Maailma täynnä kaupunkeja, osa 3: Graz

Torstaina 8.1.2009 klo 7.25 paikallista aikaa suuntasi neljä suomalaista tyttöä Kroatian Zagrebista kohti Itävallan Grazia. Juna lähti ajallaan ja myös saapui suunnilleen ajallaan Graziin, mistä olimme todella hyvillämme. Matka kulki Slovenian läpi ja rajamuodollisuudet tapahtuivat siis Slovenian rajalla, sillä se kuuluu EU:hun (ja Kroatia siis ei kuulu). Taas vaunuihin hyppäsi rajavartiostoa ja kyseltiin passia ja mitä on kasseissa... Passin tarkastanut mies katsoi kaikkien passit läpi ja yhtäkkiä heittäityi melkein mahalleen lattialle. Vähän aikaa mietittiin, että mitä ihmettä, mutta hän siis vain tarkisti, ettei penkkejen alla ollut salamatkustajia. :D Tarkempaa touhua siis kuin Kroatiaan mennessä. Grazin rautatieasemalla meitä oli odottamassa lisävahvistuksia: Sanna, Delphine ja Leen. He olivat saapuneet kaupunkiin jo hieman meitä ennen ja ehtineet niin ollen jo kahvittelemaan ja tutustumaan turistioppaisiin. Heillä olikin jo suunnitelmat päivälle melko valmiina, mikä oli todella ihanaa, sillä itsellä alkoi matkaväsymys hieman painaa. Muutenkin tuntui, että kaikki sujui tällä suomalais-belgialais-ranskalaiskokoonpanolla jotenkin paljon tehokkaammin ja paremmin kuin aikaisemman reissun aikana. :)

Rinkat siis aseman säilytyskoppeihin ja suunnaksi Grazin keskusta. Kirsin tuttuja Suomesta on vaihdossa Grazissa ja tapasimme heidät paikallisen Raatihuoneen edessä. Yhdessä suuntasimme lounaalle heidän suosittelemaan ravintolaan ja ravintola oli todella hauska! Ideana oli, että sai itse rakentaa oman annoksensa. Valittavana oli pizzaa, lämpöisiä voileipiä (eli toasteja), salaattia, täytettyjä paprikoita ja perunoita. Niihin sai sitten valita täytteet sun muut. Itse päädyin tilaamaan pienen salaatin ja pienen annoksen täytettyjä paprikoita. Ja hyvää oli (mitä nyt salaatti muistutti melkeistä keittoa suuren kastikkeen määrän takia).

Grazin suomalaisilla oli kuitenkin tenttejä seuraavana päivänä, joten he suuntasivat lounaan jälkeen takaisin pänttäämään. Me suuntasimme muiden Graz-oppaista löytämille kävelyreiteille. Graz on todella kaunis ja viihtyisän oloinen kaupunki! Olisin varmasti viihtynyt sielläkin hyvin vaihdossa. Pienempi se kuitenkin on kuin Wien, joten jos suurkaupunkikokemusta etsii, siihen se ei sovi.

Kiertämiemme reittejen varrelta löytyi kauniiden maisemien ja rakennusten lisäksi kaikkea hauskaa. Mm. valtava raudasta rakennettu paikallinen "vapauden patsas". Myös tuplarappuset olivat todella lystikkäät. Siellä koettiin monta ahaa-elämystä, kun keksittiin miten kaikin tavoin rappusia voi kivuta (ja laskeutua). :D Lisäksi yhden talon seinästä törrötti turkkilainen sotilas. Siinä sitten mietittiin, että mitä se siellä tekee. Sotii. Siihen lopputulokseen tulimme. Yhdellä suurimmista kaduista oli myös hieman kummallinen koristus. Sen päällä riippui pieniä kuusia ylösalaisin. Kipusimme myös ylös eräälle kukkulalle, jolta saatoimme todeta, että sumussahan se kaupunki oli (kuten kuulemma aina). Paljon käveltyämme ja kierreltyämme suuntasimme kahville. Paikkana oli Grazin läpi virtaavan joen keskelle rakennettu kahvila Murinsel. Kahvila oli todella jännä, mutta hieno. Sohvien selkänojat olivat hauskan muotoisia ja oikein kutsuivat löhöilyyn ja vessa oli yhtä isoa peiliä. Vähän rupesi kyllä siellä peilien keskellä jo päässä pyöriä.

Katu kuusikoristelulla

"Vapauden patsas"

Eli siitä vaan päättelemään, miten ne rappuset oikein menee ;)

Ja sitten eikun junalla kohti Wieniä! Porukka oli väsynyttä ja jutut olivat sen mukaisia. Mutta ihana oli lopulta päästä kotiin! Ja kyllä Budapestin, Zagrebin ja Grazin jälkeen Wien todella tuntui kotoisalta ja tutulta. Ylipäätään jo aamulla oli ihana päästä maahan, jossa taas ymmärsi, mitä ihmiset puhuivat (siis ymmärsi ainakin enemmän kuin Unkarissa tai Kroatissa, jossei nyt iahn 100% ymmärtänytkään) ja jossa itävaltalaisella liittymällä puhuminen tai tekstaaminen ei maksanut älyttömiä summia ja jossa ei tarvinnut kokoajan miettiä, että paljos tää nyt on euroissa. :)

Reissu oli siis todella kiva, mutta niin oli kiva palata Wieniinkin. Reissaamista paikasta toiseen kun oli kestänyt laskettelureissusta lähtien eli joulukuun puolivälistä, oli olo sellainen, että tahtoi pysyä kotona peiton alla ainakin viikon ja vain levätä. Meikäläisen kroppa oli ilmeisesti samaa mieltä sillä perjantaina se kehitti useammaksi päiväksi kuumeen, joka nousi korkeimmillaan jo lähelle 39 astetta. Lopulta tiistaina flunssa alkoi hellittään ja sitten alkoikin tiukka opiskeluputki. :)