Eilen saavuttiin siis kuumaan ja aurinkoiseen Itävaltaan. Loistavan oppaamme ansiosta löysimme heti suoraan asuntotoimistolle, jossa ei ollut lainkaan jonoa. Minulta ei myöskään tarkastettu edes henkilöllisyyttä. Nimet vaan paperiin ja avaimet kouraan. Kämppä on todella siisti ja huomaa, että rakennus on todella uusi. Kahden hengen solu ja huoneet on todella isot! Asunnossa on oikeastaan vain kaksi huonoa puolta:
1. Tupakeittiön älytön ikkuna, josta siis näkee suoraan tuohon käytävään. ...ja käytävästä näkee näin iltaisin varsinkin myös suoraan tupakeittiöön ja minun huoneeseeni. Eikä ikkunassa ole edes verhotankoa!
2. Sijainti. Tämä on vähän niinkuin Wienin Herwood sijainniltaan. Syrjässä keskustassa, mutta täältä löytyy kaikki mahdolliset kaupat ja ravintolat. Toisaalta täältä menee metro suoraan keskustaan ja matka kestää vain noin 15 minuuttia. Koululle mennessä metroa on vaihdettava.
Tässä vähän kuvia kämpästä:
Keittiö ja sen ikkuna!
Keittiö ja minun huoneen ovi:
Minun huone ovelta päin (pöytä mukavasti jo sotkussa):
Huone toisesta suunnasta (näkyvissä myös se paljon puhuttu ikkuna taas):
Tänään käytiin ilmottautumassa kaupunkiin. Odotettiin jotain miljoonan paperin leimaamisrumbaa ja tuntien jonotusta ja odottelua, mutta kaikki kävikin oikein kivuttomasti. Kaikki oli jossain 15 min ohi. Sitten vaan shoppailemaan Mariahilfer Strasselle, joka on paikallisten käyttämä kauppakatu. Mitään turhaa ei kuitenkaan ostettu. Pyyhkeitä, vihkoja sun muuta hyödyllistä vain. Ja tietysti iiisot jätskiannokset nautittiin eräässä katukahvilassa. Tippikulttuuri tuntuu vielä oudolta eikä oikein tiedä, paljonko ja milloin kuuluisi tipata.
Itävaltalaiset ovat vannoutunutta käteiskansaa. 100 e:n setelit eivät täällä ole harvinaisia, sillä kaikki tahdotaan maksaa käteisellä. Luottokortit eivät edes käy monessa paikassa, tai jos käyvät niitä ei silti huolita, jos ostos maksaa alle 100e. Paikallinen pankkikortti käy kaikkialla, mutta harvat käyttävät sitä silti. Minulla ja Sannalla alkaa mennä jo hermot tähän käteistouhuun (ja siihen, että kaikki hinnat ovat jotain ja 99 senttiä, sillä täällä 1 snt:kin on käytössä) ja päätimme avata pankkitilin täällä, jotta saamme paikallisen pankkikortin. Austria bankissa oltiin vähän ylimielisiä meitä kohtaan, mutta erste bankissa tuli todella sellainen olo, että hei me ollaan tärkeitä niille. Sinne siis ensi viikolla tiliä avaamaan (nyt ei ollu kaikkia tarpeellisia papereita mukana).
Kaikista hienointa on ollut huomata, että saksalla pärjää. Pankissakin keskusteltiin saksaksi. Läheskään kaikkea ei tajua heti eikä vastapuolikaan tajua aina meitä, mutta kysymällä ja yrittämällä asiat kuitenkin hoituvat. Mitään kovin pahaa kielishokkia ei ole vielä tullut, mikä varmasti osaltaan johtuu myös siitä, että on kokoajan saanut puhua suomeakin. Muutenkin on ollut todella kiva, että on ollu kavereita, joiden kanssa on voinut pähkäillä kaikkea. Joku meistä aina yleensä ymmärtää jotain, vaikka muut olisivatkin jo tippuneet kyydistä. :)
Viikonlopuksi on ennustettu syyskuun ennätyslämpötilan rikkoutumista: edellisen kerran syyskuussa on ollut näin lämmintä täällä 60-luvulla. Vähän viikonlopuksi luvatut yli 30 astetta hirvittää, mutta kai siitä selviää. Tuleepahan kesävaatteet käyttöön kerrankin tänäkin vuonna :)
Lopuksi vielä ehkä siistein kello, minkä olen nähnyt. Tschüss!
(kello tuossa siis 25 vaille kaksi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti