...voitto Eurodinnerillä. Torstaina oli vuorossa Eurodinner II. Eli Buddynetworkin järjestämä tapahtuma, jonka ideana (kuten syksylläkin) oli maistella eri maiden ruokia. Jokaisen piti tuoda jotain oman maan herkkua ja vastineeksi sai maistella kaikkea, mitä muut olivat tuoneet. Me liittouduimme Kirsin, Sannan ja Belindan kanssa skandinaaviseksi ryhmäksi (joojoo, tiedetään, Suomi ei virallisesti kuulu Skandinaviaan). Taistelutaktiikkana oli leipoa karjalanpiirakoita, jotka tarjottiin munavoin kera, sekä laskiaispullia. Belinda teki oman ruotsalaisen jälkiruokalajinsa samoista pullista kuin me suomalaiset laskiaispullamme. Ja leipomuksemme olivat menestys. Kaikki meni ja monet tulivat kyselemään, että kuinka paljon meillä on karjalanpiirakoita. Eli voiko ottaa toisen. :D Buddynetworkin jäsenet muodostivat myös raadin, joka maisteli kaikkia tarjolla olleita ruokia ja palkitsi neljä parasta ruokaa + parhaan juoman. Ja meidän karjalanpiirakathan oli sitten yksi palkituista! :) Tällä kertaa dinner oli mielestäni mukavampi kuin syksyllä, sillä tarjolla oli enemmän suolaista. Omaa suosikkia en osaa sanoa. Oli niin paljon hyviä.
Eurodinnerillä tapasin myös muutamia venäläisiä Erasmuksia... ja vähän oli noloa, kun enhän mä osaa venäjää enää ollenkaan! Aivot raksutti täysillä, kun kysyivät jotain yksinkertaista (niinkuin kuinka vanha olen). Tiesin, että olen kuullut tuon ja minun pitäisi tietää, mitä se tarkoittaa, mutta mitään ei tullut mieleen... Eli kova venäjän kertaaminen pitäisi jossain välissä aloittaa!
... aurinko! Sunnuntaina oli todella kaunis päivä. Aurinko paistoi ja oli lämmin! Lähdin kävelylle Tonavalle ja tuli ihan kuuma villapaidassa (ei kovin paksussa) ja puolitoppatakissa. Tuuli kyllä myös, mutta ei jäätävästi. Siinä sitten käpyttelin musiikit korvilla ja pakko oli todeta, että kyllä niissä pensaissa oikeesti on jo vihreetä! Joissain oli jopa pienen pienet lehdet! :D Jatkoin matkaa ja mietiskelin, että puut on ainakin ihan talvisen näköisiä vielä ja eikös heti eteen tumpsahtanut vihertävä puu! Mutta se oli kyllä ainoa laatuaan, poikkeus, joka vahvisti säännön. Säät ovat täällä ihan älyttömiä! Torstaina odoteltiin luennon, jota sitten ei ollutkaan, alkua ja yhtäkkiä joku huudahti, että pihalla sataa lunta! Ja toden totta, maakin oli ihan valkoisenaan. 5 min päästä paistoi taas aurinko pilvettömältä taivaalta.. :S Eilisestä asti Wienin on vallannut ihan älyttömän kova tuuli.. En tiedä, miksi se edelleen tuntuu poikkeukselliselta, sillä täällä on enemmän tuulisia päiviä kuin tuulettomia. Tänään on lisäksi välillä paistanut aurinko ja välillä satanut rakeita. Itseasiassa kun lähdin kävelemään kaupasta kotia kohti nämä kaksi sääilmiötä ilmenivät yhtaikaisesti.
...baletin ja Queenin yhdistelmä. Sunnuntaina oli taas vuorossa kulttuuria. Käytiin porukalla katsomassa balettiesitys Tanzhommage an Queen Volksoperalla. Varsinaista yhtenäistä juonta esityksessä ei ollut. Kaikki Queenin tunnetuimmat biisit tanssittiin läpi kahden tunnin aikana ja oli todella hienoa katseltavaa! Voi kun itsekin osaisi tanssia niin. Ihan puhdasta balettia näytös ei ihan kokoaikaa ollut, mutta välillä sitäkin. Kivaa!
...intialainen ruoka hyvässä seurassa. Eilen oltiin Belindan löytämässä intialaisessa ravintolassa illallisella suomalais-ruotsalais-slovenialaisella seurueella. En ole ennen syönyt intialaista ruokaa.. tai ainakaan intialaisessa ravintolassa. Paikassa oli kiva tunnelma ja ruoka oli hyvää ja sitä oli todellakin riittävästi. Söin kanaa kasviksilla. Riisin sijasta otimme kaikki Naan-leipää, jota sitten syötiin kanakasviskastikkeen kanssa.
...se, kun radiosta tulee John Lennonia.
(..paitsi ehkä se kun radiosta tulee George Harrisonia...)
tiistai 24. maaliskuuta 2009
maanantai 16. maaliskuuta 2009
Uudet kurssit, uudet kujeet?
Jeps, eli kaksi viikkoa sitten alkoi kesälukukausi. Kesästä ei kyllä ole vielä ollut tietoakaan eikä keväästäkään sen puoleen (vaikka Sanna kovasti väittääkin nähneensä jossain puskia, jotka olisivat ihan kohta puhkeamassa vihreyteen.. :) ).
Ensimmäiset kurssit alkoivat siis maaliskuun ensimmäisellä viikolla ja loput viime viikolla. Yritys on nyt kova saada kasaan melkein tuplasti sen verran opintopisteitä kuin mitä talvilukukaudella (siis jos talvelle ei lasketa saksan intensiivikurssin pisteitä). Kurssit vaikuttavat ainakin alun perusteella mielenkiintoisilta, mutta koska kaikki eivät enää ole ihan pelkkää energiataloutta, on sanastossa taas iso kasa uusia sanoja ja termejä. Ärsyttää hieman, etteivät luennoitsijat voi pistää seuraavan luennon materiaaleja nettiin ennen kuin puolta tuntia ennen luentoa. Helpottaisi meinaan jonkun verran, jos pystyisi vähän suomentelemaan asiaa ennen luentoa.. Ainakin näin alkulukukaudesta sitä voisi ehkä jopa tulla tehtyä, jos olisi mahdollisuus.
Tavoitteena nyt siis ahkera opiskelu alusta lähtien. Siis että aina katselisi kyseisen viikon luennot läpi kyseisellä viikolla, eikä niin, että yhtäkkiä huomaa olevansa kuukauden jäljessä tai että tenttiä edeltävänä viikkona löytää prujun osia, joita ei muista koskaan ennen nähneensä. Ahkera opiskelu meinasi kuitenkin tökätä heti alkuunsa viime viikolla. Kämppis on aivan haltioitunut Twilight-kirjoista. Itsekin olen ollut vähän kiinnostunut niistä, mutta jotenkin luullut, että ne on suunnattu nuoremmille. Kuunneltuani puolisen tuntia kämppiksen haltioitunutta hehkutusta kirjoista uskaltauduin kirjakauppaan ja ostin ensimmäisen. Ja vau! Jäi totaalisesti, täysin, 100% koukkuun jo heti ensimmäisten 30 sivun jälkeen! Sen jälkeen en pystynyt juuri muuta tekemään kuin lukemaan, lukemaan ja lukemaan. Jos yritin laskea kirjan kädestä, tarina vain pyöri päässä. Päästyäni ensimmäisen kirjan loppuun kävin ostamassa toisen. Aamulla heräsin. Ratikkaan, jossa heti kirja esille. Sitten luennoilla keskittyminen oli normaaliakin vaikeampaa. Kotona uppouduin kirjaan niin, että saatoin lukea tuntikaupalla tajuamatta yhtään, että ulos oli tullut yhtäkkiä pimeää, että kello oli lähemmäs kahdeksan, enkä ollut syönyt mitään kello kahdentoista jälkeen. Päästyäni toisen kirjan loppuun (ensimmäisen ja toisen kirjan välissä luin myös puolet ensimmäisen kirjan tapahtumista "mies"päähenkilön näkökulmasta, tämä versio löytyy kirjailijan nettisivuilta) päätin, että tää ei nyt oo hyvä olla näin koukussa mihinkään. Näin alkoi toivoton vierotusjakso, joka on meneillään edelleen. Kävin kyllä ostamassa kolmannen kirjan, mutta päätin, etten alottaisi sitä viikkoon. No, lipsahdushan siinä kävi ja olen jo sivulla 147. Mutta ylpeänä voin ilmoittaa, etten tänään ole (ainakaan vielä) lukenut sitä yhtään. :)
Ja joo, mulla on muuten uus kämppis! Agata on puolalainen, mutta opiskelee Pariisissa. Täällä hän on harjottelussa tuolla YK:lla. Tosi mukava tyyppi ja ihan älyttömän kova puhumaan! Siis tyttö vois puhua varmaan koko päivän vetämättä välillä henkeä. ;) Hän on myös ehkä viisi miljoonaa kertaa siistimpi kuin edellinen kämppis. Meillä tavarat on paljon paremmassa järjestyksessä nyt keittiössä kuin mitä mulla ois ne yksinäänkään. Ja astiat on aina puhtaita tiskaamisen jälkeen ja.. :D
Lukemisen, uusien kurssien ja uuden kämppiksen lisäksi on ollut yritystä tutustua uusiin ihmisiin... mutta se ei ole ihan niin helppoa kuin voisi luulla. Syksyllä pääsi jotenkin niin helpolla kun oli saksan kurssi ja SoS-kurssi, missä ihmisiin törmäsi. Mutta nyt tuntuu, että uudet tyypit tuntevat jo toisensa ja ovat ryhmittyneet. Olimme Buddynetworkin järjestämissä First Contact- ja Welcome Evening-tapahtumissa, mutta saalis jäi laihaksi. First Contactissa juttelimme kauan slovenialaisen tytön kanssa, mutta en ole häntä sen jälkeen enää nähnyt. Welcome Evening meni vähä paremmin. Tutustuin todella mukavaan unkarilaiseen poikaan ja hänet olen jopa nähnyt jälkeenpäinkin. :) Energiatalouden kurssien aloitustilaisuudessa tapahtui myös ihme! Paikallinen poika alkoi juttelemaan kanssani! Sen jälkeen olemme jutelleet uudelleenkin, sillä olemme useammalla samalla kurssilla.
Ja vähän vielä säästä: lauantaina täällä oli (ilmeisesti perinteinen) Funken am Himmel -tapahtuma. Eli ideana juhlia talven loppumista ja kevään alkamista. Tapahtuma oli Wienin keskustan ulkopuolella olevilla kukkuloilla. Siellä (mudan keskellä) oli nuotioita, sai ostaa Glühweinia (jonka olin luullut olevan joulujuoma.. vähän kuin glögi) ja porukkaa odotettiin paikalle 2000-3000. Vähän matkan päässä ihmismassasta seisoi korkea puista tehty torni, jonka päällä seisoi puuhun sidottuna Winterhexe eli talvinoita punaisine välkkyvine silmineen! Tapahtuman kokokohta oli kun palomiehet sytyttivät tämän tornin noitineen päivineen. Torni oli kuitenkin korkea eikä palanut tarpeeksi nopeasti vaan katkesi keskeltä, niin että vielä palamaton noita putosi kauas liekkien saavuttamattomiin. Hetken ehdimme miettiä, että eikö se talvi nyt lopukaan, mutta sitten eräs palomiehistä irrotti noidan puusta ja heitti tornin palavan alaosan päälle. Ja kansa hurrasi... Oli taas ihana päästä pois ydin-Wienin hälinästä. Olo oli vähän kuin juhannuskokon ympärillä (eipähän se Suomessakaan paljon +5 viittä astetta lämpimämpi juhannuksena yleensä oo, vai mitä?)... mutta toisaalta vähän oli ikävä olo. Tilaisuus perustui niin selkeästi noitavainoihin, että vaikka tämä noita oliki ilmeisesti lähinnä vain kangasta, tuli paha mieli kaikkien niiden ihmisten puolesta, jotka menettivät henkensä turhaan joskus kauan sitten vainojen seurauksena...
Ja lopuksi vielä jotain pirteämpää! Kirsi täällä osaa tehdä aivan älyttömän hyviä karjalanpiirakoita! Olin jo ehtinyt harmitella, kun unohdin Suomen vieraillulla syödä niitä, mutta eipä hätä ollutkaan minkään näköinen! :D
Ensimmäiset kurssit alkoivat siis maaliskuun ensimmäisellä viikolla ja loput viime viikolla. Yritys on nyt kova saada kasaan melkein tuplasti sen verran opintopisteitä kuin mitä talvilukukaudella (siis jos talvelle ei lasketa saksan intensiivikurssin pisteitä). Kurssit vaikuttavat ainakin alun perusteella mielenkiintoisilta, mutta koska kaikki eivät enää ole ihan pelkkää energiataloutta, on sanastossa taas iso kasa uusia sanoja ja termejä. Ärsyttää hieman, etteivät luennoitsijat voi pistää seuraavan luennon materiaaleja nettiin ennen kuin puolta tuntia ennen luentoa. Helpottaisi meinaan jonkun verran, jos pystyisi vähän suomentelemaan asiaa ennen luentoa.. Ainakin näin alkulukukaudesta sitä voisi ehkä jopa tulla tehtyä, jos olisi mahdollisuus.
Tavoitteena nyt siis ahkera opiskelu alusta lähtien. Siis että aina katselisi kyseisen viikon luennot läpi kyseisellä viikolla, eikä niin, että yhtäkkiä huomaa olevansa kuukauden jäljessä tai että tenttiä edeltävänä viikkona löytää prujun osia, joita ei muista koskaan ennen nähneensä. Ahkera opiskelu meinasi kuitenkin tökätä heti alkuunsa viime viikolla. Kämppis on aivan haltioitunut Twilight-kirjoista. Itsekin olen ollut vähän kiinnostunut niistä, mutta jotenkin luullut, että ne on suunnattu nuoremmille. Kuunneltuani puolisen tuntia kämppiksen haltioitunutta hehkutusta kirjoista uskaltauduin kirjakauppaan ja ostin ensimmäisen. Ja vau! Jäi totaalisesti, täysin, 100% koukkuun jo heti ensimmäisten 30 sivun jälkeen! Sen jälkeen en pystynyt juuri muuta tekemään kuin lukemaan, lukemaan ja lukemaan. Jos yritin laskea kirjan kädestä, tarina vain pyöri päässä. Päästyäni ensimmäisen kirjan loppuun kävin ostamassa toisen. Aamulla heräsin. Ratikkaan, jossa heti kirja esille. Sitten luennoilla keskittyminen oli normaaliakin vaikeampaa. Kotona uppouduin kirjaan niin, että saatoin lukea tuntikaupalla tajuamatta yhtään, että ulos oli tullut yhtäkkiä pimeää, että kello oli lähemmäs kahdeksan, enkä ollut syönyt mitään kello kahdentoista jälkeen. Päästyäni toisen kirjan loppuun (ensimmäisen ja toisen kirjan välissä luin myös puolet ensimmäisen kirjan tapahtumista "mies"päähenkilön näkökulmasta, tämä versio löytyy kirjailijan nettisivuilta) päätin, että tää ei nyt oo hyvä olla näin koukussa mihinkään. Näin alkoi toivoton vierotusjakso, joka on meneillään edelleen. Kävin kyllä ostamassa kolmannen kirjan, mutta päätin, etten alottaisi sitä viikkoon. No, lipsahdushan siinä kävi ja olen jo sivulla 147. Mutta ylpeänä voin ilmoittaa, etten tänään ole (ainakaan vielä) lukenut sitä yhtään. :)
Ja joo, mulla on muuten uus kämppis! Agata on puolalainen, mutta opiskelee Pariisissa. Täällä hän on harjottelussa tuolla YK:lla. Tosi mukava tyyppi ja ihan älyttömän kova puhumaan! Siis tyttö vois puhua varmaan koko päivän vetämättä välillä henkeä. ;) Hän on myös ehkä viisi miljoonaa kertaa siistimpi kuin edellinen kämppis. Meillä tavarat on paljon paremmassa järjestyksessä nyt keittiössä kuin mitä mulla ois ne yksinäänkään. Ja astiat on aina puhtaita tiskaamisen jälkeen ja.. :D
Lukemisen, uusien kurssien ja uuden kämppiksen lisäksi on ollut yritystä tutustua uusiin ihmisiin... mutta se ei ole ihan niin helppoa kuin voisi luulla. Syksyllä pääsi jotenkin niin helpolla kun oli saksan kurssi ja SoS-kurssi, missä ihmisiin törmäsi. Mutta nyt tuntuu, että uudet tyypit tuntevat jo toisensa ja ovat ryhmittyneet. Olimme Buddynetworkin järjestämissä First Contact- ja Welcome Evening-tapahtumissa, mutta saalis jäi laihaksi. First Contactissa juttelimme kauan slovenialaisen tytön kanssa, mutta en ole häntä sen jälkeen enää nähnyt. Welcome Evening meni vähä paremmin. Tutustuin todella mukavaan unkarilaiseen poikaan ja hänet olen jopa nähnyt jälkeenpäinkin. :) Energiatalouden kurssien aloitustilaisuudessa tapahtui myös ihme! Paikallinen poika alkoi juttelemaan kanssani! Sen jälkeen olemme jutelleet uudelleenkin, sillä olemme useammalla samalla kurssilla.
Ja vähän vielä säästä: lauantaina täällä oli (ilmeisesti perinteinen) Funken am Himmel -tapahtuma. Eli ideana juhlia talven loppumista ja kevään alkamista. Tapahtuma oli Wienin keskustan ulkopuolella olevilla kukkuloilla. Siellä (mudan keskellä) oli nuotioita, sai ostaa Glühweinia (jonka olin luullut olevan joulujuoma.. vähän kuin glögi) ja porukkaa odotettiin paikalle 2000-3000. Vähän matkan päässä ihmismassasta seisoi korkea puista tehty torni, jonka päällä seisoi puuhun sidottuna Winterhexe eli talvinoita punaisine välkkyvine silmineen! Tapahtuman kokokohta oli kun palomiehet sytyttivät tämän tornin noitineen päivineen. Torni oli kuitenkin korkea eikä palanut tarpeeksi nopeasti vaan katkesi keskeltä, niin että vielä palamaton noita putosi kauas liekkien saavuttamattomiin. Hetken ehdimme miettiä, että eikö se talvi nyt lopukaan, mutta sitten eräs palomiehistä irrotti noidan puusta ja heitti tornin palavan alaosan päälle. Ja kansa hurrasi... Oli taas ihana päästä pois ydin-Wienin hälinästä. Olo oli vähän kuin juhannuskokon ympärillä (eipähän se Suomessakaan paljon +5 viittä astetta lämpimämpi juhannuksena yleensä oo, vai mitä?)... mutta toisaalta vähän oli ikävä olo. Tilaisuus perustui niin selkeästi noitavainoihin, että vaikka tämä noita oliki ilmeisesti lähinnä vain kangasta, tuli paha mieli kaikkien niiden ihmisten puolesta, jotka menettivät henkensä turhaan joskus kauan sitten vainojen seurauksena...
Ja lopuksi vielä jotain pirteämpää! Kirsi täällä osaa tehdä aivan älyttömän hyviä karjalanpiirakoita! Olin jo ehtinyt harmitella, kun unohdin Suomen vieraillulla syödä niitä, mutta eipä hätä ollutkaan minkään näköinen! :D
tiistai 3. maaliskuuta 2009
Espanja 7.2.-16.2.2009
Huh, sainpahan tämän kirjotettua. Eniten aikaa vei siis noitten kuvien lataaminen. Kun ei pieni ihminen ymmärrä, miten tämä netti täällä voi olla näin onneton!! Mutta tässä siis juttua Espanjan reissulta ja blogi suunnilleen ajassaan tästä lähtien! (ainakin hetken :D )
Valencia 7.2.-11.2.2009
7.2.09 jätimme Ranskan taaksemme ja suuntasimme kohti aurinkoista Espanjaa. Espanjan puolella konduktööri huomasi kuitenkin yllättäen, ettei InterRail-lippumme ollutkaan voimassa! VR:n virkailija oli merkannut lipun voimassaoloajat kuukauden verran liian aikaiseen. Kukaan ei ollut huomannut asiaa aikaisemmin! Ei konduktöörit emmekä me! Jouduimme maksamaan yhteensä 166e, ja nyt toivomme ja odottelemme, että saisimme rahan vr:ltä takaisin! Pääsimme kuitenkin aurinkoiseen ja lämpimään Valenciaan! Tavarat Tarun kämpille ja äkkiä kauppaan ja ruokaa tekemään. Illalla suuntasimme vielä keskustaan katselemaan kaupunkia. Ja nättiä oli! Ja ah, niin mukavan lämmintä. :)
Tehtävä: Etsi kuvasta Riina (ei mikään turha puu tuo ollut)
Seuraavana päivänä suuntasimme ensin katselemaan Valencian 2000-luvulla valmistunutta tiede- ja taidekeskusta. Rakennukset olivat moderneja ja omalla tavallaan hienoja. :) Seuraavana oli suunnitelmissa lähteä läheiseen pikkukaupunkiin (jonka nimen olen unohtanut! :( ) katselemaan todella vanhoja linnoitusten raunioita. Bussiepäselvyyksien takia missasimme kuitenkin suunnitellun junan muutamalla minuutilla ja meidän oli odotettava tunti seuraavaa junaa. Kävelimme keskustassa ja istahdimme jonkilaisen pääaukion laidalle nauttimaan auringosta. Aukio oli täynnä puluja ja puluja jahtaavia pikkulapsia! :) Silmiin kyllä otti se, että kaikilla ihan pienen pienilläkin tytöillä oli korvissa reiät ja korut! Meikäläisen vinkkelistä se ei ollut nättiä...
Lopulta pääsimme junaan ja lyhyen matkan päästä olimme kukkulan juurella, jonka päällä linnoitus oli. Paikka oli tosi hieno. Korkealla oli myös hienot maisemat. Siellä sitä sitten vaan mietti, että miten ne ihmiset on joskus vuonna kivi ja käpy saanut kaikki ne linnoituksen kivet sinne ylös asti raahattua? Ihan älytön homma! Linnoitusalue meni noin sunnuntaisin kiinni jo kahdelta, joten hirmuisesti meillä ei ollut aikaa siellä. Poistuimme alueelta ja pidimme picnicin. Olimme ottaneet eväitä mukaan. :)
Seuraavana päivänä oli vuorossa rantailua. Ihan niin lämmintä ei kyllä vielä ollut, että olisi voinut rannalla makoilla, mutta kävelimme rantaa pitkin. Tulipahan koitettua myös meriveden lämpötila sillä seurauksella, että suuri aalto tuli juuri kriittisellä hetkellä ja kengäthän siinä vähän kastu. :) Kävelimme rannassa myös Formula1-rataa pitkin. Se meni välillä ihan melkein meressä kiinni. Mietimmekin, että mahtuuko meren ja radan väliin edes mitään esteitä.. Eli jos auto lähtee käsistä, niin löytääkö kuski itsensä seuraavaksi merestä? Rannalta suuntasimme Tarun yliopistolle... ja se kampus on oikeesti ihan valtava!!! Ja todella kivalta vaikutti. Paljon penkkejä pihalla ja myös ravintoloiden terasseja. :) Ja yksi todella oudon näköinen lintu! Söimme koululla ja kun Tarun luennot alkoivat lähdin yksikseni tsuubailemaan pitkin Valenciaa. Suuntasin kaupungin läpi kulkevaan puistoon. Puisto on rakennettu vanhaan joen uomaa. Joen reitti on muuttettu keinotekoisesti joskus tulvien ehkäisemiseksi. Puisto oli todella kaunis ja nautin rauhasta, lämmöstä ja monista suihkulähteistä, appelsiinipuista ja palmuista! :) Illalla suuntasimme niille tapaksille, mistä olinkin kuullut Tarun puhuvan monen monta kertaa. Ja hyvää oli. Ravintolassa sai itse valita minkälaisia tapaksia halusi. Nam. :) Jälkiruuaksi haimme jätskit ja söimme ne pihalla appelsiinipuun alla!! Helmikuussa! :D
Seuraavan päivänkin kulutimme tutkaillen Valenciaa. Huvittaavaa oli, kun yritimme erääseen kirkkoon sisälle, muttemme päässeet, sillä kirkko oli siestalla! Kirkko! Kipusimme sitten erään toisen kirkon torniin. Ja näkymät olivat taas todella upeat! Koko Valencia avautui edessämme kauniina. Jatkoimme matkaamme kohti vanhoja kaupungin portteja. Käväisimme myös kasvitieteellisessä puutarhassa, joka oli ilmainen opiskelijoille. Hauska yksityiskohta kaupungissa oli myös metroasema, jonka nimi oli Aragon! Valenciasta löytyi myös Aragonin silta jne.. :)
Maisemia kirkon tornista
Fuengirola 11.2.-16.2.2009
Kun etelä ei ole tarpeeksi etelässä? Eli keskiviikkon lähdin suuntaamaan Valenciasta vielä eteläisempään Espanjaan, Fuengirolaan aurinkorannikolle. Isäni täti viettää siellä aina pari kuukautta talvella ystävättärensä kanssa. Myös iskä ja äiti olivat päättäneet tulla sinne heitä moikkaamaan. Alunperin suunnitelmanani oli mennä Malagaan (joka on hyvin lähellä Fuengirolaa) yöjunalla, mutta kyseinen junavuoro olikin lopetettu. Sitten vähän nettiin ja saatiin selville, että espanjalaisella lentoyhtiöllä Iberialla pääsin samalla hinnalla Malagaan kuin mitä yöjuna olisi maksanut. Ensin lensin Valenciasta Madridiin. Kone oli kuitenkin puolisen tuntia myöhässä ja saapui johonkin aivan toiseen päähän lentokenttää kuin mistä seuraava kone Malagaan lähti. Juoksuksi piti pistää, mutta siltikään en ehtinyt koneeseen. Paljon ei jäänyt puuttumaan, sillä näin koneen edelleen paikallaan saapuessani portille. No sitten Iberian tiskille ja sain uuden lipun seuraavaan kahden tunnin päästä lähtevään koneeseen. Ärsytti kyllä aluksi niin, ettei mitään määrää.
Lopulta löysin kuitenkin itseni Malagasta. Porukat olivat vastassa. Heillä oli huoneistohotellin huoneisto samasta hotellista kuin missä isäni täti (Eira) ystävineen (Irma) oli (ja on edelleen). Tosi kiva huoneisto. Kivilattiat vain vähän kylmät. Seuraavana päivänä Eira ja Irma veivät meidät katsomaan läheisen vuoren rinteillä sijaitsevaa pikku kylää. Kylä oli todella söpönen ja ilmat suosivat. Katselimme laavakivestä tehtyä kirkkoa ja vain käppäilimme ympäriinsä.
Minä ja äiti "vuoristokylässä". Porukat stailas meikäläisen uusiksi, das heisst: hieno kesähattu ja uudet aurinkolasit.. :)
Fuengirola itsessään oli hyvin turistinen. Ranta täynnä isoja hotelleja. Ja suomalaisia paikassa oli ihan älyttömästi. Joka toinen vastaan tuleva tuntui puhuvan suomea. Myös kaikki paikalliset tarjoilijat ja myyjät osasivat joitain sanoja. Tunne oli kyllä taas hassu, kun oli jo tottunut, ettei kukaan suomea puhu ja yhtäkkiä niitä oli joka puolella. Seuraavana päivänä suuntasimme Torremolinokseen (nimi ehkä oikein?), joka sijaitsee Fuengirolan ja Malagan välissä. Se oli myös hyvin turistien täyteinen paikka. Mutta ah ihanaa niitä säitä, jotka meitä suosivat siellä. Oli vielä lämpimämpää kuin Valenciassa. No, meri oli kuitenkin kylmä ja tuuli esti rannalla makoilun.. mutta yhtenä aamupäivänä makoilimme hotellin uima-altaan reunalla äitin kanssa. Ja oli lämmin, kun tuuli ei päässyt puhaltamaan. Uima-altaan vesi oli kyllä yhtä kylmää kuin merivesikin, että uiminen jäi sitten kokonaan.Viimeisenä päivänä, eli sunnuntaina, sää ei enää ollut ihan niin ihana. Oli hieman pilviä ja tuuli oli ihan älytön. Mutta tuulesta johtuen meri täyttyi surffailijoista. Rannalla pystyi ihailemaan myös hiekkataideteoksia. Oli krokotiilia, munkkia viinitynnyreineen ja kaikkea.
Talvi:
Sunnuntaina loppui lämpö. Tiedossa oli lento kyyyylmään Suomeen... ja mitäs Suomesta:
-oli oikeesti vähän shokki olla Espanjan kesän jälkeen todellisessa talvessa
-ei yhtään huvittanut selittää kellekkään, että mitä mä nyt Suomessa teen... kuhan oon...
+jeejee, näki kavereita, sukulaisia, kaikkia
+laskettiin pulkkamäkeä! :D
+mulla on ihana sisko!
+mun siskolla on maailman ihanin koira!
Bea!
Valencia 7.2.-11.2.2009
7.2.09 jätimme Ranskan taaksemme ja suuntasimme kohti aurinkoista Espanjaa. Espanjan puolella konduktööri huomasi kuitenkin yllättäen, ettei InterRail-lippumme ollutkaan voimassa! VR:n virkailija oli merkannut lipun voimassaoloajat kuukauden verran liian aikaiseen. Kukaan ei ollut huomannut asiaa aikaisemmin! Ei konduktöörit emmekä me! Jouduimme maksamaan yhteensä 166e, ja nyt toivomme ja odottelemme, että saisimme rahan vr:ltä takaisin! Pääsimme kuitenkin aurinkoiseen ja lämpimään Valenciaan! Tavarat Tarun kämpille ja äkkiä kauppaan ja ruokaa tekemään. Illalla suuntasimme vielä keskustaan katselemaan kaupunkia. Ja nättiä oli! Ja ah, niin mukavan lämmintä. :)
Tehtävä: Etsi kuvasta Riina (ei mikään turha puu tuo ollut)Lopulta pääsimme junaan ja lyhyen matkan päästä olimme kukkulan juurella, jonka päällä linnoitus oli. Paikka oli tosi hieno. Korkealla oli myös hienot maisemat. Siellä sitä sitten vaan mietti, että miten ne ihmiset on joskus vuonna kivi ja käpy saanut kaikki ne linnoituksen kivet sinne ylös asti raahattua? Ihan älytön homma! Linnoitusalue meni noin sunnuntaisin kiinni jo kahdelta, joten hirmuisesti meillä ei ollut aikaa siellä. Poistuimme alueelta ja pidimme picnicin. Olimme ottaneet eväitä mukaan. :)
Seuraavana päivänä oli vuorossa rantailua. Ihan niin lämmintä ei kyllä vielä ollut, että olisi voinut rannalla makoilla, mutta kävelimme rantaa pitkin. Tulipahan koitettua myös meriveden lämpötila sillä seurauksella, että suuri aalto tuli juuri kriittisellä hetkellä ja kengäthän siinä vähän kastu. :) Kävelimme rannassa myös Formula1-rataa pitkin. Se meni välillä ihan melkein meressä kiinni. Mietimmekin, että mahtuuko meren ja radan väliin edes mitään esteitä.. Eli jos auto lähtee käsistä, niin löytääkö kuski itsensä seuraavaksi merestä? Rannalta suuntasimme Tarun yliopistolle... ja se kampus on oikeesti ihan valtava!!! Ja todella kivalta vaikutti. Paljon penkkejä pihalla ja myös ravintoloiden terasseja. :) Ja yksi todella oudon näköinen lintu! Söimme koululla ja kun Tarun luennot alkoivat lähdin yksikseni tsuubailemaan pitkin Valenciaa. Suuntasin kaupungin läpi kulkevaan puistoon. Puisto on rakennettu vanhaan joen uomaa. Joen reitti on muuttettu keinotekoisesti joskus tulvien ehkäisemiseksi. Puisto oli todella kaunis ja nautin rauhasta, lämmöstä ja monista suihkulähteistä, appelsiinipuista ja palmuista! :) Illalla suuntasimme niille tapaksille, mistä olinkin kuullut Tarun puhuvan monen monta kertaa. Ja hyvää oli. Ravintolassa sai itse valita minkälaisia tapaksia halusi. Nam. :) Jälkiruuaksi haimme jätskit ja söimme ne pihalla appelsiinipuun alla!! Helmikuussa! :D
Seuraavan päivänkin kulutimme tutkaillen Valenciaa. Huvittaavaa oli, kun yritimme erääseen kirkkoon sisälle, muttemme päässeet, sillä kirkko oli siestalla! Kirkko! Kipusimme sitten erään toisen kirkon torniin. Ja näkymät olivat taas todella upeat! Koko Valencia avautui edessämme kauniina. Jatkoimme matkaamme kohti vanhoja kaupungin portteja. Käväisimme myös kasvitieteellisessä puutarhassa, joka oli ilmainen opiskelijoille. Hauska yksityiskohta kaupungissa oli myös metroasema, jonka nimi oli Aragon! Valenciasta löytyi myös Aragonin silta jne.. :)
Maisemia kirkon tornistaFuengirola 11.2.-16.2.2009
Kun etelä ei ole tarpeeksi etelässä? Eli keskiviikkon lähdin suuntaamaan Valenciasta vielä eteläisempään Espanjaan, Fuengirolaan aurinkorannikolle. Isäni täti viettää siellä aina pari kuukautta talvella ystävättärensä kanssa. Myös iskä ja äiti olivat päättäneet tulla sinne heitä moikkaamaan. Alunperin suunnitelmanani oli mennä Malagaan (joka on hyvin lähellä Fuengirolaa) yöjunalla, mutta kyseinen junavuoro olikin lopetettu. Sitten vähän nettiin ja saatiin selville, että espanjalaisella lentoyhtiöllä Iberialla pääsin samalla hinnalla Malagaan kuin mitä yöjuna olisi maksanut. Ensin lensin Valenciasta Madridiin. Kone oli kuitenkin puolisen tuntia myöhässä ja saapui johonkin aivan toiseen päähän lentokenttää kuin mistä seuraava kone Malagaan lähti. Juoksuksi piti pistää, mutta siltikään en ehtinyt koneeseen. Paljon ei jäänyt puuttumaan, sillä näin koneen edelleen paikallaan saapuessani portille. No sitten Iberian tiskille ja sain uuden lipun seuraavaan kahden tunnin päästä lähtevään koneeseen. Ärsytti kyllä aluksi niin, ettei mitään määrää.
Lopulta löysin kuitenkin itseni Malagasta. Porukat olivat vastassa. Heillä oli huoneistohotellin huoneisto samasta hotellista kuin missä isäni täti (Eira) ystävineen (Irma) oli (ja on edelleen). Tosi kiva huoneisto. Kivilattiat vain vähän kylmät. Seuraavana päivänä Eira ja Irma veivät meidät katsomaan läheisen vuoren rinteillä sijaitsevaa pikku kylää. Kylä oli todella söpönen ja ilmat suosivat. Katselimme laavakivestä tehtyä kirkkoa ja vain käppäilimme ympäriinsä.
Minä ja äiti "vuoristokylässä". Porukat stailas meikäläisen uusiksi, das heisst: hieno kesähattu ja uudet aurinkolasit.. :)Fuengirola itsessään oli hyvin turistinen. Ranta täynnä isoja hotelleja. Ja suomalaisia paikassa oli ihan älyttömästi. Joka toinen vastaan tuleva tuntui puhuvan suomea. Myös kaikki paikalliset tarjoilijat ja myyjät osasivat joitain sanoja. Tunne oli kyllä taas hassu, kun oli jo tottunut, ettei kukaan suomea puhu ja yhtäkkiä niitä oli joka puolella. Seuraavana päivänä suuntasimme Torremolinokseen (nimi ehkä oikein?), joka sijaitsee Fuengirolan ja Malagan välissä. Se oli myös hyvin turistien täyteinen paikka. Mutta ah ihanaa niitä säitä, jotka meitä suosivat siellä. Oli vielä lämpimämpää kuin Valenciassa. No, meri oli kuitenkin kylmä ja tuuli esti rannalla makoilun.. mutta yhtenä aamupäivänä makoilimme hotellin uima-altaan reunalla äitin kanssa. Ja oli lämmin, kun tuuli ei päässyt puhaltamaan. Uima-altaan vesi oli kyllä yhtä kylmää kuin merivesikin, että uiminen jäi sitten kokonaan.Viimeisenä päivänä, eli sunnuntaina, sää ei enää ollut ihan niin ihana. Oli hieman pilviä ja tuuli oli ihan älytön. Mutta tuulesta johtuen meri täyttyi surffailijoista. Rannalla pystyi ihailemaan myös hiekkataideteoksia. Oli krokotiilia, munkkia viinitynnyreineen ja kaikkea.
Talvi:
Sunnuntaina loppui lämpö. Tiedossa oli lento kyyyylmään Suomeen... ja mitäs Suomesta:
-oli oikeesti vähän shokki olla Espanjan kesän jälkeen todellisessa talvessa
-ei yhtään huvittanut selittää kellekkään, että mitä mä nyt Suomessa teen... kuhan oon...
+jeejee, näki kavereita, sukulaisia, kaikkia
+laskettiin pulkkamäkeä! :D
+mulla on ihana sisko!
+mun siskolla on maailman ihanin koira!
Bea!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
