Uudet kurssit, uudet kujeet?

Jeps, eli kaksi viikkoa sitten alkoi kesälukukausi. Kesästä ei kyllä ole vielä ollut tietoakaan eikä keväästäkään sen puoleen (vaikka Sanna kovasti väittääkin nähneensä jossain puskia, jotka olisivat ihan kohta puhkeamassa vihreyteen.. :) ).

Ensimmäiset kurssit alkoivat siis maaliskuun ensimmäisellä viikolla ja loput viime viikolla. Yritys on nyt kova saada kasaan melkein tuplasti sen verran opintopisteitä kuin mitä talvilukukaudella (siis jos talvelle ei lasketa saksan intensiivikurssin pisteitä). Kurssit vaikuttavat ainakin alun perusteella mielenkiintoisilta, mutta koska kaikki eivät enää ole ihan pelkkää energiataloutta, on sanastossa taas iso kasa uusia sanoja ja termejä. Ärsyttää hieman, etteivät luennoitsijat voi pistää seuraavan luennon materiaaleja nettiin ennen kuin puolta tuntia ennen luentoa. Helpottaisi meinaan jonkun verran, jos pystyisi vähän suomentelemaan asiaa ennen luentoa.. Ainakin näin alkulukukaudesta sitä voisi ehkä jopa tulla tehtyä, jos olisi mahdollisuus.

Tavoitteena nyt siis ahkera opiskelu alusta lähtien. Siis että aina katselisi kyseisen viikon luennot läpi kyseisellä viikolla, eikä niin, että yhtäkkiä huomaa olevansa kuukauden jäljessä tai että tenttiä edeltävänä viikkona löytää prujun osia, joita ei muista koskaan ennen nähneensä. Ahkera opiskelu meinasi kuitenkin tökätä heti alkuunsa viime viikolla. Kämppis on aivan haltioitunut Twilight-kirjoista. Itsekin olen ollut vähän kiinnostunut niistä, mutta jotenkin luullut, että ne on suunnattu nuoremmille. Kuunneltuani puolisen tuntia kämppiksen haltioitunutta hehkutusta kirjoista uskaltauduin kirjakauppaan ja ostin ensimmäisen. Ja vau! Jäi totaalisesti, täysin, 100% koukkuun jo heti ensimmäisten 30 sivun jälkeen! Sen jälkeen en pystynyt juuri muuta tekemään kuin lukemaan, lukemaan ja lukemaan. Jos yritin laskea kirjan kädestä, tarina vain pyöri päässä. Päästyäni ensimmäisen kirjan loppuun kävin ostamassa toisen. Aamulla heräsin. Ratikkaan, jossa heti kirja esille. Sitten luennoilla keskittyminen oli normaaliakin vaikeampaa. Kotona uppouduin kirjaan niin, että saatoin lukea tuntikaupalla tajuamatta yhtään, että ulos oli tullut yhtäkkiä pimeää, että kello oli lähemmäs kahdeksan, enkä ollut syönyt mitään kello kahdentoista jälkeen. Päästyäni toisen kirjan loppuun (ensimmäisen ja toisen kirjan välissä luin myös puolet ensimmäisen kirjan tapahtumista "mies"päähenkilön näkökulmasta, tämä versio löytyy kirjailijan nettisivuilta) päätin, että tää ei nyt oo hyvä olla näin koukussa mihinkään. Näin alkoi toivoton vierotusjakso, joka on meneillään edelleen. Kävin kyllä ostamassa kolmannen kirjan, mutta päätin, etten alottaisi sitä viikkoon. No, lipsahdushan siinä kävi ja olen jo sivulla 147. Mutta ylpeänä voin ilmoittaa, etten tänään ole (ainakaan vielä) lukenut sitä yhtään. :)

Ja joo, mulla on muuten uus kämppis! Agata on puolalainen, mutta opiskelee Pariisissa. Täällä hän on harjottelussa tuolla YK:lla. Tosi mukava tyyppi ja ihan älyttömän kova puhumaan! Siis tyttö vois puhua varmaan koko päivän vetämättä välillä henkeä. ;) Hän on myös ehkä viisi miljoonaa kertaa siistimpi kuin edellinen kämppis. Meillä tavarat on paljon paremmassa järjestyksessä nyt keittiössä kuin mitä mulla ois ne yksinäänkään. Ja astiat on aina puhtaita tiskaamisen jälkeen ja.. :D

Lukemisen, uusien kurssien ja uuden kämppiksen lisäksi on ollut yritystä tutustua uusiin ihmisiin... mutta se ei ole ihan niin helppoa kuin voisi luulla. Syksyllä pääsi jotenkin niin helpolla kun oli saksan kurssi ja SoS-kurssi, missä ihmisiin törmäsi. Mutta nyt tuntuu, että uudet tyypit tuntevat jo toisensa ja ovat ryhmittyneet. Olimme Buddynetworkin järjestämissä First Contact- ja Welcome Evening-tapahtumissa, mutta saalis jäi laihaksi. First Contactissa juttelimme kauan slovenialaisen tytön kanssa, mutta en ole häntä sen jälkeen enää nähnyt. Welcome Evening meni vähä paremmin. Tutustuin todella mukavaan unkarilaiseen poikaan ja hänet olen jopa nähnyt jälkeenpäinkin. :) Energiatalouden kurssien aloitustilaisuudessa tapahtui myös ihme! Paikallinen poika alkoi juttelemaan kanssani! Sen jälkeen olemme jutelleet uudelleenkin, sillä olemme useammalla samalla kurssilla.

Ja vähän vielä säästä: lauantaina täällä oli (ilmeisesti perinteinen) Funken am Himmel -tapahtuma. Eli ideana juhlia talven loppumista ja kevään alkamista. Tapahtuma oli Wienin keskustan ulkopuolella olevilla kukkuloilla. Siellä (mudan keskellä) oli nuotioita, sai ostaa Glühweinia (jonka olin luullut olevan joulujuoma.. vähän kuin glögi) ja porukkaa odotettiin paikalle 2000-3000. Vähän matkan päässä ihmismassasta seisoi korkea puista tehty torni, jonka päällä seisoi puuhun sidottuna Winterhexe eli talvinoita punaisine välkkyvine silmineen! Tapahtuman kokokohta oli kun palomiehet sytyttivät tämän tornin noitineen päivineen. Torni oli kuitenkin korkea eikä palanut tarpeeksi nopeasti vaan katkesi keskeltä, niin että vielä palamaton noita putosi kauas liekkien saavuttamattomiin. Hetken ehdimme miettiä, että eikö se talvi nyt lopukaan, mutta sitten eräs palomiehistä irrotti noidan puusta ja heitti tornin palavan alaosan päälle. Ja kansa hurrasi... Oli taas ihana päästä pois ydin-Wienin hälinästä. Olo oli vähän kuin juhannuskokon ympärillä (eipähän se Suomessakaan paljon +5 viittä astetta lämpimämpi juhannuksena yleensä oo, vai mitä?)... mutta toisaalta vähän oli ikävä olo. Tilaisuus perustui niin selkeästi noitavainoihin, että vaikka tämä noita oliki ilmeisesti lähinnä vain kangasta, tuli paha mieli kaikkien niiden ihmisten puolesta, jotka menettivät henkensä turhaan joskus kauan sitten vainojen seurauksena...

Ja lopuksi vielä jotain pirteämpää! Kirsi täällä osaa tehdä aivan älyttömän hyviä karjalanpiirakoita! Olin jo ehtinyt harmitella, kun unohdin Suomen vieraillulla syödä niitä, mutta eipä hätä ollutkaan minkään näköinen! :D