Italy 31.1.-3.2.2009

VENETSIA

31.1.2009 lähdettiin Tarun kanssa vähän reilaamaan. Interrail-liput oli ostettu hyvissä ajoin Suomesta ennen joulua ja matkasuunnitelma tehtynä. Yöjunalla siis köröteltiin Wienistä ensin Italiaan ja Venetsiaan. Juna jo sinänsä oli hieno kokemus. Konduktöörit olivat kuin lentoemäntiä. Jakoivat meille lakanat ja kivennäisvesipullot illalla, selittivät matkasta ja aamulla tarjoilivat aamupalan! :) Olimme varanneet makuupaikat kuudenhengen "makuuhytitstä". Wienistä lähtiessämme meitä oli hytissä vain me kaksi, mutta junaemäntämme sanoi olevan mahdollista, että porukkaa tulee myöhemmin lisää. Mutta ei tullut ja hyvä niin. Nainen olisi koputtanut yöllä hyttimme oveen, sillä ovet lukittiin hytistä sisältä käsin, mutta aamupalakoputuskin oli niin hiljainen, ettei sitä meinannut kuulla hereilläkään saati sitten, että siihen olisi herännyt.

Venetsiaan saavuttiin siis aamulla aikaisin. Rinkat hotellille säilöön ja turisteilemaan. Venetsia on kummalinen kaupunki. Ei autoja (siis vanhassa kaupungissa), tiet useimmiten todella kapeita ja kiemuraisia ja todella paljon siltoja! Osa taloista oli vähän kunnostuksen tarpeessa eikä vesi kyllä houkuttanut uimaan. Mutta silti kiva kaupunki ja varmasti varsinkin kesällä todella kaunis. Taloviidakkoon on kyllä helppo eksyä! Kuten me kovasti yritimme heti aamulla. Myöhemmin kuitenkin huomasimme parin metrin korkeuteen kiinnitettyjä opasteita ja matkat sujuivat hieman joutuisammin. :) Vanha kaupunki ei kuitenkaan ole niin suuri, että eksymisestä vaaraa aiheutuisi. Venetsia menee myös kiinni todella aikaisin (ainakin talvella). Olimme ajatelleet käyvämme ostamassa turistikrääsää, mutta kaikki turistikaupatkin olivat kiinni jo vähän seiskan jälkeen. Ikkunoissa kyllä luki, että sulkemisaika on 19.30 mutta eihän se niin tarkkaa ole. Venetsiassa maisteltiin myös italialaista jäätelöä ja onhan se ihan älyttömän hyvää! :D

Kaupungissa huomasi, että se on vajoamassa mereen. Monet rakennukset, suuret tornit varsinkin, olivat aivan vinossa. San Marcon aukiolla oli myös suuri torni, josta olisi nähnyt koko kaupungin yli. Suuren hinnan vuoksi emme kuitenkaan menneet sisään ja ehkä hyvä niin. Viereisen basilikan parvekkeelta näimme, että tornin ympärillä maa näytti aivan todella todella märältä suolta!

San Marcon aukio. Oikealla uppoava torni ja sen takana suuri hieno basilika

VERONA

Venetsiasta matka jatkui 1.2.09 kohti Milanoa. Matkan varrella pysähdyimme Veronassa. Venetsian rautatieasemalla törmäsimme myös suomalaiseen tyttöön, joka oli aupairina jossain Milanon pohjoispuolella pienessä kylässä. Kylässä ei kuulemma ainoastaan perheen vanhemmat, joiden luona tyttö oli lastenvahtina ja asui, osasivat englantia, eikä tyttö osannut italiaa kuin alkeet... Että sellaista :)

Luulin, että Verona on melko pieni kaupunki.. Mutta oli se sen verran suuri, että siellä oli kaksi juna-asemaa.. ja me tietysti jäimme ensin pois junasta väärällä asemalla. No ei muuta kuin puoli tuntia odottelua ja pääsimme lopulta oikeaan paikkaan. Rinkat aseman säilytykseen ja turisteilemaan. Asemalta saimme myös kartat, joihin oli merkitty nähtävyyksiä. Verona osottautuinkin erittäin söpöksi kaupungiksi. Ja vanha se on myös kuin mikä! Oli Colosseumin pienoisversiota (tai en kyllä ole nähnyt itse Colosseumia, etten tiedä oliko tämä pienempi) ja roomalaista amfiteatteria (jälkimmäistä emme kyllä nähneet). Ja tietysti Romeo ja Julia! Nähtiin Julian parveke ja taloon olisi päässyt sisällekin maksua vastaan. Romeon taloa etsittiinkin sitten vähän enemmän. Lopulta paikallisen avustuksella löydettiin paikka ja huomattiin, että oltiin kävelty siitä jo aikaisemminkin ohi. Eli suljettu portti, jonka vieressä oli kyltti "Romeon talo" (muttei tietenkään suomeksi :D ).

Colosseumin kaltainen rakennus ja minä suunnistamassa kohti Julian parveketta

Vielä ei parveketta ollut löytynyt, mutta paikallinen shoppailukatu kyllä

Julian parveke ja talo. Julia itse ei vain ollut kotona.

MILANO

Veronasta matka jatkui siis vielä samana päivänä Milanoon. Ja pakko sanoa, että Milano oli aika kokemus! Hostelli oli ihan mukava, vaikka työntekijät/omistajat pelailivat playstationia ja melusivat viereisessä huoneessa aina yömyöhään. Onneksi korvatulpat on keksitty. Majoituimme neljän hengen huoneessa, jossa oli meidän lisäksi kaks venäläistä tyttöä, joiden piti olla Prahassa!?! Sunnuntai-illalla tytöt kuitenkin ilmestyivät huoneeseen. Yöllä he heräsivät, pakkasivat osan kamoistaan (osan jättivät huoneeseen) ja lähtivät, emmekä me heitä sen jälkeen nähneet. Ehkä menivät sitten käymään siellä Prahassa...

Maanantaina opittiin, että vesisade on paaaljon mukavampaa kuin räntäsade! Koko päivän satoi vuorotellen vettä ja räntää. Maa oli monen sentin loskakerroksen peittämä, mistä johtuen kengät kastuivat alta aika yksikön. Onneksi keskustassa oli pitkiä pätkiä katettuja katuja, joten käppäilimme niitä. Milano olisi varmaan ihan hieno kaupunki kesällä, tai edes vähäsen paremmalla säällä. Nyt siitä jäi vain harmaa, kylmä ja märkä kuva. :( Välillä hostellille kenkiä kuivattelemaan ja takaisin kaupungille kun Tarun milanolainen kaveri pääsi tentistä. Lisää kävelyä ja pian kengät olivatkin jo niin märät, että tuntui kokoajan kuin järvessä kävelisi. :( Olin ihan varma, että tästä ei hyvää seuraa. Kurkkukipu oli taas kummitellut ja varsinkin koko Milanopäivän aamusta alkaen se oli taas ollut voimakkaampi. Mutta ihmeekseni kastumisesta ja palelemisesta huolimatta seuraavana päivänä kurkkukipu oli lähes kadonnut, eikä ole juurikaan tullut takaisin *koputtaa puuta*. Illemmalla suuntasimme uudestaan hostellille ja vaihdoin kesäkengät jalkaan läpimärkien talvikenkien tilalle. Tällä välin Tarun kaveri Luca haki auton ja jatkoimme reissua autolla. Kävimme italailaisella pizzalla ja onhan se hieman erilaista ja todella hyvää. Annos oli myös valtava! Pizza ei mahtunut edes lautaselle!

Minä tiukasti sateenvarjon turvissa Milanon tuomiokirkon Duomon edessä

Jättipzza

Milano myös yllätti epäystävällisillä ihmisillään. Ja todella huonolla englannin kielen taidolla! Ensimmäisenä iltana yritimme saada selville, miten pääsisimme Milanosta Ranskaan Lyoniin, mutta tehtävä tuntui mahdottomalta. Lipunmyyntipisteen nainen vastasi puhuvansa englantia vähän ja kiukutteli meille loppuajan. Infopisteen mies (huom. Milanon suurimman rautatieaseman INFOpisteen työntekijä) ei osannut englantia käytännössä ollenkaan! No lopulta seuraavana päivänä asemalta löytyi ystävällisempi mies ja saimme tarvitsemamme tiedot..

Ja matka jatkui siis Ranskaan, mutta siitä ensi kirjoituksessa. Taru on kirjoittanut matkasta paljon yksityiskohtaisemmin. Jos kiinnostaa klikkaappa tästä.