme sitten erään toisen kirkon torniin. Ja näkymät olivat taas todella upeat! Koko Valencia avautui edessämme kauniina. Jatkoimme matkaamme kohti vanhoja kaupungin portteja. Käväisimme myös kasvitieteellisessä puutarhassa, joka oli ilmainen opiskelijoille. Hauska yksityiskohta kaupungissa oli myös metroasema, jonka nimi oli Aragon! Valenciasta löytyi myös Aragonin silta jne.. :)

Maisemia kirkon tornista

Fuengirola 11.2.-16.2.2009

Kun etelä ei ole tarpeeksi etelässä? Eli keskiviikkon lähdin suuntaamaan Valenciasta vielä eteläisempään Espanjaan, Fuengirolaan aurinkorannikolle. Isäni täti viettää siellä aina pari kuukautta talvella ystävättärensä kanssa. Myös iskä ja äiti olivat päättäneet tulla sinne heitä moikkaamaan. Alunperin suunnitelmanani oli mennä Malagaan (joka on hyvin lähellä Fuengirolaa) yöjunalla, mutta kyseinen junavuoro olikin lopetettu. Sitten vähän nettiin ja saatiin selville, että espanjalaisella lentoyhtiöllä Iberialla pääsin samalla hinnalla Malagaan kuin mitä yöjuna olisi maksanut. Ensin lensin Valenciasta Madridiin. Kone oli kuitenkin puolisen tuntia myöhässä ja saapui johonkin aivan toiseen päähän lentokenttää kuin mistä seuraava kone Malagaan lähti. Juoksuksi piti pistää, mutta siltikään en ehtinyt koneeseen. Paljon ei jäänyt puuttumaan, sillä näin koneen edelleen paikallaan saapuessani portille. No sitten Iberian tiskille ja sain uuden lipun seuraavaan kahden tunnin päästä lähtevään koneeseen. Ärsytti kyllä aluksi niin, ettei mitään määrää.

Lopulta löysin kuitenkin itseni Malagasta. Porukat olivat vastassa. Heillä oli huoneistohotellin huoneisto samasta hotellista kuin missä isäni täti (Eira) ystävineen (Irma) oli (ja on edelleen). Tosi kiva huoneisto. Kivilattiat vain vähän kylmät. Seuraavana päivänä Eira ja Irma veivät meidät katsomaan läheisen vuoren rinteillä sijaitsevaa pikku kylää. Kylä oli todella söpönen ja ilmat suosivat. Katselimme laavakivestä tehtyä kirkkoa ja vain käppäilimme ympäriinsä.

Minä ja äiti "vuoristokylässä". Porukat stailas meikäläisen uusiksi, das heisst: hieno kesähattu ja uudet aurinkolasit.. :)

Fuengirola itsessään oli hyvin turistinen. Ranta täynnä isoja hotelleja. Ja suomalaisia paikassa oli ihan älyttömästi. Joka toinen vastaan tuleva tuntui puhuvan suomea. Myös kaikki paikalliset tarjoilijat ja myyjät osasivat joitain sanoja. Tunne oli kyllä taas hassu, kun oli jo tottunut, ettei kukaan suomea puhu ja yhtäkkiä niitä oli joka puolella. Seuraavana päivänä suuntasimme Torremolinokseen (nimi ehkä oikein?), joka sijaitsee Fuengirolan ja Malagan välissä. Se oli myös hyvin turistien täyteinen paikka. Mutta ah ihanaa niitä säitä, jotka meitä suosivat siellä. Oli vielä lämpimämpää kuin Valenciassa. No, meri oli kuitenkin kylmä ja tuuli esti rannalla makoilun.. mutta yhtenä aamupäivänä makoilimme hotellin uima-altaan reunalla äitin kanssa. Ja oli lämmin, kun tuuli ei päässyt puhaltamaan. Uima-altaan vesi oli kyllä yhtä kylmää kuin merivesikin, että uiminen jäi sitten kokonaan.Viimeisenä päivänä, eli sunnuntaina, sää ei enää ollut ihan niin ihana. Oli hieman pilviä ja tuuli oli ihan älytön. Mutta tuulesta johtuen meri täyttyi surffailijoista. Rannalla pystyi ihailemaan myös hiekkataideteoksia. Oli krokotiilia, munkkia viinitynnyreineen ja kaikkea.

Talvi:

Sunnuntaina loppui lämpö. Tiedossa oli lento kyyyylmään Suomeen... ja mitäs Suomesta:

-oli oikeesti vähän shokki olla Espanjan kesän jälkeen todellisessa talvessa
-ei yhtään huvittanut selittää kellekkään, että mitä mä nyt Suomessa teen... kuhan oon...

+jeejee, näki kavereita, sukulaisia, kaikkia
+laskettiin pulkkamäkeä! :D
+mulla on ihana sisko!
+mun siskolla on maailman ihanin koira!

Bea!