France 3.2.-7.2.2009

Vähän jäljessä tämä blogi, mutta koitetaanpa taas vähän päivittää. Eli Italiasta suuntasimme Ranskaan. Migreeni yksinäänkään ei ole kivaa, saati sitten junassa! Sellainen meinaan iski matkalla Milanosta Lyoniin. Tästä syystä yritinkin nukkua suurimman osan junamatkasta ja hienot Sveitsin maisemat menivät täysin ohi. Junamatkamme kulki siis Sveitsin Geneven kautta. Genevessä vaihtoaikaa oli 5 min ja Ranskaan lähtevälle junalle päästäkseen oli vielä kuljettava pitkien tullikäytävien läpi. Juoksuksi oli laitettava ja voitte vain kuvitella millaista oli juosta rinkka selässä migreenissä. Ei kivaa!!! Mutta ehdittiin junaan, ehkä noin 30s ennen kuin se lähti liikkeelle.

Lyon




Lyonissa meitä oli vastassa Erasmus-kaverini Wienistä, Delphine. Hän opiskelee Lyonissa. Kaikki kävikin oikein sulavasti, kun Delphine oli auttamassa. Hän vei meidät hotellin ovelle asti ja nouti taas illalliselle. Menimme Delpinen ja hänen poikakaverinsa kanssa Crepe- eli lättyravintolaan. Ja hyvää oli!!!


Seuraavana päivänä vuorossa oli kaupunkikierros. Emmekä olisi kyllä millään saaneet kaupungista niin paljon irti kuin Delpinen kanssa. Lyon on todella kaunis kaupunki kahden kukkulan välissä. Ensin kiipesimme toiselle kukkulalle, joka tunnettiin rukousten kukkulana. Sen päältä Lyonia vartioi suuri kaunis kirkko, vähän kuin Sacre Coeur Pariisissa:
Ylhäällä kukkulalla oli myös vanha Rooman ajoilta oleva teatteri. Delphine kertoi, että siellä pidetään edelleen konsertteja:


Alhaalla kaupungissa on myös talojen läpi kulkevia käytäviä, joita tavallinen turisti ei kyllä löytäisi. Niiden ideana on ollu nopeuttaa matkaa pitkiltä kaduilta toiselle. Tässä Delphine ja minä yhdessä pisimmistä käytävistä:



Kaupungista löytyi myös toinen toistaan upeampia seinämaalauksia. Eikä tällä kertaa siis mitään kivikautisia luolamaalauksia vaan melko uusia ja todella taidokkaasti tehtyjä. Monissa maalauksissa kuvattiin kaupungin historiaa tai kuuluisia henkilöitä. Päätelkää siitä, ketkä ovat oikeita ihmisiä ja ketkä maalauksia:

Todella hienon kaupunkikierroksen lisäksi päivän kruunasi aurinko! Sää oli siis mahtava ensimmäistä kertaa matkallamme. Kuljimme hetken vain joen rantaa ja nautimme lämmöstä ja valosta. :) Pimeyden tullenkin kaupunki oli vielä todella kaunis. Kuvassa edellä mainittu kirkko, sekä jonkinlainen lähetintorni, joka muistutti huomattavasti Eiffel-tornia:

Aina puhutaan, kuinka ranskalaiset ihmiset eivät ole ystävällisiä, varsinkaan englantia puhuville turisteille. Meidän kokemus oli kuitenkin aivan päinvastainen! Toisin kuin Italiassa kaikki sujui Ranskassa todella hyvin. Ihmiset olivat ystävällisiä ja suurin osa puhui ihan hyvin englantia. Ja nekin, jotka eivät puhuneet, eivät mitenkään ilmaisseet mieltään. Rautatieasemallakin lipunmyyjätyttö etsi meille vain englantia puhuvan myyjän ja kaikki oli ok. Ravintolassa illalla toinen tarjoilijoista ei juurikaan osannut englantia, mutta yritys oli kova ja hymy kokoajan kasvoilla. Eli todella positiivinen kuva jäi ranskalaisista. :)

Montpellier

Lyonista matkasimme 5.2. kohti Montpellieriä eli Etelä-Ranskaa. Junamme Lyonista oli myöhässä, mistä johtuen missasimme vaihtojunan. Seuraava meni kuitenkin jo pian, joten mitään hätää ei ollut. Vaihto tapahtui Avignonin kaupungissa, ja kun meillä oli aikaa uskallauduimme hieman aseman ulkopuolelle kaupunkia katsomaan. Ilmasto oli heti ensimmäinen asia, minkä huomasin: oli paljon kosteampaa, ilma oli jotenkin pehmeämpää ja lämpimämpää. Kaupunki näytti todella nätiltä ja kiehtovalta. Paljoa ei kuitenkaan ehditty nähdä.

Saavuimme Montpellieriin vasta illalla. Meillä oli hieman vaikeuksia löytää edullista hostellia/hotellia kaupungista. Lopulta varasimme halvimman löytämämme ja se olikin huoneistohotelli. Meillä oli siis yksi huone ja keittokomero. Todella upeata! Olimme jo kyllästyneet ravintoloihin (ja varsinkin niiden etsimiseen) ja päätimme tehdä itse ruokaa seuraavana päivänä. Torstaina saapuessamme kaupat olivat jo kiinni, mutta suuntasimme niihin ensimmäisenä perjantaina aamulla.

Montpellierkin oli todella kaunis, mutta sen kyllä tuntui ehtivän nähdä hyvinkin yhdessä päivässä. Eli melko pieni kaupunki. Meikäläinen oli innoissaan kaikesta vihreydestä ja lämmöstä ja varsinkin palmuista! :D

Iltakuvausta torstaina: Komediaooppera! En tiennyt, että nekin kaksi asiaa voi yhdistää :)

Haa! Suihkulähteitä! (Wienissä niistä on kaikista otettu vedet pois talveksi):

Ratikat olivat kyllä aivan mahtavia Montpellierissä. Tässä kukkakuvioinen ratikka, joka kulki ruoholla! Toisen linjan ratikat oli koristeltu linnun kuvin, mutta pettymyksekseni ne eivät kulkeneet katujen yläpuolella... :

Ja sitä ihanaa vihreyttä:

Tarun ideasta ostimme pikku leipomosta aidon ranskalaisen patongin. Itse aattelin, että ei kai patonki nyt niin erilaiselta voi maistua, mutta oli se hyvää!!

Italy 31.1.-3.2.2009

VENETSIA

31.1.2009 lähdettiin Tarun kanssa vähän reilaamaan. Interrail-liput oli ostettu hyvissä ajoin Suomesta ennen joulua ja matkasuunnitelma tehtynä. Yöjunalla siis köröteltiin Wienistä ensin Italiaan ja Venetsiaan. Juna jo sinänsä oli hieno kokemus. Konduktöörit olivat kuin lentoemäntiä. Jakoivat meille lakanat ja kivennäisvesipullot illalla, selittivät matkasta ja aamulla tarjoilivat aamupalan! :) Olimme varanneet makuupaikat kuudenhengen "makuuhytitstä". Wienistä lähtiessämme meitä oli hytissä vain me kaksi, mutta junaemäntämme sanoi olevan mahdollista, että porukkaa tulee myöhemmin lisää. Mutta ei tullut ja hyvä niin. Nainen olisi koputtanut yöllä hyttimme oveen, sillä ovet lukittiin hytistä sisältä käsin, mutta aamupalakoputuskin oli niin hiljainen, ettei sitä meinannut kuulla hereilläkään saati sitten, että siihen olisi herännyt.

Venetsiaan saavuttiin siis aamulla aikaisin. Rinkat hotellille säilöön ja turisteilemaan. Venetsia on kummalinen kaupunki. Ei autoja (siis vanhassa kaupungissa), tiet useimmiten todella kapeita ja kiemuraisia ja todella paljon siltoja! Osa taloista oli vähän kunnostuksen tarpeessa eikä vesi kyllä houkuttanut uimaan. Mutta silti kiva kaupunki ja varmasti varsinkin kesällä todella kaunis. Taloviidakkoon on kyllä helppo eksyä! Kuten me kovasti yritimme heti aamulla. Myöhemmin kuitenkin huomasimme parin metrin korkeuteen kiinnitettyjä opasteita ja matkat sujuivat hieman joutuisammin. :) Vanha kaupunki ei kuitenkaan ole niin suuri, että eksymisestä vaaraa aiheutuisi. Venetsia menee myös kiinni todella aikaisin (ainakin talvella). Olimme ajatelleet käyvämme ostamassa turistikrääsää, mutta kaikki turistikaupatkin olivat kiinni jo vähän seiskan jälkeen. Ikkunoissa kyllä luki, että sulkemisaika on 19.30 mutta eihän se niin tarkkaa ole. Venetsiassa maisteltiin myös italialaista jäätelöä ja onhan se ihan älyttömän hyvää! :D

Kaupungissa huomasi, että se on vajoamassa mereen. Monet rakennukset, suuret tornit varsinkin, olivat aivan vinossa. San Marcon aukiolla oli myös suuri torni, josta olisi nähnyt koko kaupungin yli. Suuren hinnan vuoksi emme kuitenkaan menneet sisään ja ehkä hyvä niin. Viereisen basilikan parvekkeelta näimme, että tornin ympärillä maa näytti aivan todella todella märältä suolta!

San Marcon aukio. Oikealla uppoava torni ja sen takana suuri hieno basilika

VERONA

Venetsiasta matka jatkui 1.2.09 kohti Milanoa. Matkan varrella pysähdyimme Veronassa. Venetsian rautatieasemalla törmäsimme myös suomalaiseen tyttöön, joka oli aupairina jossain Milanon pohjoispuolella pienessä kylässä. Kylässä ei kuulemma ainoastaan perheen vanhemmat, joiden luona tyttö oli lastenvahtina ja asui, osasivat englantia, eikä tyttö osannut italiaa kuin alkeet... Että sellaista :)

Luulin, että Verona on melko pieni kaupunki.. Mutta oli se sen verran suuri, että siellä oli kaksi juna-asemaa.. ja me tietysti jäimme ensin pois junasta väärällä asemalla. No ei muuta kuin puoli tuntia odottelua ja pääsimme lopulta oikeaan paikkaan. Rinkat aseman säilytykseen ja turisteilemaan. Asemalta saimme myös kartat, joihin oli merkitty nähtävyyksiä. Verona osottautuinkin erittäin söpöksi kaupungiksi. Ja vanha se on myös kuin mikä! Oli Colosseumin pienoisversiota (tai en kyllä ole nähnyt itse Colosseumia, etten tiedä oliko tämä pienempi) ja roomalaista amfiteatteria (jälkimmäistä emme kyllä nähneet). Ja tietysti Romeo ja Julia! Nähtiin Julian parveke ja taloon olisi päässyt sisällekin maksua vastaan. Romeon taloa etsittiinkin sitten vähän enemmän. Lopulta paikallisen avustuksella löydettiin paikka ja huomattiin, että oltiin kävelty siitä jo aikaisemminkin ohi. Eli suljettu portti, jonka vieressä oli kyltti "Romeon talo" (muttei tietenkään suomeksi :D ).

Colosseumin kaltainen rakennus ja minä suunnistamassa kohti Julian parveketta

Vielä ei parveketta ollut löytynyt, mutta paikallinen shoppailukatu kyllä

Julian parveke ja talo. Julia itse ei vain ollut kotona.

MILANO

Veronasta matka jatkui siis vielä samana päivänä Milanoon. Ja pakko sanoa, että Milano oli aika kokemus! Hostelli oli ihan mukava, vaikka työntekijät/omistajat pelailivat playstationia ja melusivat viereisessä huoneessa aina yömyöhään. Onneksi korvatulpat on keksitty. Majoituimme neljän hengen huoneessa, jossa oli meidän lisäksi kaks venäläistä tyttöä, joiden piti olla Prahassa!?! Sunnuntai-illalla tytöt kuitenkin ilmestyivät huoneeseen. Yöllä he heräsivät, pakkasivat osan kamoistaan (osan jättivät huoneeseen) ja lähtivät, emmekä me heitä sen jälkeen nähneet. Ehkä menivät sitten käymään siellä Prahassa...

Maanantaina opittiin, että vesisade on paaaljon mukavampaa kuin räntäsade! Koko päivän satoi vuorotellen vettä ja räntää. Maa oli monen sentin loskakerroksen peittämä, mistä johtuen kengät kastuivat alta aika yksikön. Onneksi keskustassa oli pitkiä pätkiä katettuja katuja, joten käppäilimme niitä. Milano olisi varmaan ihan hieno kaupunki kesällä, tai edes vähäsen paremmalla säällä. Nyt siitä jäi vain harmaa, kylmä ja märkä kuva. :( Välillä hostellille kenkiä kuivattelemaan ja takaisin kaupungille kun Tarun milanolainen kaveri pääsi tentistä. Lisää kävelyä ja pian kengät olivatkin jo niin märät, että tuntui kokoajan kuin järvessä kävelisi. :( Olin ihan varma, että tästä ei hyvää seuraa. Kurkkukipu oli taas kummitellut ja varsinkin koko Milanopäivän aamusta alkaen se oli taas ollut voimakkaampi. Mutta ihmeekseni kastumisesta ja palelemisesta huolimatta seuraavana päivänä kurkkukipu oli lähes kadonnut, eikä ole juurikaan tullut takaisin *koputtaa puuta*. Illemmalla suuntasimme uudestaan hostellille ja vaihdoin kesäkengät jalkaan läpimärkien talvikenkien tilalle. Tällä välin Tarun kaveri Luca haki auton ja jatkoimme reissua autolla. Kävimme italailaisella pizzalla ja onhan se hieman erilaista ja todella hyvää. Annos oli myös valtava! Pizza ei mahtunut edes lautaselle!

Minä tiukasti sateenvarjon turvissa Milanon tuomiokirkon Duomon edessä

Jättipzza

Milano myös yllätti epäystävällisillä ihmisillään. Ja todella huonolla englannin kielen taidolla! Ensimmäisenä iltana yritimme saada selville, miten pääsisimme Milanosta Ranskaan Lyoniin, mutta tehtävä tuntui mahdottomalta. Lipunmyyntipisteen nainen vastasi puhuvansa englantia vähän ja kiukutteli meille loppuajan. Infopisteen mies (huom. Milanon suurimman rautatieaseman INFOpisteen työntekijä) ei osannut englantia käytännössä ollenkaan! No lopulta seuraavana päivänä asemalta löytyi ystävällisempi mies ja saimme tarvitsemamme tiedot..

Ja matka jatkui siis Ranskaan, mutta siitä ensi kirjoituksessa. Taru on kirjoittanut matkasta paljon yksityiskohtaisemmin. Jos kiinnostaa klikkaappa tästä.

Taru ja tanssiaiset

Terveisiä Espanjasta! Täällä on kesä! Helmikuussa! Tai no, paikalliset kulkee toppatakit päällä, mutta meikäläisellä on ihan kesäfiilis. Auringossa on todella lämmin, tuuli on kova ja vähän vilpoinen, mutta kyllä täällä kesätakilla pärjää aivan mainiosti! Ja palmuja on kaikkialla! :D Sitä vaan hätkähtää melkein joka kerta kun sellaisen näkee. "Hei, vau! Palmu! Ei mutta tuollahan on toinenkin ja tuolla. ja..!" :D

Mutta siis matkalle menneisyyteen: Maanantaina 26.1.09 Taru lennähti Wieniin. Tästä seurasi pari päivää turisteilua. Harmittavasti Wienissä satoi koko viikon! :( Paras tapaus sattui, kun menimme maistelemaan aitoja Sacher-kakkuja (ne ovat siis kotoisin Wienistä). Näitä aitoja saa ainoastaan Sacher hotellista (kopioita kaikkialta Wienissä). Paikka oli meeelkosen kallis, mutta olihan se kerran koettava ja kyllä oli ehdottomasti paras Sacher kakku, minkä olen tähän mennessä syönyt! Takit oli paikassa jätettävä narikkaan. Siinä takkeja riisuessamme ehdimme vaihtamaan ehkä kaksi sanaa suomeksi, kun narikkamies huikkasi jo "Terve!". Mies oli itävaltalainen, mutta ilmeisesti joku Suomifani ja Tampere oli kuulemma hänen lempikaupunkinsa (joo just joo). Syötyämme menimme noutamaan takkejamme. Mies sanoi, että häneltä loppuu työvuoro ja hän haluaa viedä meidät kierrokselle hotelliin. Ei edes kysynyt, että halutaanko me kierrosta tai onko meillä aikaa. Niin sitä vaan mentiin. Ihan hieno hotelli. Melkein puolet ajasta kului ehkä kuitenkin kun käytiin läpi ketä kaikkia julkkiksia siellä oli vieraillut. Pöytäliinoista meidän piti yrittää bongaila tuttuja.. no ei oikein löytynyt kun suurin osa oli jotain "tosi kuulusia" saksalaisia näytteliöitä... Joo, ehkä Saksassa... Lopuksi saatiin vielä hotellin lehdet ja minä myös miehen puhelinnumeron!! Ja se oli siis joku 40 varmaan.. :S Mutta jos joku tahtoo keirrokselle Sacher hotelliin... :D

Torstaina oli meidän yliopiston tanssiaiset TU Ball. Odotukset olivat todella korkealla.. ja ehkä osittain siksi tapahtuma oli hieman pettymys. Jo alkuilta ei oikein sujunut, enkä sitten oikein onnistunut saamaan mielialaa siitä täysin nousemaan... Juhla oli valtava, sekä paikan koon että juhlijoiden määrällä mitattuna. Juhlasta jäi vähän rahastuksen olo. Lippu sisään ei sisältänyt mitään muuta kuin sisään pääsyn. Narikka maksoi, juomat maksoivat (yläkerrassa vielä ihan älyttömästi, onneksi alhaalla oli hieman halvempaa). Tuttuja näki vilaukselta. Aina sanottiin, että jutellaan pian taas, mutta samojen ihmisten löytäminen uudestaan oli todella vaikeaa. Tanssiminen, jota olin odottanut eniten, jäi todella vähälle, ehkä osittain siksi, että tuttuja näki aina hetken ja sitten ne katosivat. Tanssin kerran jonkun tuntemattoman diplomi-insinöörin kanssa ja pari kertaa portugalilaisen Filipen kanssa. Mutta älkää nyt ihan väärin ymmärtäkö. Ei ollut mitään huonokaan tapahtuma. Palatsi, jossa tanssiaiset olivat, on todella kaunis ja upea. Meillä oli myös varattuna pöytä, jonka ääressä juttelimme ja joimme viinejämme. :) Tapasimme myös erään suomalaisen diplomi-insinöörin. Hän oli ollut opiskeluvuosinaan myös Wienissä vaihdossa ja tuli nyt tyttöystävänsä/vaimonsa kanssa muistelemaan vaihtoaikoja TU Balliin. Tässä vähän kuvia:

Oltiin kaikki niin kauniita! Sanna, Belinda, Minä, Jule, Taru, Delhpine, Tiia ja Anna

Minä ja Belinda metrossa matkalla juhliin. Jotkut tuli limusiineilla/takseilla. Meillä oli opiskelijaystävällisempi vaihtoehto. Eikähän me mitään alkoholipitosta metrossa juotu.. Ehei.. :)

Pääjuhlasali, jossa meneillään avajaistanssit

Minä ja Taru

Perjantaina alkoi interrail-reissu Pohjois-Italian ja Etelä-Ranskan kautta Espanjaan, mutta kirjotan siitä myöhemmin. Lennähdän täältä Valenciasta vielä Malagan lähelle Fuengirolaan, että seuraavassa blogipäivityksessäkin voi kestää hieman...