Ein bisl Österreich

Kesä, eikä mitään tekemistä!

2009-06-21T10:14:00.000-07:00

No okei.. on mulla nyt jotain tekemistä ollu:

4.6. oli Schönbrunin puutarhassa oli Wienin Philharmonikkojen Sommernachtskonzert eli siis samat jätkät, jotka soittavat Wienistä joka vuosi lähetettävässä uuden vuoden konsertissa, mutta tämä kesäyön konserttipa oli ilmainen! Itävaltalaisilta kuulimme etukäteen, että viimeisen kymmenen vuoden aikana konsertti-iltana on aina ollut kylmä ja satanut.. mieleen tuli väistämättä Suomen juhannus! Viileähköä oli, mutta sade loppui päivällä ennen konsertin alkua. Paikalle odotettiin kymmeniä tuhansia ihmisiä, mutta en loppujen lopuksi tiedä, paljonko porukkaa paikalla oli. Paljon, mutta ei mitään turhan ahdistavaa tungosta kuitenkaan. Ja olihan se kaunista kuunneltavaa. Yhdessä vaiheessa kapelimestari sekä soitti pianoa että ohjasi orkesteria. Se oli oikeasti jo hienoa ja hauskaa katsottavaakin!

Ennen konsertin alkua oli vielä valoisaa

10.6. (niiden kahden tentin jälkeen) oli vuorossa Heurigenissa syönti BuddyNetworkin järjestämänä. Heurigen on perinteinen itävaltalainen ravintola, joka on viinitilan yhteydessä. Heurigen nimellä on nykyisin muitakin ravintoloita kuin ihan aitoja Heurigeneja. Ihan aidossa Heurigenissa tarjoilijat tuovat juomat pöytään (oman tilan viiniä yleensä, tietysti saa tilata muutakin) ja ruuat käydään valitsemassa sellaisesta seisovan pöydän tyyppisestä ja maksetaan myös siellä. Paikka oli todella kaunis ja tunnelmallinen. Miinuksena iltaan olivat ruotsalaiset, jotka eivät vaan osaa puhua muutakun ruotsia heti kun niitä on enemmän kuin kaksi.. ja välillä kaksikin riittää...

Kaksi suomalaista ja kolme ruotsalaista

Ruokaa!

Heurigenin "katto" muodostui viinirypäleköynnöksistä

Kuten kaikki tiedämme, on Itävalta katolinen maa. Seurauksena tästä on runsas määrä erilaisia pyhäpäiviä, joita ei Suomessa ole. Torstaina 11.6. oli taas yksi, jonka merkitystä kukaan ei tuntunut tietävän! Ensin juttelin asiasta portugalilaisen Filipen kanssa. Portugalissa vapaapäiviä oli vielä kaksi, siis torstain lisäksi perjantai, mutta silti hän ei tiennyt, mihin pyhä liittyi. Keskiviikkona heurigenissa yritimme kysellä itävaltalaisilta. Heilläkään ei ollut hajuakaan. Katolilainen pyhä oli ainoa vastaus, jonka saimme. Torstaina jutellessani kämppiksen kanssa kävi ilmi, että Unkarissa (joka myös on kuulemma katolinen maa) tätä pyhää ei ole ollenkaan. Silti hän tiesi, mikä oli juhlinnan aihe.. Minä en vaan ymmärtänyt selitystä.

Kuten olen kertonut aiemminkin, tapahtuu Rathausplatzilla aina jotakin! 13.6. siellä oli Tirol-markkinat. Tirol on alue alpeilla. Itävallassa on sen niminen osavaltio aivan Sveitsin rajalla ja Italian puolelle ulottuvaa aluetta kutsutaan Süd-Tiroliksi (Etelä-Tirol). Suurin osa hommasta oli erilaisia ruoka- ja juomakojuja, joista sai ostettua tirolilaista ruokaa ja juomaa. Lisäksi paikalla oli lava, jolla jokin yhtye musisoi. Ihmiset söivät keskelle asetetuilla pöydillä, kuuntelivat musiikkia ja juttelivat keskenään. Paikalla oli myös iso teltta, jonka sisällä oli eräänlainen näyttely.. Vähä niin kuin Heureka, mutta ei tieteestä vaan Tirolista, eikä puolistakaan jutuista oikein tajunnut sitä ideaa. :) Näyttelyssä sai mm. koittaa jodlausautomaattia. Pettymys oli kuitenkin suuri kun kuulokkeista ei kuulunutkaan jodlausta vaan joku mies kertoili vitsejä niin pahalla tirolilaisella murteella, etteihän niistä pieni ihminen mitään tajunnut.

Kukkia Tirolista?

Jään veistelyä

Puuta Tirolista?

Ja niin tuli juhannus. Perjantaihin asti oli ollut hellettä, mutta "yllättäen" sää muuttui perjantaina pilviseksi ja sateiseksi! Eihän sitä ois muuten juhannusfiilikseen päässytkään. Minulla ei ollut ollut mitään ihmempää hinkua juhlia juhannusta suuremmin (Itävallassa juhannusta ei siis tunneta), mutta ruotsalaisilla oli. He järjestivät DonauInselille juhannuspicnicin (jossa puhuivat taas lähinnä ruotsia, "yllättäen"). Siellä sitten istuttiin ensin hyttysten syötävänä ja sitten alkoi se sade. Eikun läheisen sillan alle sadetta pakoon. Siellä ruotsalaiset keksivät myös haluavansa tanssia erään norjalaisen tekemän "juhannussalon" ympäri. Se oli oikeastaan aika huvittavaa katsottavaa.. Ei ihan niin kaunista kuin ehkä olisi voinut.. Kävi myös ilmi, että laulu "Pienet sammakot" on Ruotsissa juhannuslaulu.. ja niin parikymmentä vaihtaria hyppi hassun kepin ympärillä leikkien pieniä, lystikkäitä sammakoita, joilla ei oo korvia...

Keskipaketit ovat moni käyttöisiä

Picniciltä suunnattiin BuddyNetworkin järkkäämiin Farewell Partyihin. Ja niiltä vielä lähdettiin Sannan, yhden ruotsalaisen ja yhden suomalaisen kanssa yksille oluille. Oluilta kotiin ja kello oli jo lähempänä kuutta! Eipähän ole tainnut tulla ennen juhannusta ihan niin myöhään/aikaseen juhlittua... (ja pakko paljastaa, että mä en siis juonut olutta.. :D) Sanna laittoi illan aikana ottamiaan kuvia mulle juuri ja niistä kävi ilmi, että juhannus -09 = Riinan hölmöjen ilmeiden yö. Katsokaa vaikka itse:

Mutta ehkä se oli niin kuin Sanna sanoi: Se oli se ruotsalaisten läsnäolo...

Sarjassamme "Miten selvitään tenteistä Itävallassa?"

2009-06-17T09:04:00.000-07:00

Yksi suurimmista eroista opiskelussa Itävallassa ja Suomessa: täällä mikään vaan ei oo niin tarkkaa (paitsi ihmisten tittelit! Niitä ei pidä unohtaa.). Tenttien päivämäärät eivät välttämättä ole tiedossa montaakaan viikkoa ennen kyseistä päivää. Jos kurssin alussa on sanottu, että tällöin on EHKÄ tentti, se hyvin todennäköisesti EI ole silloin. Näin kävi kahden kurssini kanssa. Viimeisellä luennolla proffat alkoivat kyselemään, että koskas teille sopisi tehdä tuo tentti. Siis anteeksi mitä? Koska MEILLE sopisi? Suomessa vaan sanotaan, että tentti on tällöin ja seuraava kerta tuolloin (tai ei edes välttämättä sanota, vaan se lukee POP:ssa). No siitähän sitten alkoikin kiva hässäkä, sillä vaikka meitä ei ollut kuin jotain 20-30 opiskelijaa, oli jollain aina jotain joka päivä. Lopulta molemmissa kursseissa päädyttiin kahteen tenttipäivään. Toiset olivat 30.6. ja 1.7., jolloin meikäläinen ei ole enää Itävallassa, ja toiset 10.6.. Eli siis koska olen kiltti, tunnollinen suomalainen, joka ei kehtaa kinata professorin kanssa siitä, koska tentti pidetään, tein kahden kurssin tentit samana päivänä.

Ja siitähän sitten kiva stressi syntyikin... Luin aamusta iltaan, enkä juurikaan muuta tehnyt (paitsi siis ihan vähän välillä :D ). Vielä tenttipäivänä tuntui, että kaikki asiat olivat päässäni ihan sotkussa. Lisäksi saksankielen taitoni tuntui kadonneen kokonaan. Ensimmäinen tentti oli suullinen (proffa ilmestyi paikalle tunnin myöhässä). Proffa kyseli aina neljältä ihmiseltä kerrallaan noin 15min ajan:
1. Minä olin Frau Riina, kun kaikki muut olivat Frau/Herr 'Sukunimi'... on ne suomalaiset nimet vaan hankalia.. Oudointa on kuitenkin, että olin joskus alkuvaihdosta vielä Frau Rajala...
2. Kun joku muu vastasi proffan kysymykseen, reagoi hän siihen heti. Kun minä vastasin proffan kysymykseen, oli hän puolisen minuuttia hiljaa, ennen kuin sanoi mitään.. Okei, saksa oli kadoksissa, mutta en kai mä nyt niin epäselvästi asioita sanonu?
3. Älkää jooko pliis käskekö mun analysoimaan mitään, mitä joku itävaltalainen sanoo nopeasti ja todella pahalla/epäselvällä itävallan murteella..

Mutta ykkönen sieltä lävähti silti (ykkönen siis täällä se paras arvosana).

Seuraavan tentin alkuun oli pari tuntia ja se jopa alkoi ajallaan. Tämä oli kirjallinen. Luennoitsija oli tosi ystävällinen tapaus ja tuli tentin aluksi sanomaan, että jos on mitään vaikeuksia saksan kanssa, niin heti vaan kättä ylös ja hän tulee auttamaan. Ja olihan sen kanssa, kun olin sen aamulla kadottanut. Luin kaikki tehtävänannot varmaan viisikertaa ennenkuin ymmärsin ne. Lopulta kaikki muut olivat jo lähteneet. Tässä vaiheessa luennoitsija kysyi, että miten menee.. Vastasin: "Hitaasti". Luennoitsija: "No mitä jos katottaisiin loppuja tehtäviä yhdessä?" Ja niin me sitten katotiin.. Vähän jäi epäselväksi, että sainko niistäkin tehtävistä pisteet vai en.. Ainakin tenttiaika oli jo käsittääkseni loppunut.. Mutta ehkä sekään ei ollut niin tarkkaa? :)

Näiden ponnistelujen jälkeen meitsi oli siis aika loppu. Keskittymiskyky miinuksella, nukkuminen ei onnistunut, syöminenkin alkoi harata vastaan, eli siis aika paha stressi oli päällä. Ja vielä olisi pitänyt jaksaa lukea yhteen tenttiin ja vääntää yksi harkka. Ja mitä opimmekaan seuraavista päivistä: Ystävät ovat kultaakin kalliimpia!!! Aloitimme Theresen kanssa yhteisopiskelun. Ensin Starbucksissa torstaina ja sitten Theresellä perjantaina ja sunnuntaina. Ja ei, meillä ei siis ollut samoja kursseja. Molemmat opiskeltiin omia juttujamme. Mutta jotenkin se, että toinen oli siinä myös opiskelemassa auttoi tosi paljon. Kun keskittyminen meinasi pettää ja olisi tahtonut tehdä jotain muuta, ei viittinyt, kun toinen näytti niin keskittyneeltä ja niin upposi uudestaan itsekin omiin lukuihinsa. Välillä pystyi pitämään rentouttavan juttelutauon. Sunnuntaina mukaan liittyi vielä Sanna ja aloitimme päivän upealla brunssilla (salaattia, teeleipiä, mansikoita, vesimeloonia ja tietysti teetä). Sitten tehokasta opiskelua. Vähän meinasi taas sunnuntai-illalla (viimeinen tentti maanantaina) alkaa stressata, mutta huomattavasti parempi olo oli kuitenkin kuin alkuviikosta. Ja maanantaina todella suuri helpotuksen tunne, kun sain tenttipaperin eteeni ja tajusin, että 'hei, mähän osaan vastata näihin kysymyksiin!'.

Ja nämä näitten harkkatyöt: Pieni suomalainen kun on oppinut, että harkkatyöt pitää oikeasti palauttaa silloin, kun on käsketty.. Mutta ei Itävallassa. Viikko sitten viikonloppuna tapasin yksissä bileissä paikallisen pojan, joka oli muutamalla samalla kurssilla kanssani. Hän ei ollu palauttanut Energiamallien viimeistä harkkatyötä vielä, vaikka palautuspäivämäärä oli ollut jo monta viikkoa sitten. Oli kuulemma niin vaikea harkka... Samaisen kurssin tiimoilta tuli pari päivää ennen tenttiä mailia, että viimeinen harkka on sitten ihan viimeistään palautettava ennen tenttiä. Tänään tuli tenttitulosmailia, jossa luki myös, että jos ei ole vielä palauttanut harkkaa...? Niinpä niin. Sama juttu toisella kurssilla: siinä meillä ei ole tenttiä, vaan jokainen laskee kotona ja esittää sitten luennolla yhden harjoituksen. Sain viime viikolla tehtävänannon, kuten neljä muutakin opiskelijaa. Ymmärsin, että se olisi esitettävä seuraavalla luennolla. No meikäläinenhän se oli ainoa, joka siellä mitään esitti...

Että voivoi näitä pieniä itävaltalaisia. Toisaalta varmasti kaikilla on vähemmän stressiä... paitsi ehkä pienillä suomalaisilla vaihto-oppilailla.

Nyt kahden viikon loma!!!!! JIHUUUUUU!

Croatia 29.5.-1.6.2009

2009-06-15T07:06:00.000-07:00

Kroatiassa välimeren rannalla oli tuona viikonloppuna European Spring Break -tapahtuma, eli siis lähinnä ihan älyttömästi saksalaisia, itävaltalaisia sekä muutamia sveitsiläisiä ja saksaa äidinkielenään puhuvia italialaisia. Ja tietysti muutama vaihto-oppilas Wienistä! :D Lähdimme matkaan aikasin perjantai aamulla kolmen auton voimalla: 2 slovenialaista, 2 puolalaista, 3 suomalaista, yksi ruotsalainen, yksi italialainen, yksi sveitsiläinen, yksi turkkilainen ja yksi itävaltalainen. Oltiin ajettu ehkä puoli kilometriä, kun Jan (jonka autossa siis matkasin) ajoi auton toisen slovenialaisen (Aljaz) auton viereen liikennevaloissa, ojensi eräänlaisen torven pelkääjän paikalla istuvalle italialaiselle Michelelle ja sanoi: "Party Alarm!" Ja niin soi torvi toisen auton suuntaan! :D

Kolmessa maassa muutaman tunnin sisällä ja vielä autolla matkustettuna. Ei onnistuisi yhtä helposti Suomessa. Itävallasta siis Slovenian läpi ja niin oltiin lopulta neljän aikoihin iltapäivällä Kroatiassa Rovinjissa. Vähän jännitti etukäteen, kun olin kuullut slovenialaisten poikien ajotavoista.. Tai siis kai pojat ihan hyvin osaavat ajaa, ja todella osaavatkin, mutta vaan melko kovaa vauhtia. Melko hyvin mentiin kuitenkin rajoituksien mukaan, johtuen ehkä osittain puolalaisen Kamillan hitaammasta tahdista. Meidän auto ajoi "vain" kerran melkosta vauhtia. Mittari näytti yli 200km/h, kun Jan tahtoi ottaa kiinni huoltsikalta aikaisemmin matkaa jatkamaan lähteneet kaksi muuta autoa...

Ja perillä satoi vettä! Onneksi iltaa kohden sää parani. Majoittuminen 6-hengen mökkeihin ja eikun bileet päälle. Slovenialaiset olivat varautuneet:

Jokaiseen asuntoon/mökkiin saatiin yksi avain, mikä sitten auheuttikin hieman stressiä: "Wer hat den Schlüssel? Hast du den Schlüssel?" "Nein, hab den nicht. Vielleicht Mädel X?" "Nein, sie hat nicht. Mädel Y hat." "Also wo ist Mädel Y dann?" "Keine Ahnung" (Mädel = Tyttö) Lopulta yöllä käytäessä nukkumaan sovittiin, että ovi jätetään auki. Virheeksi hommassa osottautui se, että jätimme avaimen oveen, kylläkin siis sisäpuolelle. Aamulla avain oli kadonnut! Viimeisenä nukkumaan tullut Kamilla oli vielä nähnyt avaimen ovessa..

Lauantaina sää oli ennusteista huolimatta hyvä: aurinko paistoi ja tuulen suojassa oli lämmin. Makoilimme uima-altaalla (jossa oli suolaista vettä!! siis uima-altaassa!), uimme meressä ja testasimme vesiliukumäen. Merivesi yllätti lämpöisyydellään! Ei normi-Suomi-kesänä Päijänteen vesi siitä kauheasti lämpimämmäksi muutu. Puolalainen Ewelina otti kuvia uimareissusta, mutten odottelusta huolimatta ole saanut niitä häneltä vieläkään. Hän lähetti kyllä uimisen jälkeisiä rantakuvia (ks. ensimmäinen kuva).. Eli käsitteen "uimiskuvat" voi ilmeisesti käsittää monella eritavalla? :D

Illalla grillailtiin rannalla auringon laskiessa. Auringon kadottua kokonaan horisontin taakse tuli jokseenki pimeää, mikä vaikeutti sen arvioimista, ovatko grillauksemme jo valmiita vai eivät.. Ja kyllä sveitsiläinen suklaa on vaan niiiiin hyvää!

Ja ilta jatkui taas bileiden parissa... Sanotaanko nyt vaikka näin, että luulin osaavani varoa slovenialaisten wodkaboomeja... mutta kävi sitten ilmi, etten osannutkaan! Ja seuraavana päivänä asia ärsytti todella paljon! Sunnuntai menikin sitten täysin alkoholittomalla linjalla, vaikka itävaltalainen Thomas kuinka yritti illalla vakuuttaa, että drinkki vodkasta ja energiajuomasta on oikeasti tosi terveellistä, sillä energiajuomatölkin kyljessä kerrottiin juoman sisältävän vitamiineja! :D

Sunnuntain sää oli pilvinen. Hieman käppäiltiin Sannan kanssa katselemassa ympäristöä. Ja on se meri kaunis! :) Loppuiltapäivästä löytyi jopa kadonnut avain: ryhmä nuoria miehiä ilmestyi kämppäämme tuomaan avainta. Olivat kuulemma löytäneet sen jostain kaukaa jonkun puskan läheltä... Vähän kuullosti epäilyttävältä, mutta ainakin saimme sen takaisin. Siihen asti oli ovi siis ollut kokoajan auki. Eikä mitään ollu viety. Vähän ihmetytti, että miksi joku tahtoi viedä vain avaimemme, mutta ei mitään muuta... Poikien lähdettyä, joku meistä kysyi, että missä se avain nyt on. Sveitsiläinen Romina vastasi: "Im Safe!" ("Kassakaapissa!") ja siellä se sitten pysyikin loppureissun ajan!

Maanantaina oli siis tiedossa matka takaisin Wieniin. Check Out kesti ja kesti kun kaikki muutkin 2000 ihmistä yritti saada palautettua avaimensa yhtäaikaa. Slovenian puolella syötiin taas (menomatkallakin saatiin autokierros Mariborissa ja syötiin Etelä-Sloveniassa). Ja täytyy sanoa, että Sloveniakin hurmasi! Siellä oli jotenkin kaunista ja idyllistä! Ehdottomasti joskus uudestaan sekä Sloveniaan että Kroatiaan!

Mitäs sitä täällä onkaan tapahtunut....

2009-05-27T12:39:00.000-07:00

Aika viime kirjoituksen jälkeen on kulunut lähinnä kouluhommien ja vierailijoiden kanssa.

Viime lukukaudella täällä ollut portugalilainen Filipe vieraili Wienissä ja häntä tuli nähtyä muutaman kerran. Poikaparka kärsii aika pahasta kotiin-paluu-shokista... (Vähintään) Puolet ajasta meni sen kuuntelemiseen, kuinka tylsää Lissabonissa on ja yksitoikkoista ja kuinka meidän pitää olla iloisia ja onnellisia, kun ollaan vielä täällä...

Mari (kaveri TTY:ltä) piipahti myös täällä pikaisesti matkallaan Espanjaan. Lyhyen vierailun aikana yritettiin saada paras irti Wienistä. Mari oli kuitenkin päättänyt ottaa säät mukaan Suomesta, mikä hieman haittasi turisteilua välillä: Wienissä ei ole ollut niin kylmä ja sateista kuin kyseisenä torstaina sitten maaliskuun jälkeen!

Myös toinen kaveri TTY:ltä, Laura, kävi täällä hieman pidemmällä vierailulla. Kohtalolla tuntuu vaan olevan jotain mun vierailijoita vastaan. Nyt säät olivat loistavat (aurinkoa ja hellettä), mutta meikäläiselle iski flunssa heti vierailun toisena päivänä! :( Laura saikin tutustua yksin Schönbruniin ja espanjalaiseen ratsastuskouluun, kun meikäläinen makasi kotona sängyssä. :( Onneksi ja ainakin omaksi ihmeekseni flunssa lähti pian paranemaan päin ja loppu vierailun ajan pystyin kulkemaan jo jotenkin mukana. :)

Vierailijoiden välissä ehdittiin myös käymään tutustumassa Etelä-Itävaltaan viikonlopun verran. Tapahtuma oli siis Erasmus Student Networkin Sommerevent Ossiacher Seellä ja paikalla vaihtareita ympäri Itävaltaa. Viikonlopuksi oli luvattu alunperin sadetta, mutta onneksi ennustus ei pitänyt paikkaansa. Sekä lauantai että sunnuntai olivat kuumia ja aurinkoisia päiviä, vaikka pilviä välillä näkyikin. Lauantaina makoiltiin järvenrannalla auringossa, heiteltiin frisbeetä, melottiin, maalattiin toisiamme ja vain rentouduttiin. Onnistuin jopa lähes polttamaan itseni. Selkä punotti vahvasti, mutta ei onneksi tullut kipeäksi. Pahiten auringosta kärsi oikea reisi, joka oli jopa hieman kosketusarka..

Maisemaa

Ei seinäkukkanen vaan selkäkukkanen

Meikäläisen maha sen jälkeen kun Belinda ja Kirsi oli päässyt sen kimppuun

Joutsen ois tahtonu, et joku ois maalannu sitäkin?

Ja täällä ollessa on ainakin tullu nähtyä luolia! Etelä-Itävaltaviikonlopun sunnuntaina kun vuorossa oli taas yksi! Lisäksi tutustuimme hieman Klagenfurtin kaupunkiin.

Uskokaa tai älkää, mutta tämä patsas kertoi Klagenfurtin kaupungin synnystä. :)

Itsestä on tuntunut, etten mä ole niin kovin hirveesti vielä ruskettunut täällä.. Mutta olen mä sit kai, kun Lauran ensimmäinen kommentti mut nähdessään oli: "Ootpa sä ruskee! En mä meinannu tunnistaa sua ollenkaan!"

Wien, Wien, ihana Wien!

2009-05-10T12:52:00.000-07:00

Tää kirjotteluväli tuntuu vaan kasvavan kasvamistaan, mutta yritetäänpäs taas ottaa pari viikkoa kiinni:

Toimi siis todellakin lopulta löysi tiensä Wieniin (24.-30.4.)! Siispä luentojen lisäksi ohjelmassa oli hieman turisteilua. Melko rennosti otettiin kyllä sen kanssa. Lisäksi jääkiekon MM-kisat alkoivat. Kova oli yritys nähdä Suomen pelejä. Netti, vaikka onkin nopeampi täällä kuin Simmeringissä oli, ei ihan oikein aina meinannut riittää nettikatseluun. Suomi-Tanska pelistä jäi mm. näkemättä toinen erä kokonaan. Saksan urheilutelevisio näytti keskiviikkona 29. pvä kahta peliä yhtäaikaa, josta toinen siis Suomi-Tsekki. Oli aika mielenkiintoista kun kuva hyppeli pelien välillä aina kun toisessa oli tapahtunut jotain jännään.

Toimi lähti pois siis vapun aattona ja heti illalla aloitettiin tietysti kova biletys! ;) Wienissä toimii Wienin suomalainen opiskelijaseura! Kyllä! Kirsi tai Sanna (en muista enää kumpi, sorry) oli saanut jostain tietoonsa, että kyseinen seura järjesti vapunaaton kunniaksi (ja oman 30v juhlansa myös) bileet eräässä baarissa. Aloittelimme siis ensin meillä melko suomalaisvoittoisessa seurueessa (minä, Kirsi, Sanna, Sannan kaksi suomalaista kaveria ja Delphine) ja jatkoimme näihin bileisiin, jotka olivat sitten ihan tässä naapurustossa. Koristeltiin Delphineä vähän serpentiineillä, juotiin salmaria ja tanssahdeltiin. Ensin baarissa soitti suomalaisista koostuva, ei nyt kovin erikoisen hyvä bändi suomalaista musiikkia. Jotenkin tuli vähän surrealistinen olo: meikäläinen on Wienissä wieniläisessä baarissa ja taustalla kuuluu selkeällä suomenkielellä "humppaa, taikka kuole, taikka humppaa ja kuole..." Nojoo, hauskaa oli kuitenkin. :)

Vappupäivänä tiedossa oli tietysti picnic! Sää suosi ja saimme jopa erään paikallisen puolueen kojulta ilmaisia, punaisia ilmapalloja. Siispä nurmikolle syömään, makoilemaan ja nautiskelemaan olosta. Kokoonpano sama kuin edellisenä päivänäkin:

Useamman tunnin saimme auringosta nauttia ja sitten..:

Sateen lisäksi kuulimme kovaa jyrinää ja päätimme, että picnic taisi olla siinä.

Ranskalaisesta Delphinestä kuoriutui vapun aikana melkein todellinen suomalainen. Vapun aaton juhlinnan ja päivän picnicin lisäksi hän lähti vielä kanssamme katsomaan Suomi-Slovakia peliä paikalliseen pubiin! Käsittääkseni tämä aikaisemmin mainittu Wienin suomalainen opiskelijaseura järjesti mahdollisuuden katsoa kaikki Suomen pelit lähellä teknillistä yliopistoa sijaitsevassa pubissa. Ja sieltä sai jopa siideriä!

Vapun jälkeen tiedossa oli tiukkaa opiskelua. Nyt loppuviikosta olen kuitenkin taas ottanut rennommin. Ja kuinka rakastankaan tätä kesäistä kaupunkia!!! Jotenkin opiskeluputki sai aikaan jonkintaisoisen koti-ikävän poikasen ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Ahdistaa kun pelkästään siihen, että ymmärtää, mitä harkkatyössä oikein haetaan, menee jo ihan älyttömästi aikaa. Sitä alkoi ajattelemaan, kuinka ihanaa Suomessa olisikaan, kun kaiken ymmärtäisi ensilukemalla, tai viimeistään toisella.

Torstaina Wien iski kuitenkin takaisin ja sai minut taas uudestaan valtaansa: Museums Quartierilla (paljon museoita, entinen kuninkaallinen talli) oli jotain häppeningiä. Lähdimme sinne Kirsin kanssa vähän tutkiskelemaan. Paikalla oli paaaljon porukkaa pussikaljoilla. Ikähaarukka oli varmaan jotain 16-45. Lisäksi ohjelmassa oli erilaisia performansseja, kuten musiikkia, tanssia ja maalaamista.

Musiikkia ja vettä

Näitä Museums Quarterien sisäpiha on täynnä. Ideana siis, että niillä istutaan (eivät ole yleensä tuollaisessa kasassa, vaan yksittäin). Möhkäleet ovat joka vuosi erivärisiä ja tässä katsaus kaikkiin eri vuosiin. Tänä vuonna ne ovat keltasia.

Lähdimme kohtuu aikaisin kuitenkin jo kotia kohti. Pitkään arvoin, että otanko ratikan vai kävelenkö. Ja taas opittiin, että aina kannattaa ennemmin kävellä! Ollessani matkalla Rathausin kohdalla kuulin Rathausplatzilta päin musiikkia. Uteliaisuus heräsi ja lähdin katsomaan, mitä paikalla tapahtui. Isolla, sinne lähiaikoina rakennetulla lavalla oli meneillään jonkinlainen konsertti. Musiikki vaihteli perinnemusiikista souliin. Lähes kaikissa esityksissä oli vahvasti mukana piano. Sitä oli ihana kuunnella! Ensin olin jatkamassa matkaa kotiin päin, mutte sitten aloin miettiä, että mihin minulla muka on kiire. Istahdin Rathausparkin penkille erään suuren, vanhan puun alle paikkaan, josta näki myös lavan. Ilta oli lämmin, musiikki ja vanhat rakennukset ympärillä kauniita ja ilmassa leijui kukkien tuoksu. Siinä istuessani ja kuunnellessani katselin ympäröiviä puita, parin metrin päässä leikittelevää suihkulähdettä, hennosti Wienin oman valoloiston läpi loistavia tähtiä ja nautin olostani. Mietin, kuinka paljon kaikkea ympäröivät, vanhat rakennukset ja patsaat ovatkaan nähneet ja mitkä tarinat ne tahtoisivat kertoa, jos pystyisivät. Tunnelma oli kuin olisin ollut mielikuvitusmaailmassa, taianomaisessa ja onnellisessa.

Ja samalla heräsi taas ajatus, kuinka rakastankaan Wieniä! Juuri sen yllätyksellisyyttä, mutta myös samanaikaista turvallisuuden tunnetta.

Tapahtuma Rathausella oli FestWochen. Niitä on järjestetty ainakin vuodesta 1951 asti. Samalla selvisi myös, että ne alkoivat virallisesti vasta perjantaina, ja torstai oli ollut vain kenraaliharjoitus! :D Perjantaina oli teknillisellä yliopistolla megabileet!! Yksi yliopiston rakennus oli kokonaan bilealuetta! Siis ihan älytön alue kolmessa kerroksessa. Ja ihan täynnä ihmisiä!! Ja taas sisällä sai polttaa! :S Paikalla olisi ollut huono ilma ilman tupakan savuakin saati sitten sen kanssa. Lisäksi oli ihan älykuuma. No jaksettiin me siellä johonkin puoli kahteen (siis yöllä) olla, ettei se nyt ihan huono tapahtuma ollut. Kokemus todellakin!

Lauantaiksi oli luvattu taas hyvää keliä, ja slovenialaiset pojat järkkäsivät grillausta heidän luonaan. Olivat hommanneet grillin ja kaikki toivat itse sen, mitä grillata tahtoivat. Loppujen lopuksi meitä oli melko paljon: minä, Kirsi, Belinda, 3 slovenialaista, 2 puolalaista, 3 itävaltalaista, 2 italailaista. Myöhemmin paikalle saapui vielä kaksi minulle tuntematonta tyttöä. Ja koko päivähän siinä sitten hurahti hyvästä seurasta ja ruuasta nauttiessa. :) Näin myös ensimmäiset hyttyset Itävallassa!! Ne olivat pieniä ja niitä oli paljon! Kuitenkaan yllätyksekseni en oli punaisten paukamien peittämä! Itse sain vissiinkin kolme puremaa, jotka eivät edes kutise kovinkaan pahasti. Kaikki muut eivät olleet aivan yhtä onnekaita...

Myös tänään oli hellepäivä. Therese keksi, että voimme mennä yhdessä johonkin puistoon nauttimaan lämmöstä ja samalla opiskelemaan. Ei ehkä kuullosta kauheen tehokkaalta opiskelun kannalta, mutta oikeasti se oli! Välillä vähän jätskiä ja sitten taas opiskelua! :)

Itävallan lämpimin pääsiäinen 26 vuoteen

2009-04-24T05:32:00.000-07:00

Pääsiäisenä Wienin valtasi helle! Siis ihan oikea, aito helle! Asteita oli +25-26 Celciusta ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Tästä seurasi se, että eihän kouluhommista tullut oikein mitään, kun ei sisällä malttanut pysyä. Sen sijaan Tonavassa olevaan saareen, DonauInseliin, tuli tutustuttua lisää. Siellä hellemekossa/muissa hellevaatteissa tuli lueskeltua, picniceiltyä ja yhtenä iltana myös tutustuttua Tonavan rannalla olevien coctail-paikkojen tarjontaan. :) Pääsiäisen jälkeen ilmat hieman viilenivät, elikäs nyt on ollut sellaista 20-22. Auringossa hyvinkin lämmin, mutta varjossa tarttee pitkähihaisen. Lämmin ilma on aiheuttanut myös vihreyden räjähtämisen. Ennen pääsiäistä oli nähtävissä sellaista hentoa kevään vihreää, mutta nyt kaikki puut ja pensaat ovat jo ihan tummanvihreitä lehtiä sekä kukkia täynnä ja maisema muistuttaa jo täysin kesää. Pääsiäispyhien jälkeen meillä oli siis vielä viikko lomaa. Se kului lämmöstä nauttimisen lisäksi mm. tekemällä täytettyjä paprikoita porukalla ja syömällä niitä, katsomalla leffaa, pelaamalla Jungle Speediä (ihan loisto peli!). Ja tuli sitä vähän kouluhommiakin väännettyä. :)

Maisemaa pari viikkoa sitten

Maisemaa noin viikko sitten

Ruotsalaisen Theresen poikaystävällä on kyllä kivoja kavereita! Elikkäs Theresen poikakaveri tuntee ruotsalaisen metallibändin Sabatonin tyyppejä. Sabaton soitti toisen ruotsalaisen metallibändin, Hammerfallin, lämppärinä näiden Euroopan kiertueella. Ja niin hups, me oltiin vieraslistalla ja päästiin katsomaan kyseistä konserttia tiistaina 14.4. ihan ilmaiseksi! :D En ollut ennen Sabatonista mitään kuullut, mutta ihan hyvältä bändi vaikutti. Ja tosi hyviä esiintymään! Itseasiassa pidin Sabatonin esiintymisestä enemmän kuin itse pääbändi Hammerfallin (josta olin kyllä kuullut ennenkin). Sabatonin jätkillä oli kova meininki päällä ja selvästi esiintymisen iloa, kun taas Hammerfallista näki, että tää sama juttu on vedetty ehkä pari tuhatta kertaa ennenkin. Ei sikäli, että hekään huonoja olisivat olleet. Vähän oli kyllä eriparia olo siellä kaikkien hevi-ihmisten keskellä, mutta ei se mitään.

Sunnuntaina 19.4. Wienin valloittivat maratoonarit. Mekin käytiin pienellä porukalla vähän katselemassa menoa. Kyllä oli niin monen näköistä tallaajaa juoksemassa. Osa ihan sen näköistä porukkaa, ettei yhtään uskoisi, että pystyisi maratonin juoksemaan. Eikähän kaikki yrittäjät kai pystyneetkään. Kaikista hauskinta olivat ihmiset jotka juoksivat lastenrattaitten tai -vaunujen kanssa. :) Ja huh, kyllä vetivät voittajat kovaa vauhtia. Miesten voittajalla meni koko maratonin juoksemiseen vain hieman yli 2h ja naisten joku 2,5h (jos nyt oikein muistan).

Tässä on tullut myös itse aloitettua juoksuharrastus (vaikka mihinkään maratonille en kyllä ole suuntaamassa). Therese oli lyötänyt netistä harjoitusohjelman alottelijoille: ensin juostiin 4 kertaa 5min ja välissä aina 2min reipasta kävelyä ja siitä ohjelma lähtee vaikeutumaan. Yllättävän hyvin olen jaksanut. Pelkäsin aluksi, ettei hommasta tule mitään, mutta tuon ohjelman ja seuran kanssa on juoksemaan lähteminen ollut kivaa. Vaikka Therese kyllä juoksee paljon kevyemmin ja nopeammin kuin minä. :)

Ja lopuksi vielä yksi kuvanen maanantain minigolfauksesta: ei ne ruotsalaiset osaa erottaa palloa ja kanssakilpailijaa toisistaan.. ;)

Kuvassa siis minä ja Belinda

Salzburgin valloitus

2009-04-18T03:28:00.000-07:00

Jepujee, vähän taas laahaa jäljessä tämä bloginen, muttamutta...

Eli perjantaina 3.4. porukat ja Saara ilmestyivät Wieniin. Heti aluksi oli ongelmia, kun jostain syystä kenenkään kolmen puhelin ei löytänyt verkkoa täällä. Lopulta yöllä verkko löytyi ja ilmoitti itsestään kolmella tervetuloviestillä. Lauantaina suunnattiin kohti länttä. Äitin tuttuja asuu Salzburgin lähellä Seekirchenissä, ja mekin Liisan kanssa sillon kauan sitten reilimatkalla vierailtiin siellä. Nyt Frau Salzlechner oli kuitenkin lähdössä matkailemaan, joten piipahdimme kylässä heti lauantaina. Ja meiän äitihän on ihan aliarvioinu saksan kielen taitonsa! Hyvin sujui saksa! Frau Salzlechnerin mies on hieman hiljaisempaa sorttia kuin vaimonsa, mutta jutteli myös meidän kanssa hetken... Ja huh! Siinä on mies joka puhu itävaltaa ja kunnon murteella puhuikin! Eihän siitä meinannu saada yhtikäsmitään selvää.. Pariskunnalla on poika, jolla on kaksoispojat, jotka minäkin muistan hyvin edelliseltä vierailulta. Tosi mukavia heppuja olivat, mutta valitettavasti ei heitä nyt nähty. Ja viime kerran kissanpentu, joka on nyt siis jo iso kisu, ei muistanu mua enää.. yllättävää ;) Vierailun jälkeen suuntasimme hotellin ravintolaan vähän juhlistamaan nimeltämainitsemattoman seurueemme jäsenen 50v synttäripäivää. :D

Seuraavat kaksi päivää keskityimme Salzburgin ihmeiden tutkimiseen. Reililtä jäänyt muistikuva kaupungista oli todella hatara ja hämärä, mutta ihmeesti paikkoja muistui mieleen, kun ympäriinsä käveli. Ensimmäisen kerran kun puikahdimme vanhan kaupungin puolelle, tiesin heti, missä olin. Ja pakko oli kävellä suoraan sille kivalle pikku kaupalle, josta Liisan kanssa osteltiin miekkojen näköisiä paperiveitsiä; ihan vain varmistaakseni, että todella tiesin paikan. :) Salzburg on kyllä todella kaunis kaupunki vuorien keskellä ja joen halkomana. Heti sunnuntaina "kiipeilimme" läheiselle kukkulalle katselemaan Salzburgin linnoitusta. Ja voi kun se tuntui olevan korkealla. :) Sitten kukkulalta alas, vähän kiertelyä vanhassa kaupungissa ja kohti Mirabell-palatsin puistoa. Vanhan kaupungin puolella törmäsimme myös pieneen suklaapuotiin ja kävi ilmi, että ne Mirabell-Motzartin-kuulat eivät olekaan niitä ihan ekoja! :o Nämä uudet aidot ja alkuperäiset kuulat jakoivat sitten mielipiteitä: minusta ne olivat parempia kuin Mirabellan ja Saarasta huonompia. Tulipas monta kertaa sana Mirabell yhteen kappaleeseen. Mutta älkää nyt sekoittako Mirabell-firmaa, joka siis tekee mm. niitä kuulia, ja Mirabell palatsia. Ja palatsin puisto oli todella kaunis!

Meikäläinen linnoituksella, takana Salzburg

Vanhaa kaupunkia

Jeps, pitihän munki ottaa Motzart-Kugel-Mannista kuva.. Mirabell-kuulat siis ton värisii

Mirabell Garten ja taustalla linnoitus

Haitula ja kaksi puhelinta; oliko vähän ikävä? :)

Maanantaina vuorossa oli Motzartin synnyin koti ja sen jälkeen vähän shoppailua. Kesätakkia ei Salzburgista löytynyt vieläkään, mutta muuta kivaa kyllä. :) Vähän lepoa hotellilla ja illalla oli vuorossa äitin toisen seekircheniläisen perheen pojan tapaaminen (poika siis jo yli viiskymppinen). Muistin edelliseltäkin kerralta tyypin melko persoonaksi (eikä välttämättä aina niin hyvällä tavalla), joten en ollut ehkä ihan 100% innoissaan tästä tapaamisesta, mutta ihan kivastihan se meni. Menimme ensin istuskelemaan erään kukkulan rinteessä olevan kahvilan terassille, josta oli upeat näkymät iltaiseen Salzburgiin. Sen jälkeen heppu kierrätti meitä vähän ympäri Salzburgia ja tietoa tuli sellaisella vauhdilla, että huh.

Maanantaina olimme metsästäneet meille vuokra-auton seuraaviksi kahdeksi päiväksi (tai no, hotellin henkilökunta oli metsästänyt). Ajatuksena oli tutustua hieman Itävallan alppimaisemiin ja -kyliin. Ensiksi suunnattiin etelään ja sitten länteen. Ensin yritettiin metsästää Bischoschofenin mäkihyppy mäkeä, mutta ei vissiin löydetty.. Itsemme löydettiin kyllä pieneltä keimuraiselta vuoristotieltä. Kiertelimme myös muita pieniä vuoristokyliä. On siellä niin nättiä :) Suurin osa laskettelurinteistä oli vielä auki, mutta monissa (kuten Zell am Seessä (paikka, jossa oltiin laskettelemassa joulukuussa)) oli alarinteillä jo suuria vihreitä läikkiä.

Keskiviikkona matkasimme puolestaan Salzburgista itään läheiselle järvialueelle. Sitä ennen poikkesimme kuitenki Salzburgin laitamilla olevalle vähän korkeammalle kukkulalle. Sen korkeus oli jotain pari sataa metriä yli kilsan, ja vau mitkä näkymät. Sieltä katsottuna ei Salzburgin linnoitus niin korkealla enää ollutkaan. Ylhäällä oli myös kahvila, jossa levättiin hetki. Terassille paistoi aurinko ja oli todella lämmin. Kuitenkin vain kymmenisen metrin päässä oli yli metrin korkuinen lumikinos. :D Seuraavassa osoitus siitä, kuinka kaikki on suhteellista:

Iskä vuoren reunalla, takana Salzburg

Äiti saman vuoren "reunalla"

Järvialue oli todella kaunista! Huomattavissa on kuitenki valokuvausväsymystä. Paljon vähemmän tulee otettua kuvia kuin vaihdon alussa. Joten mulla ei oo oikeestaan yhtään hyvää kuvaa järvistä. Porukoilla ja Saaralla kyllä on.. :) Järviltä suunnattiin vielä Salzburgiin erään prinssityypin metsästysmajalle, Hellbruniin. Täälläkin olin ollut ennen. Suurin juju paikassa on vesipuisto. Eli siis tämä prinssi oli jokseenkin piloista pitäävää tyyppiä ja yksi puiston osa on täynnä kaikkea vedellä toimivaa sälää. Osa on ihan hienoa ja vaikuttavaa ja osan ainoa tarkoitus on kastella vieraat. Alueelle ei pääse ilman opasta ja yrittihän se opas meitä tietysti kastella. Aluksi oltiin ihan, että ei meitä nyt niin vaan huijata. Katsottiin maasta, että missä näkyi märkää, eikä jääty siihen seisomaan.. mutta juttu ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen.. :D Ihan kivaa oli kun oli lämmin ja aurinkoinen päivä.

Hellbrunin vesileikkejä

Torstaina olikin sitten paluu Wieniin. Juna oli reippaasti myöhässä, mutta onneksi meillä ei ollut mitään tiukkaa aikataulua. Wienissä käytiin katselemassa Belvederin (taas yksi palatsi) puistoa, Figlmüllerissä syömässä ne jätti-isot wiener schnitzelit, jotka syötiin Tarunkin kanssa, Praterissa käppäiltiin, Nashmarktilla syömässä, Saaran kanssa moikkaamaassa täällä vieraillutta Leeniä (belgialainen, joka oli täällä viime lukukaudella)... Oli kyllä kiva taas palata Wieniin. Tää tuntuu jo kodilta tää kaupunki. :)

Tigergasse und die Sonne

2009-04-03T08:17:00.000-07:00

Keskiviikkona 1.4. meikäläinen siis muutti 11. kaupunginosasta 8. kaupunginosaan (eikä tää oo aprillipila). Tiistai-iltana alko kauhee ahistus, että onko tässä hommassa nyt mitään järkeä. Aattelin, että kuitenkin joudun johonkin neljän hengen soluun, jossa on yksi pienen pieni jääkaappi ja kaikki kämppikset on meluavia espanjalaisia, jotka pitää joka yö hirmuisia bileitä. Keskiviikko aamulla sitten rinkka selkään, matkalaukku, tietokonelaukku, käsilaukku ja kaksi muovipussillista tavaraa (eikä siinä ollut vielä kaikki, osan hain illalla... joo, kesäkuussa tulee oleen ongelmia..) mukaan ja kohti Öad:n toimistoa. Oli kyllä vähän tuskaa sen tavara määrän kanssa. Schottentorin metroasemalla piti vaihtaa ratikkaan ja lopulta eräs ystävällinen mies auttoi mua raahaamaan kaiken sen kaman ratikkapysäkille. Öad:n toimistolla pyysin lopulta tilaamaan taksin. En olisi jaksanut enää raahata kamoja läpi kahden ratikkavaihdon.

Eikä tää kämppä ollut mikään painajainen. No keittiö on huomattavasti pienempi kuin Simmeringissä, samoin makuuhuone hieman. Keittiössä ei ole ikkunaa tällä kertaa, mutta ehkä siitä syystä siellä haisee hieman tunkkaiselle. Muutenkin on huomattavissa, että rakennus on vanhempi kuin Simmering, mutta ihan viihtyisä. Makuuhuoneen ainoana huonona puolena on ikkunan alla oleva koulun koriskenttä. Heti torstaina heräsin kasilta aamulla siihen kun lapset huusi siellä. Kämppis on unkarilainen tyttö, joka opiskelee tavallisella yliopistolla hollantia ja saksaa.. Eli siis lopultakin kämppis, jonka kanssa voi puhua saksaa (kolmas kerta toden sanoo!)! Ja siis mä olen kävellyt jo kaksi kertaa kaupungilta kotiin! Kävellyt! :D On tää niin paljo paremmassa paikassa. Seuraavassa muutamia kuvia:

Keittiö

Keittiöstä kohti "eteistä" ja vessan ovi

Meikäläisen huone ovelta

Huoneen toista sivua (joo, titeläinen kuuluu vuokraan ;) )

Ja titeläisesta puheen ollen: Netti täällä ei oo älyttömän hidas!! En nyt vielä sanoisi, että se älyttömän nopeakaan on, mutta normaali! Näidenkin kuvien lataaminen tänne kesti ehkä sen minuutin Simmeringin tunnin sijasta :D

Ja sitten koska säästä on aina niin kiva puhua: Itävallassa ei vissiin tunneta käsitettä kevät ollenkaan! Lauantaina täällä oli sellaiset kivat +20 astetta (ja siis celciusta). Aurinko paistoi ja me lähdimme pienellä porukalla Schönbrunille katselemaan pääsiäismarkkinoita (ne oli aika samanlaiset kuin joulumarkkinat, paitsi että tonttujen ja porojen tilalla oli tipuja ja koristeellisia munia). Markkinoitten jälkeen kipusimme Gloriettelle ja nautimme jäätelöannokset ULKONA! :D Lopuksi vielä hieman kiertelemään Praterin puistoon.. Oli kivaa! :) Illalla vielä kuuntelemaan kun yhet ranskalaiset laulo yliopiston kuorossa. :)

Lämmintä lauantaita seurasi kylmempiä päivä, mutta taas eilisestä asti täällä on ollut ihan suomalaiset kesäsäät. Lämpötila lähellä +20 astetta ja ilman takkia on voinut auringossa käppäillä. Tänään ja torstaina syötiin lounasta ulkona. Vähän hassulta se tuntuu näin huhtikuun alussa, mutta on se kivaa.. :)

Jeps, mutta nyt porukoitten ja Saaran kone on juuri laskeutumassa Wienin lentokentälle. Eli meikäläisen pitäs vissiin ruveta tekemään jotain järkevääkin. Huomenna suunnataan Salzburgiin ja takaisin Wieniin taas torstaina.

Bis bald!

Mikään ei piristä niin kuin...

2009-03-24T07:12:00.000-07:00

...voitto Eurodinnerillä. Torstaina oli vuorossa Eurodinner II. Eli Buddynetworkin järjestämä tapahtuma, jonka ideana (kuten syksylläkin) oli maistella eri maiden ruokia. Jokaisen piti tuoda jotain oman maan herkkua ja vastineeksi sai maistella kaikkea, mitä muut olivat tuoneet. Me liittouduimme Kirsin, Sannan ja Belindan kanssa skandinaaviseksi ryhmäksi (joojoo, tiedetään, Suomi ei virallisesti kuulu Skandinaviaan). Taistelutaktiikkana oli leipoa karjalanpiirakoita, jotka tarjottiin munavoin kera, sekä laskiaispullia. Belinda teki oman ruotsalaisen jälkiruokalajinsa samoista pullista kuin me suomalaiset laskiaispullamme. Ja leipomuksemme olivat menestys. Kaikki meni ja monet tulivat kyselemään, että kuinka paljon meillä on karjalanpiirakoita. Eli voiko ottaa toisen. :D Buddynetworkin jäsenet muodostivat myös raadin, joka maisteli kaikkia tarjolla olleita ruokia ja palkitsi neljä parasta ruokaa + parhaan juoman. Ja meidän karjalanpiirakathan oli sitten yksi palkituista! :) Tällä kertaa dinner oli mielestäni mukavampi kuin syksyllä, sillä tarjolla oli enemmän suolaista. Omaa suosikkia en osaa sanoa. Oli niin paljon hyviä.

Eurodinnerillä tapasin myös muutamia venäläisiä Erasmuksia... ja vähän oli noloa, kun enhän mä osaa venäjää enää ollenkaan! Aivot raksutti täysillä, kun kysyivät jotain yksinkertaista (niinkuin kuinka vanha olen). Tiesin, että olen kuullut tuon ja minun pitäisi tietää, mitä se tarkoittaa, mutta mitään ei tullut mieleen... Eli kova venäjän kertaaminen pitäisi jossain välissä aloittaa!

... aurinko! Sunnuntaina oli todella kaunis päivä. Aurinko paistoi ja oli lämmin! Lähdin kävelylle Tonavalle ja tuli ihan kuuma villapaidassa (ei kovin paksussa) ja puolitoppatakissa. Tuuli kyllä myös, mutta ei jäätävästi. Siinä sitten käpyttelin musiikit korvilla ja pakko oli todeta, että kyllä niissä pensaissa oikeesti on jo vihreetä! Joissain oli jopa pienen pienet lehdet! :D Jatkoin matkaa ja mietiskelin, että puut on ainakin ihan talvisen näköisiä vielä ja eikös heti eteen tumpsahtanut vihertävä puu! Mutta se oli kyllä ainoa laatuaan, poikkeus, joka vahvisti säännön. Säät ovat täällä ihan älyttömiä! Torstaina odoteltiin luennon, jota sitten ei ollutkaan, alkua ja yhtäkkiä joku huudahti, että pihalla sataa lunta! Ja toden totta, maakin oli ihan valkoisenaan. 5 min päästä paistoi taas aurinko pilvettömältä taivaalta.. :S Eilisestä asti Wienin on vallannut ihan älyttömän kova tuuli.. En tiedä, miksi se edelleen tuntuu poikkeukselliselta, sillä täällä on enemmän tuulisia päiviä kuin tuulettomia. Tänään on lisäksi välillä paistanut aurinko ja välillä satanut rakeita. Itseasiassa kun lähdin kävelemään kaupasta kotia kohti nämä kaksi sääilmiötä ilmenivät yhtaikaisesti.

...baletin ja Queenin yhdistelmä. Sunnuntaina oli taas vuorossa kulttuuria. Käytiin porukalla katsomassa balettiesitys Tanzhommage an Queen Volksoperalla. Varsinaista yhtenäistä juonta esityksessä ei ollut. Kaikki Queenin tunnetuimmat biisit tanssittiin läpi kahden tunnin aikana ja oli todella hienoa katseltavaa! Voi kun itsekin osaisi tanssia niin. Ihan puhdasta balettia näytös ei ihan kokoaikaa ollut, mutta välillä sitäkin. Kivaa!

...intialainen ruoka hyvässä seurassa. Eilen oltiin Belindan löytämässä intialaisessa ravintolassa illallisella suomalais-ruotsalais-slovenialaisella seurueella. En ole ennen syönyt intialaista ruokaa.. tai ainakaan intialaisessa ravintolassa. Paikassa oli kiva tunnelma ja ruoka oli hyvää ja sitä oli todellakin riittävästi. Söin kanaa kasviksilla. Riisin sijasta otimme kaikki Naan-leipää, jota sitten syötiin kanakasviskastikkeen kanssa.

...se, kun radiosta tulee John Lennonia.
(..paitsi ehkä se kun radiosta tulee George Harrisonia...)

Uudet kurssit, uudet kujeet?

2009-03-16T12:22:00.000-07:00

Jeps, eli kaksi viikkoa sitten alkoi kesälukukausi. Kesästä ei kyllä ole vielä ollut tietoakaan eikä keväästäkään sen puoleen (vaikka Sanna kovasti väittääkin nähneensä jossain puskia, jotka olisivat ihan kohta puhkeamassa vihreyteen.. :) ).

Ensimmäiset kurssit alkoivat siis maaliskuun ensimmäisellä viikolla ja loput viime viikolla. Yritys on nyt kova saada kasaan melkein tuplasti sen verran opintopisteitä kuin mitä talvilukukaudella (siis jos talvelle ei lasketa saksan intensiivikurssin pisteitä). Kurssit vaikuttavat ainakin alun perusteella mielenkiintoisilta, mutta koska kaikki eivät enää ole ihan pelkkää energiataloutta, on sanastossa taas iso kasa uusia sanoja ja termejä. Ärsyttää hieman, etteivät luennoitsijat voi pistää seuraavan luennon materiaaleja nettiin ennen kuin puolta tuntia ennen luentoa. Helpottaisi meinaan jonkun verran, jos pystyisi vähän suomentelemaan asiaa ennen luentoa.. Ainakin näin alkulukukaudesta sitä voisi ehkä jopa tulla tehtyä, jos olisi mahdollisuus.

Tavoitteena nyt siis ahkera opiskelu alusta lähtien. Siis että aina katselisi kyseisen viikon luennot läpi kyseisellä viikolla, eikä niin, että yhtäkkiä huomaa olevansa kuukauden jäljessä tai että tenttiä edeltävänä viikkona löytää prujun osia, joita ei muista koskaan ennen nähneensä. Ahkera opiskelu meinasi kuitenkin tökätä heti alkuunsa viime viikolla. Kämppis on aivan haltioitunut Twilight-kirjoista. Itsekin olen ollut vähän kiinnostunut niistä, mutta jotenkin luullut, että ne on suunnattu nuoremmille. Kuunneltuani puolisen tuntia kämppiksen haltioitunutta hehkutusta kirjoista uskaltauduin kirjakauppaan ja ostin ensimmäisen. Ja vau! Jäi totaalisesti, täysin, 100% koukkuun jo heti ensimmäisten 30 sivun jälkeen! Sen jälkeen en pystynyt juuri muuta tekemään kuin lukemaan, lukemaan ja lukemaan. Jos yritin laskea kirjan kädestä, tarina vain pyöri päässä. Päästyäni ensimmäisen kirjan loppuun kävin ostamassa toisen. Aamulla heräsin. Ratikkaan, jossa heti kirja esille. Sitten luennoilla keskittyminen oli normaaliakin vaikeampaa. Kotona uppouduin kirjaan niin, että saatoin lukea tuntikaupalla tajuamatta yhtään, että ulos oli tullut yhtäkkiä pimeää, että kello oli lähemmäs kahdeksan, enkä ollut syönyt mitään kello kahdentoista jälkeen. Päästyäni toisen kirjan loppuun (ensimmäisen ja toisen kirjan välissä luin myös puolet ensimmäisen kirjan tapahtumista "mies"päähenkilön näkökulmasta, tämä versio löytyy kirjailijan nettisivuilta) päätin, että tää ei nyt oo hyvä olla näin koukussa mihinkään. Näin alkoi toivoton vierotusjakso, joka on meneillään edelleen. Kävin kyllä ostamassa kolmannen kirjan, mutta päätin, etten alottaisi sitä viikkoon. No, lipsahdushan siinä kävi ja olen jo sivulla 147. Mutta ylpeänä voin ilmoittaa, etten tänään ole (ainakaan vielä) lukenut sitä yhtään. :)

Ja joo, mulla on muuten uus kämppis! Agata on puolalainen, mutta opiskelee Pariisissa. Täällä hän on harjottelussa tuolla YK:lla. Tosi mukava tyyppi ja ihan älyttömän kova puhumaan! Siis tyttö vois puhua varmaan koko päivän vetämättä välillä henkeä. ;) Hän on myös ehkä viisi miljoonaa kertaa siistimpi kuin edellinen kämppis. Meillä tavarat on paljon paremmassa järjestyksessä nyt keittiössä kuin mitä mulla ois ne yksinäänkään. Ja astiat on aina puhtaita tiskaamisen jälkeen ja.. :D

Lukemisen, uusien kurssien ja uuden kämppiksen lisäksi on ollut yritystä tutustua uusiin ihmisiin... mutta se ei ole ihan niin helppoa kuin voisi luulla. Syksyllä pääsi jotenkin niin helpolla kun oli saksan kurssi ja SoS-kurssi, missä ihmisiin törmäsi. Mutta nyt tuntuu, että uudet tyypit tuntevat jo toisensa ja ovat ryhmittyneet. Olimme Buddynetworkin järjestämissä First Contact- ja Welcome Evening-tapahtumissa, mutta saalis jäi laihaksi. First Contactissa juttelimme kauan slovenialaisen tytön kanssa, mutta en ole häntä sen jälkeen enää nähnyt. Welcome Evening meni vähä paremmin. Tutustuin todella mukavaan unkarilaiseen poikaan ja hänet olen jopa nähnyt jälkeenpäinkin. :) Energiatalouden kurssien aloitustilaisuudessa tapahtui myös ihme! Paikallinen poika alkoi juttelemaan kanssani! Sen jälkeen olemme jutelleet uudelleenkin, sillä olemme useammalla samalla kurssilla.

Ja vähän vielä säästä: lauantaina täällä oli (ilmeisesti perinteinen) Funken am Himmel -tapahtuma. Eli ideana juhlia talven loppumista ja kevään alkamista. Tapahtuma oli Wienin keskustan ulkopuolella olevilla kukkuloilla. Siellä (mudan keskellä) oli nuotioita, sai ostaa Glühweinia (jonka olin luullut olevan joulujuoma.. vähän kuin glögi) ja porukkaa odotettiin paikalle 2000-3000. Vähän matkan päässä ihmismassasta seisoi korkea puista tehty torni, jonka päällä seisoi puuhun sidottuna Winterhexe eli talvinoita punaisine välkkyvine silmineen! Tapahtuman kokokohta oli kun palomiehet sytyttivät tämän tornin noitineen päivineen. Torni oli kuitenkin korkea eikä palanut tarpeeksi nopeasti vaan katkesi keskeltä, niin että vielä palamaton noita putosi kauas liekkien saavuttamattomiin. Hetken ehdimme miettiä, että eikö se talvi nyt lopukaan, mutta sitten eräs palomiehistä irrotti noidan puusta ja heitti tornin palavan alaosan päälle. Ja kansa hurrasi... Oli taas ihana päästä pois ydin-Wienin hälinästä. Olo oli vähän kuin juhannuskokon ympärillä (eipähän se Suomessakaan paljon +5 viittä astetta lämpimämpi juhannuksena yleensä oo, vai mitä?)... mutta toisaalta vähän oli ikävä olo. Tilaisuus perustui niin selkeästi noitavainoihin, että vaikka tämä noita oliki ilmeisesti lähinnä vain kangasta, tuli paha mieli kaikkien niiden ihmisten puolesta, jotka menettivät henkensä turhaan joskus kauan sitten vainojen seurauksena...

Ja lopuksi vielä jotain pirteämpää! Kirsi täällä osaa tehdä aivan älyttömän hyviä karjalanpiirakoita! Olin jo ehtinyt harmitella, kun unohdin Suomen vieraillulla syödä niitä, mutta eipä hätä ollutkaan minkään näköinen! :D

Espanja 7.2.-16.2.2009

2009-03-03T07:18:00.000-08:00

Huh, sainpahan tämän kirjotettua. Eniten aikaa vei siis noitten kuvien lataaminen. Kun ei pieni ihminen ymmärrä, miten tämä netti täällä voi olla näin onneton!! Mutta tässä siis juttua Espanjan reissulta ja blogi suunnilleen ajassaan tästä lähtien! (ainakin hetken :D )

Valencia 7.2.-11.2.2009

7.2.09 jätimme Ranskan taaksemme ja suuntasimme kohti aurinkoista Espanjaa. Espanjan puolella konduktööri huomasi kuitenkin yllättäen, ettei InterRail-lippumme ollutkaan voimassa! VR:n virkailija oli merkannut lipun voimassaoloajat kuukauden verran liian aikaiseen. Kukaan ei ollut huomannut asiaa aikaisemmin! Ei konduktöörit emmekä me! Jouduimme maksamaan yhteensä 166e, ja nyt toivomme ja odottelemme, että saisimme rahan vr:ltä takaisin! Pääsimme kuitenkin aurinkoiseen ja lämpimään Valenciaan! Tavarat Tarun kämpille ja äkkiä kauppaan ja ruokaa tekemään. Illalla suuntasimme vielä keskustaan katselemaan kaupunkia. Ja nättiä oli! Ja ah, niin mukavan lämmintä. :)

Tehtävä: Etsi kuvasta Riina (ei mikään turha puu tuo ollut)

Seuraavana päivänä suuntasimme ensin katselemaan Valencian 2000-luvulla valmistunutta tiede- ja taidekeskusta. Rakennukset olivat moderneja ja omalla tavallaan hienoja. :) Seuraavana oli suunnitelmissa lähteä läheiseen pikkukaupunkiin (jonka nimen olen unohtanut! :( ) katselemaan todella vanhoja linnoitusten raunioita. Bussiepäselvyyksien takia missasimme kuitenkin suunnitellun junan muutamalla minuutilla ja meidän oli odotettava tunti seuraavaa junaa. Kävelimme keskustassa ja istahdimme jonkilaisen pääaukion laidalle nauttimaan auringosta. Aukio oli täynnä puluja ja puluja jahtaavia pikkulapsia! :) Silmiin kyllä otti se, että kaikilla ihan pienen pienilläkin tytöillä oli korvissa reiät ja korut! Meikäläisen vinkkelistä se ei ollut nättiä...

Lopulta pääsimme junaan ja lyhyen matkan päästä olimme kukkulan juurella, jonka päällä linnoitus oli. Paikka oli tosi hieno. Korkealla oli myös hienot maisemat. Siellä sitä sitten vaan mietti, että miten ne ihmiset on joskus vuonna kivi ja käpy saanut kaikki ne linnoituksen kivet sinne ylös asti raahattua? Ihan älytön homma! Linnoitusalue meni noin sunnuntaisin kiinni jo kahdelta, joten hirmuisesti meillä ei ollut aikaa siellä. Poistuimme alueelta ja pidimme picnicin. Olimme ottaneet eväitä mukaan. :)

Seuraavana päivänä oli vuorossa rantailua. Ihan niin lämmintä ei kyllä vielä ollut, että olisi voinut rannalla makoilla, mutta kävelimme rantaa pitkin. Tulipahan koitettua myös meriveden lämpötila sillä seurauksella, että suuri aalto tuli juuri kriittisellä hetkellä ja kengäthän siinä vähän kastu. :) Kävelimme rannassa myös Formula1-rataa pitkin. Se meni välillä ihan melkein meressä kiinni. Mietimmekin, että mahtuuko meren ja radan väliin edes mitään esteitä.. Eli jos auto lähtee käsistä, niin löytääkö kuski itsensä seuraavaksi merestä? Rannalta suuntasimme Tarun yliopistolle... ja se kampus on oikeesti ihan valtava!!! Ja todella kivalta vaikutti. Paljon penkkejä pihalla ja myös ravintoloiden terasseja. :) Ja yksi todella oudon näköinen lintu! Söimme koululla ja kun Tarun luennot alkoivat lähdin yksikseni tsuubailemaan pitkin Valenciaa. Suuntasin kaupungin läpi kulkevaan puistoon. Puisto on rakennettu vanhaan joen uomaa. Joen reitti on muuttettu keinotekoisesti joskus tulvien ehkäisemiseksi. Puisto oli todella kaunis ja nautin rauhasta, lämmöstä ja monista suihkulähteistä, appelsiinipuista ja palmuista! :) Illalla suuntasimme niille tapaksille, mistä olinkin kuullut Tarun puhuvan monen monta kertaa. Ja hyvää oli. Ravintolassa sai itse valita minkälaisia tapaksia halusi. Nam. :) Jälkiruuaksi haimme jätskit ja söimme ne pihalla appelsiinipuun alla!! Helmikuussa! :D

Seuraavan päivänkin kulutimme tutkaillen Valenciaa. Huvittaavaa oli, kun yritimme erääseen kirkkoon sisälle, muttemme päässeet, sillä kirkko oli siestalla! Kirkko! Kipusimme sitten erään toisen kirkon torniin. Ja näkymät olivat taas todella upeat! Koko Valencia avautui edessämme kauniina. Jatkoimme matkaamme kohti vanhoja kaupungin portteja. Käväisimme myös kasvitieteellisessä puutarhassa, joka oli ilmainen opiskelijoille. Hauska yksityiskohta kaupungissa oli myös metroasema, jonka nimi oli Aragon! Valenciasta löytyi myös Aragonin silta jne.. :)

Maisemia kirkon tornista

Fuengirola 11.2.-16.2.2009

Kun etelä ei ole tarpeeksi etelässä? Eli keskiviikkon lähdin suuntaamaan Valenciasta vielä eteläisempään Espanjaan, Fuengirolaan aurinkorannikolle. Isäni täti viettää siellä aina pari kuukautta talvella ystävättärensä kanssa. Myös iskä ja äiti olivat päättäneet tulla sinne heitä moikkaamaan. Alunperin suunnitelmanani oli mennä Malagaan (joka on hyvin lähellä Fuengirolaa) yöjunalla, mutta kyseinen junavuoro olikin lopetettu. Sitten vähän nettiin ja saatiin selville, että espanjalaisella lentoyhtiöllä Iberialla pääsin samalla hinnalla Malagaan kuin mitä yöjuna olisi maksanut. Ensin lensin Valenciasta Madridiin. Kone oli kuitenkin puolisen tuntia myöhässä ja saapui johonkin aivan toiseen päähän lentokenttää kuin mistä seuraava kone Malagaan lähti. Juoksuksi piti pistää, mutta siltikään en ehtinyt koneeseen. Paljon ei jäänyt puuttumaan, sillä näin koneen edelleen paikallaan saapuessani portille. No sitten Iberian tiskille ja sain uuden lipun seuraavaan kahden tunnin päästä lähtevään koneeseen. Ärsytti kyllä aluksi niin, ettei mitään määrää.

Lopulta löysin kuitenkin itseni Malagasta. Porukat olivat vastassa. Heillä oli huoneistohotellin huoneisto samasta hotellista kuin missä isäni täti (Eira) ystävineen (Irma) oli (ja on edelleen). Tosi kiva huoneisto. Kivilattiat vain vähän kylmät. Seuraavana päivänä Eira ja Irma veivät meidät katsomaan läheisen vuoren rinteillä sijaitsevaa pikku kylää. Kylä oli todella söpönen ja ilmat suosivat. Katselimme laavakivestä tehtyä kirkkoa ja vain käppäilimme ympäriinsä.

Minä ja äiti "vuoristokylässä". Porukat stailas meikäläisen uusiksi, das heisst: hieno kesähattu ja uudet aurinkolasit.. :)

Fuengirola itsessään oli hyvin turistinen. Ranta täynnä isoja hotelleja. Ja suomalaisia paikassa oli ihan älyttömästi. Joka toinen vastaan tuleva tuntui puhuvan suomea. Myös kaikki paikalliset tarjoilijat ja myyjät osasivat joitain sanoja. Tunne oli kyllä taas hassu, kun oli jo tottunut, ettei kukaan suomea puhu ja yhtäkkiä niitä oli joka puolella. Seuraavana päivänä suuntasimme Torremolinokseen (nimi ehkä oikein?), joka sijaitsee Fuengirolan ja Malagan välissä. Se oli myös hyvin turistien täyteinen paikka. Mutta ah ihanaa niitä säitä, jotka meitä suosivat siellä. Oli vielä lämpimämpää kuin Valenciassa. No, meri oli kuitenkin kylmä ja tuuli esti rannalla makoilun.. mutta yhtenä aamupäivänä makoilimme hotellin uima-altaan reunalla äitin kanssa. Ja oli lämmin, kun tuuli ei päässyt puhaltamaan. Uima-altaan vesi oli kyllä yhtä kylmää kuin merivesikin, että uiminen jäi sitten kokonaan.Viimeisenä päivänä, eli sunnuntaina, sää ei enää ollut ihan niin ihana. Oli hieman pilviä ja tuuli oli ihan älytön. Mutta tuulesta johtuen meri täyttyi surffailijoista. Rannalla pystyi ihailemaan myös hiekkataideteoksia. Oli krokotiilia, munkkia viinitynnyreineen ja kaikkea.

Talvi:

Sunnuntaina loppui lämpö. Tiedossa oli lento kyyyylmään Suomeen... ja mitäs Suomesta:

-oli oikeesti vähän shokki olla Espanjan kesän jälkeen todellisessa talvessa
-ei yhtään huvittanut selittää kellekkään, että mitä mä nyt Suomessa teen... kuhan oon...

+jeejee, näki kavereita, sukulaisia, kaikkia
+laskettiin pulkkamäkeä! :D
+mulla on ihana sisko!
+mun siskolla on maailman ihanin koira!

Bea!

France 3.2.-7.2.2009

2009-02-27T03:34:00.000-08:00

Vähän jäljessä tämä blogi, mutta koitetaanpa taas vähän päivittää. Eli Italiasta suuntasimme Ranskaan. Migreeni yksinäänkään ei ole kivaa, saati sitten junassa! Sellainen meinaan iski matkalla Milanosta Lyoniin. Tästä syystä yritinkin nukkua suurimman osan junamatkasta ja hienot Sveitsin maisemat menivät täysin ohi. Junamatkamme kulki siis Sveitsin Geneven kautta. Genevessä vaihtoaikaa oli 5 min ja Ranskaan lähtevälle junalle päästäkseen oli vielä kuljettava pitkien tullikäytävien läpi. Juoksuksi oli laitettava ja voitte vain kuvitella millaista oli juosta rinkka selässä migreenissä. Ei kivaa!!! Mutta ehdittiin junaan, ehkä noin 30s ennen kuin se lähti liikkeelle.

Lyon

Lyonissa meitä oli vastassa Erasmus-kaverini Wienistä, Delphine. Hän opiskelee Lyonissa. Kaikki kävikin oikein sulavasti, kun Delphine oli auttamassa. Hän vei meidät hotellin ovelle asti ja nouti taas illalliselle. Menimme Delpinen ja hänen poikakaverinsa kanssa Crepe- eli lättyravintolaan. Ja hyvää oli!!!

Seuraavana päivänä vuorossa oli kaupunkikierros. Emmekä olisi kyllä millään saaneet kaupungista niin paljon irti kuin Delpinen kanssa. Lyon on todella kaunis kaupunki kahden kukkulan välissä. Ensin kiipesimme toiselle kukkulalle, joka tunnettiin rukousten kukkulana. Sen päältä Lyonia vartioi suuri kaunis kirkko, vähän kuin Sacre Coeur Pariisissa:
Ylhäällä kukkulalla oli myös vanha Rooman ajoilta oleva teatteri. Delphine kertoi, että siellä pidetään edelleen konsertteja:

Alhaalla kaupungissa on myös talojen läpi kulkevia käytäviä, joita tavallinen turisti ei kyllä löytäisi. Niiden ideana on ollu nopeuttaa matkaa pitkiltä kaduilta toiselle. Tässä Delphine ja minä yhdessä pisimmistä käytävistä:

Kaupungista löytyi myös toinen toistaan upeampia seinämaalauksia. Eikä tällä kertaa siis mitään kivikautisia luolamaalauksia vaan melko uusia ja todella taidokkaasti tehtyjä. Monissa maalauksissa kuvattiin kaupungin historiaa tai kuuluisia henkilöitä. Päätelkää siitä, ketkä ovat oikeita ihmisiä ja ketkä maalauksia:

Todella hienon kaupunkikierroksen lisäksi päivän kruunasi aurinko! Sää oli siis mahtava ensimmäistä kertaa matkallamme. Kuljimme hetken vain joen rantaa ja nautimme lämmöstä ja valosta. :) Pimeyden tullenkin kaupunki oli vielä todella kaunis. Kuvassa edellä mainittu kirkko, sekä jonkinlainen lähetintorni, joka muistutti huomattavasti Eiffel-tornia:

Aina puhutaan, kuinka ranskalaiset ihmiset eivät ole ystävällisiä, varsinkaan englantia puhuville turisteille. Meidän kokemus oli kuitenkin aivan päinvastainen! Toisin kuin Italiassa kaikki sujui Ranskassa todella hyvin. Ihmiset olivat ystävällisiä ja suurin osa puhui ihan hyvin englantia. Ja nekin, jotka eivät puhuneet, eivät mitenkään ilmaisseet mieltään. Rautatieasemallakin lipunmyyjätyttö etsi meille vain englantia puhuvan myyjän ja kaikki oli ok. Ravintolassa illalla toinen tarjoilijoista ei juurikaan osannut englantia, mutta yritys oli kova ja hymy kokoajan kasvoilla. Eli todella positiivinen kuva jäi ranskalaisista. :)

Montpellier

Lyonista matkasimme 5.2. kohti Montpellieriä eli Etelä-Ranskaa. Junamme Lyonista oli myöhässä, mistä johtuen missasimme vaihtojunan. Seuraava meni kuitenkin jo pian, joten mitään hätää ei ollut. Vaihto tapahtui Avignonin kaupungissa, ja kun meillä oli aikaa uskallauduimme hieman aseman ulkopuolelle kaupunkia katsomaan. Ilmasto oli heti ensimmäinen asia, minkä huomasin: oli paljon kosteampaa, ilma oli jotenkin pehmeämpää ja lämpimämpää. Kaupunki näytti todella nätiltä ja kiehtovalta. Paljoa ei kuitenkaan ehditty nähdä.

Saavuimme Montpellieriin vasta illalla. Meillä oli hieman vaikeuksia löytää edullista hostellia/hotellia kaupungista. Lopulta varasimme halvimman löytämämme ja se olikin huoneistohotelli. Meillä oli siis yksi huone ja keittokomero. Todella upeata! Olimme jo kyllästyneet ravintoloihin (ja varsinkin niiden etsimiseen) ja päätimme tehdä itse ruokaa seuraavana päivänä. Torstaina saapuessamme kaupat olivat jo kiinni, mutta suuntasimme niihin ensimmäisenä perjantaina aamulla.

Montpellierkin oli todella kaunis, mutta sen kyllä tuntui ehtivän nähdä hyvinkin yhdessä päivässä. Eli melko pieni kaupunki. Meikäläinen oli innoissaan kaikesta vihreydestä ja lämmöstä ja varsinkin palmuista! :D

Iltakuvausta torstaina: Komediaooppera! En tiennyt, että nekin kaksi asiaa voi yhdistää :)

Haa! Suihkulähteitä! (Wienissä niistä on kaikista otettu vedet pois talveksi):

Ratikat olivat kyllä aivan mahtavia Montpellierissä. Tässä kukkakuvioinen ratikka, joka kulki ruoholla! Toisen linjan ratikat oli koristeltu linnun kuvin, mutta pettymyksekseni ne eivät kulkeneet katujen yläpuolella... :

Ja sitä ihanaa vihreyttä:

Tarun ideasta ostimme pikku leipomosta aidon ranskalaisen patongin. Itse aattelin, että ei kai patonki nyt niin erilaiselta voi maistua, mutta oli se hyvää!!

Italy 31.1.-3.2.2009

2009-02-17T03:29:00.000-08:00

VENETSIA

31.1.2009 lähdettiin Tarun kanssa vähän reilaamaan. Interrail-liput oli ostettu hyvissä ajoin Suomesta ennen joulua ja matkasuunnitelma tehtynä. Yöjunalla siis köröteltiin Wienistä ensin Italiaan ja Venetsiaan. Juna jo sinänsä oli hieno kokemus. Konduktöörit olivat kuin lentoemäntiä. Jakoivat meille lakanat ja kivennäisvesipullot illalla, selittivät matkasta ja aamulla tarjoilivat aamupalan! :) Olimme varanneet makuupaikat kuudenhengen "makuuhytitstä". Wienistä lähtiessämme meitä oli hytissä vain me kaksi, mutta junaemäntämme sanoi olevan mahdollista, että porukkaa tulee myöhemmin lisää. Mutta ei tullut ja hyvä niin. Nainen olisi koputtanut yöllä hyttimme oveen, sillä ovet lukittiin hytistä sisältä käsin, mutta aamupalakoputuskin oli niin hiljainen, ettei sitä meinannut kuulla hereilläkään saati sitten, että siihen olisi herännyt.

Venetsiaan saavuttiin siis aamulla aikaisin. Rinkat hotellille säilöön ja turisteilemaan. Venetsia on kummalinen kaupunki. Ei autoja (siis vanhassa kaupungissa), tiet useimmiten todella kapeita ja kiemuraisia ja todella paljon siltoja! Osa taloista oli vähän kunnostuksen tarpeessa eikä vesi kyllä houkuttanut uimaan. Mutta silti kiva kaupunki ja varmasti varsinkin kesällä todella kaunis. Taloviidakkoon on kyllä helppo eksyä! Kuten me kovasti yritimme heti aamulla. Myöhemmin kuitenkin huomasimme parin metrin korkeuteen kiinnitettyjä opasteita ja matkat sujuivat hieman joutuisammin. :) Vanha kaupunki ei kuitenkaan ole niin suuri, että eksymisestä vaaraa aiheutuisi. Venetsia menee myös kiinni todella aikaisin (ainakin talvella). Olimme ajatelleet käyvämme ostamassa turistikrääsää, mutta kaikki turistikaupatkin olivat kiinni jo vähän seiskan jälkeen. Ikkunoissa kyllä luki, että sulkemisaika on 19.30 mutta eihän se niin tarkkaa ole. Venetsiassa maisteltiin myös italialaista jäätelöä ja onhan se ihan älyttömän hyvää! :D

Kaupungissa huomasi, että se on vajoamassa mereen. Monet rakennukset, suuret tornit varsinkin, olivat aivan vinossa. San Marcon aukiolla oli myös suuri torni, josta olisi nähnyt koko kaupungin yli. Suuren hinnan vuoksi emme kuitenkaan menneet sisään ja ehkä hyvä niin. Viereisen basilikan parvekkeelta näimme, että tornin ympärillä maa näytti aivan todella todella märältä suolta!

San Marcon aukio. Oikealla uppoava torni ja sen takana suuri hieno basilika

VERONA

Venetsiasta matka jatkui 1.2.09 kohti Milanoa. Matkan varrella pysähdyimme Veronassa. Venetsian rautatieasemalla törmäsimme myös suomalaiseen tyttöön, joka oli aupairina jossain Milanon pohjoispuolella pienessä kylässä. Kylässä ei kuulemma ainoastaan perheen vanhemmat, joiden luona tyttö oli lastenvahtina ja asui, osasivat englantia, eikä tyttö osannut italiaa kuin alkeet... Että sellaista :)

Luulin, että Verona on melko pieni kaupunki.. Mutta oli se sen verran suuri, että siellä oli kaksi juna-asemaa.. ja me tietysti jäimme ensin pois junasta väärällä asemalla. No ei muuta kuin puoli tuntia odottelua ja pääsimme lopulta oikeaan paikkaan. Rinkat aseman säilytykseen ja turisteilemaan. Asemalta saimme myös kartat, joihin oli merkitty nähtävyyksiä. Verona osottautuinkin erittäin söpöksi kaupungiksi. Ja vanha se on myös kuin mikä! Oli Colosseumin pienoisversiota (tai en kyllä ole nähnyt itse Colosseumia, etten tiedä oliko tämä pienempi) ja roomalaista amfiteatteria (jälkimmäistä emme kyllä nähneet). Ja tietysti Romeo ja Julia! Nähtiin Julian parveke ja taloon olisi päässyt sisällekin maksua vastaan. Romeon taloa etsittiinkin sitten vähän enemmän. Lopulta paikallisen avustuksella löydettiin paikka ja huomattiin, että oltiin kävelty siitä jo aikaisemminkin ohi. Eli suljettu portti, jonka vieressä oli kyltti "Romeon talo" (muttei tietenkään suomeksi :D ).

Colosseumin kaltainen rakennus ja minä suunnistamassa kohti Julian parveketta

Vielä ei parveketta ollut löytynyt, mutta paikallinen shoppailukatu kyllä

Julian parveke ja talo. Julia itse ei vain ollut kotona.

MILANO

Veronasta matka jatkui siis vielä samana päivänä Milanoon. Ja pakko sanoa, että Milano oli aika kokemus! Hostelli oli ihan mukava, vaikka työntekijät/omistajat pelailivat playstationia ja melusivat viereisessä huoneessa aina yömyöhään. Onneksi korvatulpat on keksitty. Majoituimme neljän hengen huoneessa, jossa oli meidän lisäksi kaks venäläistä tyttöä, joiden piti olla Prahassa!?! Sunnuntai-illalla tytöt kuitenkin ilmestyivät huoneeseen. Yöllä he heräsivät, pakkasivat osan kamoistaan (osan jättivät huoneeseen) ja lähtivät, emmekä me heitä sen jälkeen nähneet. Ehkä menivät sitten käymään siellä Prahassa...

Maanantaina opittiin, että vesisade on paaaljon mukavampaa kuin räntäsade! Koko päivän satoi vuorotellen vettä ja räntää. Maa oli monen sentin loskakerroksen peittämä, mistä johtuen kengät kastuivat alta aika yksikön. Onneksi keskustassa oli pitkiä pätkiä katettuja katuja, joten käppäilimme niitä. Milano olisi varmaan ihan hieno kaupunki kesällä, tai edes vähäsen paremmalla säällä. Nyt siitä jäi vain harmaa, kylmä ja märkä kuva. :( Välillä hostellille kenkiä kuivattelemaan ja takaisin kaupungille kun Tarun milanolainen kaveri pääsi tentistä. Lisää kävelyä ja pian kengät olivatkin jo niin märät, että tuntui kokoajan kuin järvessä kävelisi. :( Olin ihan varma, että tästä ei hyvää seuraa. Kurkkukipu oli taas kummitellut ja varsinkin koko Milanopäivän aamusta alkaen se oli taas ollut voimakkaampi. Mutta ihmeekseni kastumisesta ja palelemisesta huolimatta seuraavana päivänä kurkkukipu oli lähes kadonnut, eikä ole juurikaan tullut takaisin *koputtaa puuta*. Illemmalla suuntasimme uudestaan hostellille ja vaihdoin kesäkengät jalkaan läpimärkien talvikenkien tilalle. Tällä välin Tarun kaveri Luca haki auton ja jatkoimme reissua autolla. Kävimme italailaisella pizzalla ja onhan se hieman erilaista ja todella hyvää. Annos oli myös valtava! Pizza ei mahtunut edes lautaselle!

Minä tiukasti sateenvarjon turvissa Milanon tuomiokirkon Duomon edessä

Jättipzza

Milano myös yllätti epäystävällisillä ihmisillään. Ja todella huonolla englannin kielen taidolla! Ensimmäisenä iltana yritimme saada selville, miten pääsisimme Milanosta Ranskaan Lyoniin, mutta tehtävä tuntui mahdottomalta. Lipunmyyntipisteen nainen vastasi puhuvansa englantia vähän ja kiukutteli meille loppuajan. Infopisteen mies (huom. Milanon suurimman rautatieaseman INFOpisteen työntekijä) ei osannut englantia käytännössä ollenkaan! No lopulta seuraavana päivänä asemalta löytyi ystävällisempi mies ja saimme tarvitsemamme tiedot..

Ja matka jatkui siis Ranskaan, mutta siitä ensi kirjoituksessa. Taru on kirjoittanut matkasta paljon yksityiskohtaisemmin. Jos kiinnostaa klikkaappa tästä.

Taru ja tanssiaiset

2009-02-09T07:41:00.000-08:00

Terveisiä Espanjasta! Täällä on kesä! Helmikuussa! Tai no, paikalliset kulkee toppatakit päällä, mutta meikäläisellä on ihan kesäfiilis. Auringossa on todella lämmin, tuuli on kova ja vähän vilpoinen, mutta kyllä täällä kesätakilla pärjää aivan mainiosti! Ja palmuja on kaikkialla! :D Sitä vaan hätkähtää melkein joka kerta kun sellaisen näkee. "Hei, vau! Palmu! Ei mutta tuollahan on toinenkin ja tuolla. ja..!" :D

Mutta siis matkalle menneisyyteen: Maanantaina 26.1.09 Taru lennähti Wieniin. Tästä seurasi pari päivää turisteilua. Harmittavasti Wienissä satoi koko viikon! :( Paras tapaus sattui, kun menimme maistelemaan aitoja Sacher-kakkuja (ne ovat siis kotoisin Wienistä). Näitä aitoja saa ainoastaan Sacher hotellista (kopioita kaikkialta Wienissä). Paikka oli meeelkosen kallis, mutta olihan se kerran koettava ja kyllä oli ehdottomasti paras Sacher kakku, minkä olen tähän mennessä syönyt! Takit oli paikassa jätettävä narikkaan. Siinä takkeja riisuessamme ehdimme vaihtamaan ehkä kaksi sanaa suomeksi, kun narikkamies huikkasi jo "Terve!". Mies oli itävaltalainen, mutta ilmeisesti joku Suomifani ja Tampere oli kuulemma hänen lempikaupunkinsa (joo just joo). Syötyämme menimme noutamaan takkejamme. Mies sanoi, että häneltä loppuu työvuoro ja hän haluaa viedä meidät kierrokselle hotelliin. Ei edes kysynyt, että halutaanko me kierrosta tai onko meillä aikaa. Niin sitä vaan mentiin. Ihan hieno hotelli. Melkein puolet ajasta kului ehkä kuitenkin kun käytiin läpi ketä kaikkia julkkiksia siellä oli vieraillut. Pöytäliinoista meidän piti yrittää bongaila tuttuja.. no ei oikein löytynyt kun suurin osa oli jotain "tosi kuulusia" saksalaisia näytteliöitä... Joo, ehkä Saksassa... Lopuksi saatiin vielä hotellin lehdet ja minä myös miehen puhelinnumeron!! Ja se oli siis joku 40 varmaan.. :S Mutta jos joku tahtoo keirrokselle Sacher hotelliin... :D

Torstaina oli meidän yliopiston tanssiaiset TU Ball. Odotukset olivat todella korkealla.. ja ehkä osittain siksi tapahtuma oli hieman pettymys. Jo alkuilta ei oikein sujunut, enkä sitten oikein onnistunut saamaan mielialaa siitä täysin nousemaan... Juhla oli valtava, sekä paikan koon että juhlijoiden määrällä mitattuna. Juhlasta jäi vähän rahastuksen olo. Lippu sisään ei sisältänyt mitään muuta kuin sisään pääsyn. Narikka maksoi, juomat maksoivat (yläkerrassa vielä ihan älyttömästi, onneksi alhaalla oli hieman halvempaa). Tuttuja näki vilaukselta. Aina sanottiin, että jutellaan pian taas, mutta samojen ihmisten löytäminen uudestaan oli todella vaikeaa. Tanssiminen, jota olin odottanut eniten, jäi todella vähälle, ehkä osittain siksi, että tuttuja näki aina hetken ja sitten ne katosivat. Tanssin kerran jonkun tuntemattoman diplomi-insinöörin kanssa ja pari kertaa portugalilaisen Filipen kanssa. Mutta älkää nyt ihan väärin ymmärtäkö. Ei ollut mitään huonokaan tapahtuma. Palatsi, jossa tanssiaiset olivat, on todella kaunis ja upea. Meillä oli myös varattuna pöytä, jonka ääressä juttelimme ja joimme viinejämme. :) Tapasimme myös erään suomalaisen diplomi-insinöörin. Hän oli ollut opiskeluvuosinaan myös Wienissä vaihdossa ja tuli nyt tyttöystävänsä/vaimonsa kanssa muistelemaan vaihtoaikoja TU Balliin. Tässä vähän kuvia:

Oltiin kaikki niin kauniita! Sanna, Belinda, Minä, Jule, Taru, Delhpine, Tiia ja Anna

Minä ja Belinda metrossa matkalla juhliin. Jotkut tuli limusiineilla/takseilla. Meillä oli opiskelijaystävällisempi vaihtoehto. Eikähän me mitään alkoholipitosta metrossa juotu.. Ehei.. :)

Pääjuhlasali, jossa meneillään avajaistanssit

Minä ja Taru

Perjantaina alkoi interrail-reissu Pohjois-Italian ja Etelä-Ranskan kautta Espanjaan, mutta kirjotan siitä myöhemmin. Lennähdän täältä Valenciasta vielä Malagan lähelle Fuengirolaan, että seuraavassa blogipäivityksessäkin voi kestää hieman...

Kun Wienissä paistaa aurinko....

2009-01-26T11:22:00.000-08:00

Myös Simmeringissä on sittenkin kauniitakin rakennuksia! :D

(Sorry, kuvat on taas latautunu jotenkin ihan pieleen eivätkä näy (eikä mulla oo hajuakaan, mikseivät), mutta koittelen ladata ne uusiks tässä joskus. Kuvitelkaa siis siihen asti tohon ylle nätti rakennus ;D )

Eli flunssasta selvittyäni alkoi ihan älytön luku-urakka. Tiedossa oli Energieökonomien tentti. Siinä sitten suomennettiin, luettiin, suomennettiin lisää ja yriteltiin vastata ennalta annettuihin mallikysymyksiin. Vaikeustasoa nosti se, että materiaali oli osaksi englanniks ja osaksi saksaksi. Eli aina juuri kun oli saanut käännettyä aivonsa jotenkin saksamoodille, kielivaihtui enkuksia ja toisinpäin. Lisäksi enkun kielisten osioiden termien saksankielisistä nimityksistä ei ollut hajuakaan. Tentin alussa assarit onneksi sanoivat, että saa kirjoittaa joko saksaksi, enkuksi tai vaikka saksaenkuksi.. :D No kyllä se tentti saksaksi kuitenkin tuli tehtyä. Kysymyksiä oli 6 ja aikaa puolitoista tuntia. Kaipa se ihan hyvin sujui.. *koputtaa puuta* Lukuvaiheessa kyllä huomasi, että on se saksa parantunut: luin aivan alkulukukauden aikana kääntämääni osiota ja olin kääntänyt tyyliin joka toisen sanan. Siinä sitten mietti, että enkö mä muka totakaan sanaa tienny sillon! :D

Tentin jälkeen alkoi reilun kuukauden vapaus! Torstaina suunnattiin Prater Domiin (eli siihen ihan älyttömän suureen baariin). Perjantaina osallistuin erään puolalaisen tytön järjestämille "skandinaavisille" illallisille. Niille osallistui myös minulle kaks ennestään tuntematonta suomalaista tyttöä. Siinä sitten naureskeltiin niille resepteille. Suomalaiset perunat ja mustikkapiirakka kun eivät aivan olleet sellaisia, mihin oltiin Suomessa totuttu. Eikä puolalainen tyttö meinannut millään usko sitä, sillä netissä, mistä hän oli reseptit löytänyt, oikein luki, että ne on suomalaisia reseptejä. :D Noo, siitä tuli sitten vähän saksalaissuomalainen illallinen tai jotain. :) Lauantaina oli vuorossa slovenialaisen Janin ja puolalaisen Kamillan syndet. Olin ajatellut lähteä sieltä viimeisellä metrolla kotiakohti, mutta yhtäkkiä kello olikin kolme! :D Kolmen aikoihin siis lähdettiin Tiian kanssa seikkailemaan kohti yöbusseja ja vähän yli neljä olin kotona. Eilen olimme leffassa katsomassa, miltä Tom Cruise näyttää natsina. Ja vaikka muuten herrasta on jokseenkin epämiellyttävä kuva, niin myönnettävä on, että kyllä se näytellä osaa. Olin nähnyt aikaisemmin saksalaisten version samoista tapahtumista, joten elokuva ei tuonut mitään uutta oikeastaan. Leffan jälkeen mentiin vielä hetkeksi istumaan paikalliseen coctailbaariin. Mukana olivat itävaltalaiset Stefan ja Thomas (buddyja molemmat) ja huh kun niitä oli vaikea ymmärtää! Puhuivat melko hiljaisella äänellä nopeasti! :S Lisäksi väsymyksellä oli ehkä myös jotain osuutta asiaan.

Sitten siihen asiaan, mistä oikeastaan halusin kertoa: Wienin sää! Jos jotain ollaan opittu tässä viiden kuukauden aikana, niin se, että täällä säät ei noudata mitään logiikkaa! Syyskuussa kun saavuttiin oli hellettä +30 astetta. Sitten yhtäkki lämpötila tippui kymmeneen. Uuden vuoden jälkeen täällä oli kylmä, hieman alle -10. Mutta nyt tuntuu, että kevät on saapunut! Kevät tammikuussa! Eräänä päivänä oli jo +10 ja aurinko paistoi, niin että ihan tuli hiki villakangastakissa. Lauantainakin oli todella kaunista, joten uskallauduin jopa tutkimusmatkalle Simmerginiin! Ja yllätyksekseni koko Simmering ei olekaan rumaa rötisköä täynnä vaan löysin oikein viihtyisiä alueita! Ja jopa puiston (oikei, ei kauheen iso puisto, mutta puisto kuitenkin!).

(ja tähän vois kuvitella sellasen kadun, minkä varrella on talo ja puita ;) )
Maisemia Simmeringistä, lisätkää lehdet ;)

(jeps, tässä siis puisto)
Hei! Mikä toi on? Puisto?!?! :D

Kun aurinko paistaa on niiiiin kaunista ja ihanaa, tuntuu kuin itsekin kävelisi metrin maanpinnan yläpuolella. Mutta kun se ei paista on vain harmaata ja masentavaa... Ei ole lehtiä, ei lunta, vain harmaita rakennuksia. Huomenna (eli tiistaina) pitäisi taas olla kylmempää ja sataa räntää/vettä loppu viikko! Ihan tyhmää! Varsinkin kun Tarukin tulee tänne! :( Huvittavinta kuitenkin on se, että +10 lähtentelevillä lämmöilläkin täällä on kaikki luistinradat auki! Siinä sitten tänään näihin luistinratoihin liittyen kiisteltiin Sannan kanssa, että siirretäänkö kylmää radalle vai lämpöä pois? Pitäisikö lämmönsiirron lait kirjoittaa uusiksi? ;D

Maailma täynnä kaupunkeja, osa 3: Graz

2009-01-22T09:41:00.000-08:00

Torstaina 8.1.2009 klo 7.25 paikallista aikaa suuntasi neljä suomalaista tyttöä Kroatian Zagrebista kohti Itävallan Grazia. Juna lähti ajallaan ja myös saapui suunnilleen ajallaan Graziin, mistä olimme todella hyvillämme. Matka kulki Slovenian läpi ja rajamuodollisuudet tapahtuivat siis Slovenian rajalla, sillä se kuuluu EU:hun (ja Kroatia siis ei kuulu). Taas vaunuihin hyppäsi rajavartiostoa ja kyseltiin passia ja mitä on kasseissa... Passin tarkastanut mies katsoi kaikkien passit läpi ja yhtäkkiä heittäityi melkein mahalleen lattialle. Vähän aikaa mietittiin, että mitä ihmettä, mutta hän siis vain tarkisti, ettei penkkejen alla ollut salamatkustajia. :D Tarkempaa touhua siis kuin Kroatiaan mennessä. Grazin rautatieasemalla meitä oli odottamassa lisävahvistuksia: Sanna, Delphine ja Leen. He olivat saapuneet kaupunkiin jo hieman meitä ennen ja ehtineet niin ollen jo kahvittelemaan ja tutustumaan turistioppaisiin. Heillä olikin jo suunnitelmat päivälle melko valmiina, mikä oli todella ihanaa, sillä itsellä alkoi matkaväsymys hieman painaa. Muutenkin tuntui, että kaikki sujui tällä suomalais-belgialais-ranskalaiskokoonpanolla jotenkin paljon tehokkaammin ja paremmin kuin aikaisemman reissun aikana. :)

Rinkat siis aseman säilytyskoppeihin ja suunnaksi Grazin keskusta. Kirsin tuttuja Suomesta on vaihdossa Grazissa ja tapasimme heidät paikallisen Raatihuoneen edessä. Yhdessä suuntasimme lounaalle heidän suosittelemaan ravintolaan ja ravintola oli todella hauska! Ideana oli, että sai itse rakentaa oman annoksensa. Valittavana oli pizzaa, lämpöisiä voileipiä (eli toasteja), salaattia, täytettyjä paprikoita ja perunoita. Niihin sai sitten valita täytteet sun muut. Itse päädyin tilaamaan pienen salaatin ja pienen annoksen täytettyjä paprikoita. Ja hyvää oli (mitä nyt salaatti muistutti melkeistä keittoa suuren kastikkeen määrän takia).

Grazin suomalaisilla oli kuitenkin tenttejä seuraavana päivänä, joten he suuntasivat lounaan jälkeen takaisin pänttäämään. Me suuntasimme muiden Graz-oppaista löytämille kävelyreiteille. Graz on todella kaunis ja viihtyisän oloinen kaupunki! Olisin varmasti viihtynyt sielläkin hyvin vaihdossa. Pienempi se kuitenkin on kuin Wien, joten jos suurkaupunkikokemusta etsii, siihen se ei sovi.

Kiertämiemme reittejen varrelta löytyi kauniiden maisemien ja rakennusten lisäksi kaikkea hauskaa. Mm. valtava raudasta rakennettu paikallinen "vapauden patsas". Myös tuplarappuset olivat todella lystikkäät. Siellä koettiin monta ahaa-elämystä, kun keksittiin miten kaikin tavoin rappusia voi kivuta (ja laskeutua). :D Lisäksi yhden talon seinästä törrötti turkkilainen sotilas. Siinä sitten mietittiin, että mitä se siellä tekee. Sotii. Siihen lopputulokseen tulimme. Yhdellä suurimmista kaduista oli myös hieman kummallinen koristus. Sen päällä riippui pieniä kuusia ylösalaisin. Kipusimme myös ylös eräälle kukkulalle, jolta saatoimme todeta, että sumussahan se kaupunki oli (kuten kuulemma aina). Paljon käveltyämme ja kierreltyämme suuntasimme kahville. Paikkana oli Grazin läpi virtaavan joen keskelle rakennettu kahvila Murinsel. Kahvila oli todella jännä, mutta hieno. Sohvien selkänojat olivat hauskan muotoisia ja oikein kutsuivat löhöilyyn ja vessa oli yhtä isoa peiliä. Vähän rupesi kyllä siellä peilien keskellä jo päässä pyöriä.

Katu kuusikoristelulla

"Vapauden patsas"

Eli siitä vaan päättelemään, miten ne rappuset oikein menee ;)

Ja sitten eikun junalla kohti Wieniä! Porukka oli väsynyttä ja jutut olivat sen mukaisia. Mutta ihana oli lopulta päästä kotiin! Ja kyllä Budapestin, Zagrebin ja Grazin jälkeen Wien todella tuntui kotoisalta ja tutulta. Ylipäätään jo aamulla oli ihana päästä maahan, jossa taas ymmärsi, mitä ihmiset puhuivat (siis ymmärsi ainakin enemmän kuin Unkarissa tai Kroatissa, jossei nyt iahn 100% ymmärtänytkään) ja jossa itävaltalaisella liittymällä puhuminen tai tekstaaminen ei maksanut älyttömiä summia ja jossa ei tarvinnut kokoajan miettiä, että paljos tää nyt on euroissa. :)

Reissu oli siis todella kiva, mutta niin oli kiva palata Wieniinkin. Reissaamista paikasta toiseen kun oli kestänyt laskettelureissusta lähtien eli joulukuun puolivälistä, oli olo sellainen, että tahtoi pysyä kotona peiton alla ainakin viikon ja vain levätä. Meikäläisen kroppa oli ilmeisesti samaa mieltä sillä perjantaina se kehitti useammaksi päiväksi kuumeen, joka nousi korkeimmillaan jo lähelle 39 astetta. Lopulta tiistaina flunssa alkoi hellittään ja sitten alkoikin tiukka opiskeluputki. :)

Maailma täynnä kaupunkeja, osa 2: Zagreb

2009-01-15T07:32:00.000-08:00

Oli niin tylsän näköistä ilman kuvia, niin pitihän niitä taas latailla pari. :) Kuva siis Zagrebin keskustassa.. Vähän oli vanha puu.

Maanantaina 5.1. matka jatkui Budapestistä kohti Kroatian pääkaupunkia Zagrebia. Junan piti lähteä klo 6.05 (aamulla!! :S), mutta istuimme vielä seitsemän aikoihin paikallaan olevassa junassa Budapestin asemalla. Lopulta melko tarkkaan tunnin myöhässä, juna lähti vyörymään kohti Kroatiaa. Aikaisesta kellonajasta johtuen alkumatka kuluikin nukkuessa. Tilaa ei ollut paljoa, mutta väsymys sen verran suuri, että varsinkin aivan aluksi nukuin ihan hyvin. Mutta sitten alkoi vähän joka paikkaa kolottaa ja asentoa oli vaihdettava vähän väliä. Lopulta junamme surraili Kroatian puolelle, joka ei siis ole EU:ta. Raja-asemalla meitä olikin vastassa varmaan sata rajavartijaa tai poliisia tai vastaavaa. Jokaiseen vaunuun heitä nousi joku noin kuusi.. Vähän tuli hui-olo. Ensin yksi katseli passin nopeasti läpi. Sitten tuli toinen, joka myös tahtoi nähdä passin ja leimasi sen. Kolmas kyseli, mitä meillä on rinkoissamme, ettei vain ole tullattavaa. Ihan hetken siinä jo tuli olo, ettei mies uskonut, että rinkat on täynnä vaatteita.. mutta uskoi sittenkin. Vielä viimeiseksi junaan asteli kroatialainen konduktööri, joka halusi nähdä lippumme. Ja lopulta päästiin jatkamaan matkaa. Catherine, Phillipp ja Filipe olivat vaunun eri osastossa.. tai sellaisessa pikku huoneessa tai mikä se nyt on.. sellainen mihin mahtuu aina kuusi kerrallaan istumaan, ja koska meitä oli seitsemän, emme voineet olla kaikki samassa kopissa. Heiltä oli kysytty passin lisäksi lisähenkkareita, eivät olleet saaneet passeihinsa leimoja ollenkaan.. Niinköhän näyttivät vaarallisemmilta kuin suomalaiset tytöt? Matkaan tuli vielä Kroatian puolellakin viivästyksiä. Edessämme jostain junasta oli hajonnut ilmeisesti veturi ja meidän oli odotettava melkoisen kauan, että paikalle saatiin uusi ja juna pois tieltä...

Raja-asema ja sen ympäristö ei luonut kovin imartelevaa kuvaa Kroatiasta. Se oli räjähtäneen, hoitamattoman ja likaisen näköinen. Mutta Zagreb yllätti meidät -positiivisesti! Kaupunki oli siisti ja kaunis, ihmiset olivat ystävällisiä ja osasivat enimmäkseen puhua kohtuu hyvää englantia. Ja kaikki siis sujui huomattavasti paremmin kuin Budapestissä. Junaliput Graziin saimme ostettua alta aika yksikön ja myyjätär vastaili kysymyksiin ystävällisesti. Myös Zagreb-cardin, joka sisälsi julkiset kulkuneuvot, osto kävi vaivattomasti ja liput tiistain pujottelun world cupiin olivat käsissämme muutamassa minuutissa. No vähän piti odotellakin, kun ulkomaan vahvistukset eivät meinanneet löytää linja-autoasemaa. He eivät halunneet Graziin, vaan Zagrebista suoraan Wieniin bussilla. Lopulta suuntasimme kuitenkin bussilla hostellillemme, joka ei tällä kertaa sijainnut aivan keskustassa. Matka-aika kävellen oli kuitenkin vain 15 min. Hostellin nimi oli Carpe Diem ja ihan mukava paikka. Ei ehkä ihan niin siisti kuin Budapestin, mutta ei mikään huonokaan siis. Aamupalaa hostelli ei tarjonnut ja keittiö oli niin pieni, ettei sinne muutamaa ihmistä enempää kerrallaan mahtunut.. Mutta eipä se mitään. Aamupalaostoksille ja sitten keskustaan syömään. Ruokailun jälkeen ehdittiin vielä hieman katselemaan keskusaukion hulinaa. Zagrebissa kun tosiaan oli tuolloin mm-pujoittelun osakilpailuita, oli niiden kunniaksi kaikkea tapahtumaa keskustassakin, mm. konsertti. Kiertelimme kaupunkia myös muutenkin hieman, mutta ulkona oli todella kylmä ja väsymys alkoi painaa.

Tiistaina ehdimme hieman turisteilla kaupungissa ennen kuin lähdimme suuntaamaan kohti pujottelukisoja. Ranskalaisia ja Filipeä kisat eivät kiinnostaneet, joten he eivät lähteneet mukaan. Kylmä oli taas, -7. Meillä oli päällä vaikka kuinka, mutta jaloilla oli todella kylmä. Siis varpailla lähinnä. Muuten oli kivaa. Lippuihin kuului bussi kuljetus alueelle. Bussilta kävelimme todennäköisesti laskettelurinteille tehtyjä reittejä pitkin alaspäin. Alueella oli myös iso "virkistäytymis"alue, josta sai ruokaa (hodareita, lättyjä, ja epämääräistä keittoa) sekä lämmintä juotavaa ilmaiseksi. Lisäksi täältä löytyi lava, jolla kierrosten välissä esiintyi bändi (ilmeisesti joku paikallinen suuruus). En ollut koskaan ennen seurannut pujottelua, en edes telkasta, joten kokemus oli minulle ihan uusi. Mutta kiva. :) Ja tunnelma, varsinkin kun kroatialainen laski, oli ihan älyttömän hieno! Ja hienosti jaksettiin kannustaa muun maalaisiakin. Suomalaisia laskemassa (oli siis kyseessä miesten päivä) oli kaksi, joista en kummastakaan muista kuulleeni ennen. Toinen kaatui melko lähellä maalia, eikä toinenkaan selvinnyt toiselle kierrokselle. Kisan voitti lopulta joku ranskalainen ja kroatialainen oli toisena. Keskustassa mäkin (piti saada ruokaa mielellään kohtuu nopeasti :) ) kautta hostellille ja oli kyllä aika puhki olo, vaikka lähinnä oltiin vain seisottu paikoillamme. Melkein nukahdin sänkyyni. Ylösnoustuani sain yliväsymyskohtauksen ja vaan hihittelin seuraavan 15min. Lähdimme kuitenkin vielä keskustaan tutkimaan Zagrebin yöelämää... jota sitten ei oikein mistään meinannut löytyä. Oli loppiainen ja ilmeisesti sen takia monet paikat kiinni. Lopulta suuntasimme Annan kanssa nukkumaan, kun Tiia, Kirsi ja Filipe lähtivät vielä katsastamaan yhden paikan.

Rinteen alaosa
Jeejee! Suomalainen laskee. Vahvasti ei mee meidän suuresta kannustamisesta huolimatta.

Keskiviikko omistauduttiin sitten turisteilulle. Aamupäivällä ensin yritimme löytää Kroatian kansallismuseon ja löysimmekin, mutta se oli suljettuna. Siispä suuntasimme Zagreb museoon. Museon jälkeen syömään ja sitten lädimme Kirsin, Tiian ja Annan kanssa seuraamaan turistioppaaseen merkittyä reittiä, jonka varrelta löytyi katseltavaa, vaikka kuinka. Muut olivat kulkeneet reitin jo edellisenä päivänä. Tässä vaiheessa minulle iski kuvaamisväsymys, joten kuvasaalis Zagrebista jäi vähän laihaksi. Onneksi muut jaksoivat räpsiä. :) Turistikierroksen aikana Tiia törmäsi myös Benettonin liikkeeseen ja eikun kaikki tytöt sisään vaan. Alet oli menoillaan ja taitaapa tuo Kroatian hintataso olla muutenkin Suomen tasoa jonkin verran alhaisempi, joten olimme ihan taivaissa. :) Jokaisen mukaan tarttui jotain. Myös myöhemmin kierroksen jälkeen shoppailimme vielä hieman. Olihan kroatin kunat yritettävä kuluttaa loppuun. :D Illallinen ei keskiviikkona sujunut ihan täysin ongelmitta. Ensinnäkin ranskalaiset olivat erittäin nipoja hinnan suhteen, vaikka meistä lähes kaikki paikat olivat edullisia. Lopulta he suuntasivat mäkkiin ja me muut hostellin työntekijän suosittelemaan ravintolaan. Ravintola oli ihan mukava, mutta laskutus vaiheessa alkoi ilmenemään ongelmia. Olimme heti aluksi sanoneet, että meillä on Zagreb-cardit, joilla piti saada 10% alennusta. Alennusta ei kuitenkaan näkynyt ja huomauttaessamme asiasta tarjoilijat kohauttelivat hartijoitaan, ettei asialle enää mitään voi tehdä, sillä kuitit on jo tulostettu. No lopulta paikalle haettiin vissiin joku pomon tapainen, joka käski antaa meille alennuksen. Lisäksi meiltä laskutettiin leivästä, jota emme olleet tilanneet emmekä syöneet.. :S Noo.. Kun olimme lähdössä ravintolasta eräs mies kysyi meiltä englanniksi, mistä maasta olemme (olimme puhuneet saksaa kokoajan, sillä meidän suomalaisten lisäksi mukana oli Filipe). Hän oli itse Suomesta ja päätellyt aksenteistamme, että mekin saattaisimme olla. :D

Hostellilla oli vuorossa rinkkojen pakkaus. Ja seuraavana päivänä kohti Itävaltaa ja Grazia!!

Maailma täynnä kaupunkeja, osa 1: Budapest

2009-01-10T10:36:00.000-08:00

"Tämäkin kaupunki on täynnä ihmisiä
osa niistä viisaita
osa.."

Eikäku siis niin... Perjantaina 2.1. klo 8.25 lähti juna kyydittämään meitä kohti Unkarin pääkaupunkia Budapestiä. Matkaseurueen koko oli seitsemän: minun lisäksi Tiia, Anna ja Kirsi, ranskalaiset Catherine (kirjotinkohan tällä kertaa sen nimen oikein?) ja Phillipp sekä portugalilainen Filipe. Saavuimme aikataulusta myöhässä Budapestiin. Lisäksi jouduimme odottamaan vajaan tunnin pääsyä ulkomaan junien lipunmyyntikassalle! Eikä myyjätär ollut kovin hyvällä tuulella. Meillä ei ollut tietoa, miten junia menee välillä Budapest Zagreb (Zagreb oli siis seuraava kohteemme). Kun lopulta saimmen aikataulun, yritimme tiedustella, kuinka täynnä juna on, että pitäisikö tehdä paikka varaus. Mikään ei onnistunut ensimmäisellä kysymällä ja puolet ajasta kului siihen, kun nainen mätkätti meille, kuinka kiire oli ja kuinka monta ihmistä odotti vuoroaan, sen sijaan, että olisi vastannut kysymyksiimme. Lopulta saimme kuitenkin liput kouraan ja jatkoimme matkaa kohti metroasemaa. Metroaseman yllä oli julkisten kulkuneuvojen lipunmyyntipiste. Automaattiin ei käynyt 2000 forinttia isommat setelit (= n. 8e, jos oikein muistan?). Siispä viereisen lipunmyyntikiskan jonoon. Kun edessämme oli enää muutama ihminen, päätti tämä myyjätär lähteä pois. Osa muistakin jonottajista oli ulkomaalaisia, emmekä ymmärtäneet, mitä myyjätär meille vihaisesti unkariksi huusi. Kiskan seinässä luki, että myynnin olisi pitänyt olla auki iltaan asti. Onneksi metroasemalta löytyi lisää myyntikiskoja ja lopulta saimme tikettimme, vaikka nämäkään myyjät eivät tuntuneet osaavan englantia tai sitten eivät vaan jaksaneet vastata kysymyksiin...

Lopulta joitakin tunteja myöhässä pääsimme saapumaan hostellille, joka sijaitsi aivan Budapestin keskustassa, vain lyhyen matkan päässä Tonavasta Pestin puolella. Hostellista löytyivät myös ensimmäiset ystävälliset, englannin taitoiset unkarilaiset. Majotuimme kahdeksan hengen huoneeseen, jossa jokaiselle oli sängyn lisäksi lukollinen kaappi. Hostelli oli melko pieni, mutta siisti ja ihan viihtyisä. Iltaisin vaan jotkut melusivat keittiössä, josta kaikki äänet kuuluivat huoneeseemme, enkä saanut nukahdettua ennen kuin hostellissa vallitsi taas hiljaisuus.

Hostellista saimme ravintolasuosituksen ja suuntasimme erittäin nälkäisinä sinne. Paikka oli ihan hauska.. Heiniä lattialla sun muuta rekvisiittaa. Ruuan tulo kesti vain melko kauan, ja jouduimme pyytämään Kirsin kanssa teitämme moneen otteeseen ennen kuin lopulta saimme ne eteemme. Ruuan jälkeen lähdimme tutkiskelemaan Budapestiä. Pimeä oli jo laskeutunut ja ulkona oli melkoisen kylmä, mutta myös kaunista. Teimme pienen lenkin, jonka aikana löysimme mm. turisti-infon, josta löytyi esitteitä myös suomeksi! Sitten kaupan kautta hostellille. Illalla menimme vielä hetkeksi istuskelemaan erääseen kahvilaan, mutta väsymys alkoi jo painaa tässä vaiheessa.

Lauantaina suunnattiin kohti Budaa ja Budalinnaa. Aurinko paistoi ja oli todella kaunista. Budapest on todella kaunis kaupunki myös talvella ilman puiden lehtiä, toisin kuin Wien, jossa on nyt talvella ollut melko harmaata (vaikka siis ei täälläkään rumaa oo, vähän ankeeta vaan). Kiertelimme linnan ympäristöä, jossa sijaitsee paljon vanhoja rakennuksia. Myös kalastajalinnake oli todella hieno, sadunomainen. Lounaan jälkeen muut suuntasivat Budalinnassa sijaitsevaan Unkarin kansallisgalleriaan, mutta me Kirsin kanssa lähdimme vähän shoppailemaan. Kumpiki meistä oli unohtanut ottaa mukaan flipflopit/lipsut/miksä niitä nyt tahtoo kutsuakaan. Hostellielossa ja varsinkin käydessä suihkussa sellaiset ovat todella kätevät, joten lähdimme siis metsästämään niitä. Ei ollut kuitenkaan mikään flipflop sesonki, joten lopulta päädyimme ostamaan feikki-crocksit (vai miten ne nyt kirjoitetaan). Eli kyllä.. meikäläinenkin osti siis crocksien näköiset kengät! Ja vielä tooosi tyylikkäästi vaihtelevasti siniseksi ja valkoisesti värjätyt! :S Mutta on kyllä myönnettävä, että ne on ihan kivan tuntuset jalassa. :) Illalla suuntasimme Tiian unkarilaisen kaverin suosittelamaan baariin. Ulkona oli todella kylmä, mutta niin oli sisällä baarissakin! Suomessa baarissa on tottunut juomaan siideriä, Wienissä viiniä tai spitzeriä (eli siis viinin ja kivennäisveden sekotus), mutta Budapestin baarista ei löytynyt mitään noista. Olut olisi ollut halpaa, mutta kun se ei edelleenkään oikein maistu. Jos ei juotavaa, niin kivaa tekemistä: baarissa oli kaksi pöytäjalispöytää... Sitä sitten pelattiin ja Filipe oli kyllä ylivoimainen meihin tyttöihin nähden. :)

Sunnuntaina aamupäivällä suunnaksi otettiin Unkarin kansallismuseo. Museon jälkeen luvassa oli lounas pannukakkupaikassa.. tai lättyjä ne enemmän muistutti. Ensin lätty suolasella täytteellä ja sitten makealla. :) Nam! Lättypaikka sijaitsi aivan Budapestin parlamenttitaloa vastapäätä, siis vain eri puolella Tonavaa. Kävimme katsomassa myös Sankarten aukiota ja sen takaa löytyi todella upean näköinen linna. Päivä oli kuitenkin todella kylmä ja käveltyämme hetken Pestin yhtä kuuluisimmista kaduista hakeuduimme kahville. Pimeän laskeuduttua oli vielä vuorossa Budan puolen Citadella, korkea kukkula, jolta näki koko Budapestin yli! Oli kaunista! Kukkulalla oli myös todella suuri patsas, joka näkyi alas kaupunkiin asti. Budapestissä olisi ollut myös paljon puistoja, jotka nyt jäivät ajan puutteen ja vuoden ajan takia käymättä. Mutta ensi kerralla. :)

Mikään turvallisuuden perikuva kaupunki ei kyllä ollut. Metroasemat olivat täynnä kodittomia, jotka myös yrittivät puhua meillekin, eivätkä lannistuneet vieraasta kielestä. Wieniin nähden kodittomia näkyi siis enemmän ja täällä ne harvoin tulevat puhumaan (jos koskaan *koputtaa puuta*).

Unkarin kielestä on pakko sanoa, että kyllä siinä jotain yhtäläisyyksiä on! Täällä Wienissähän meiltä on jo monta kertaa kysytty, että tulemmeko Unkarista tai puhummeko unkaria, jos satumme olemaan suomalaisella porukalla liikkeellä. Ja pari kertaa sitä itsekin havahtui kaupungilla, että puhuiko joku suomea! Mutta vain kun puheen kuuli sen verran epäselvästi, että sanoista ei saanut selvää. Kun kuuli selvästi, yhtäläisyydet tuntuivat katoavan äkkiä. :)

Koska kuvien lataaminen tällä käytössäni olevalla hitaalla netillä kestää niin älyttömän kauan, en lataa niitä tänne blogiin nyt ollenkaan. Budapest kuvia kuitenkin nähtävillä täältä.

Ensi kerralla juttu Zagrebista, jonne suuntasimme siis maanantaina 5.1. :)

Hyvää Uutta Vuotta!

2009-01-01T06:20:00.000-08:00

Hohhoijaa, ja niin meni joulu ja vaihtu vuosi. Suomessakin tuli vierailtua. Olo on vähän outo, kun lentelee maasta toiseen. Suomessa olin alku päivät hieman hukassa. Yhtäkkiä kaikki ihmiset ympärillä puhuikin suomea, kaupan täti sinutteli ja rullarappusissa seisottiin miten sattuu. Tuntui aluksi myös oudolta olla Tampereella yhtäkkiä. Juurihan sitä oli pari tuntia sitten Wienissä. Takaisin tänne palatessa fiilis oli taas outo. Aivojen kääntäminen saksamoodille kesti hieman. No mutta kyllä tämä tästä taas.

Lento Wieniin lähti siis klo 8 aamulla 31.12.. Aiempien suunnitelmien vastaisesti jäin vielä viimeiseksi yöksikin Loimaalle, ja lähdimme iskän kanssa kohti lentokenttää puoli viideltä. Hirmusti ei siis tullut nukuttua. Kämpille päästyäni ja kaupassa käytyäni olikin pakko ottaa reilun tunnin päikkärit. Kirsi valmisti meille herkullista illallista. Viideltä mentiinkin Kirsin luo maistelemaan kalkkunaleikkeitä, lohkoperunoita, uunikasviksia, salaattia ja mariannetorttua. Siinä sitten vielä vähän aikaa maisteltiin kuohuviiniä, kunnes saatiin eräs itävaltalainen poika kiinni. Poika oli aiemmin kutsunut meidät uuden vuoden bileisiin. Lähdimme siis vaeltamaan kohti Schwedenplatzia, jonka lähellä bileet olivat. Keskellä kaupungin keskustaa eli Stephansplatzilla oli ilmeisesti tässä vaiheessa jo niin paljon porukkaa, että metro ei pysähtynyt siine ollenkaan.

Prost!

Hieman ennen puolta yötä lähdimme bileistä kohti Stephansplatzia. Stephansplatzilla sijaitsee Stephansdom niminen kirkko, jonka kelloja soitetaan vain kerran vuodessa, uutena vuotena. Aukiolla oli paljon porukkaa, muttei aivan niin ahdasta kuin mitä olin odottanut kuultujen juttujen perusteella. Raketit paukkuivat ja rakennukset toimivat vielä kaikupohjana niin, että raketeista lähtenyt meteli oli ihan älytön. En edes huomannut, kun Stephansdom alkoi soida. Yhtäkkiä tajusin kuulevani vaimeaa kellojen ääntä kaiken sen paukkeen alta.

Tiia, Kirsi, minä ja Anna Stephansplatzilla

Stephansplatzilta suuntasimme takaisin itävaltalaisten bileisiin. Pian sinne uudestaan saavuttuamme minusta alkoi tuntua vahvasti, että olen juonut skumppaa jo ehkä hieman liikaa, joten siirryin loppu illaksi/yöksi vesi- ja suolatikkulinjalle. Hieman myöhemmin tuli kuohuviinille erimielisyyksia eräiden muiden ihmisten elimistöjen kanssa. Huonosti nukuttu edellinen yö alkoi myös verottaa tunnelmaani voimakkaasti ja välillä tuntui, että olisin voinut nukahtaa vaikka seisaalteni. No mutta hieman huonommasta illan lopusta huolimatta johonkin yhteen asti oli ollut tosi kivaa. :)

Wien ja Stephansdom yöllä (lainailin vähä sun kuvia Sanna, kuten varmaan huomasit :) )

Nyt väsyttää edelleen. Huomenna olisi lähtö Budapestiin aamulla varhain taas. Budapestissä viivymme 3 yötä. Sitten Kroatiaan Zargebiin kolmeksi yöksi ja vielä Grazin kautta takaisin Wieniin. Eli viikon reissu edessä. Varmasti meille tulee tosi kivaa, mutta silti jotenkin alkaa matkaväsymys iskeä. Ensin oltiin Zell am Seessä, sitten Suomeen, jossa Tampereella pari päivää, Loimaalla pari päivää, Lahdessa pari päivää, Loimaalla pari päivää, Wieniin ja täällä pari päivää, ja nyt taas reissuun... No, sitten viikon päästä viikonlopun kyllä vaan rauhotun. :)

P.S. Huomatkaa alla myös melko uusi kirjoitus laskettelureissusta :)

Piste (Zell am See)

2008-12-30T06:53:00.000-08:00

Joulun alla ja aikana ja vähän jälkeenkin en jotenkin saanut itseäni bloggailemaan. Itseasiassa kaikki tietokoneisiin liittyvä jäi vähän vähemmälle. Mutta tässä siis vähän juttua laskettelureissustamme Zell am Seehen:

Zell am See sijaitsee Salzbugista hieman lounaaseen, siis aivan Alpeilla. Paikka oli todella kaunis ja luntakin löytyi riittämiin myös vuorien laaksoista. Lähtö Wienistä tapahtui hieman ennen ysiä junalla. Meitä oli 60 jotain vaihtaria ja muutama paikallinen Wienistä. Lisäksi seuraamme liittyi muutamia vaihtareita ainakin Grazista. Ja suomalaisten lukumäärä oli taas päätä huimaava. Joka puolella ryhmässämme kuului suomen kieltä. Mutta eivät ruotsalaisetkaan lukumäärässään paljoa suomalaisista jääneet, jos yhtään.

Sunnuntaina saavuttuamme Zell am Seehen ohjelmassa oli huoneiden jako ja välineiden vuokraus (niille, joilla ei omia välineitä ollut, kuten minulle). Päivällinen kuului maksamaamme hintaan ja oli buffet tyyppinen, eli siesovasta pöydästä sai noutaa. Buffetin teema oli italialainen keittiö ja pastat ja lasagnet olivat todella herkullisia. Illalla oli vielä Welcome-bileet. Klo 21-23 bileet olivat vain meille varatussa huoneessa, josta siirryttiin alakerran baariin. Itse lähdin ennen baariin siirtymistä nukkumaan, sillä en ollut saanut nukuttua kunnolla edellisenä iltana. Unet jäivät kuitenkin vähäisiksi myös nyt, sillä taaskaan nukkumisesta ei meinannut tulla mitään.

Aamulla väsyneenä raahauduimme buffet-aamiaiselle. Olimme Kirsin kanssa ilmottautuneet päivän mittaiseen lasketteluopetukseen, sillä halusimme hieman lisää vinkkejä ja varmuutta laskemiseen. Ja opetus oli todella hyvää! Ryhmiä oli kaksi, alottelijoiden ja meidän hieman edistyneimpien (alottelijat eivät olleet suksilla ennen olleetkaan). Teimme kaikenlaisia harjoituksia välillä ilman sauvoja ja välillä sauvoja heilutellen ties miten. Mutta se kaikki oli todella opettavaa. Tajusin ensimmäistä kertaa, millaisessa asennossa lasketellessa todella pitäisi olla ja miten sukset saadaan kääntymään ilman aurausta. :D Päivän päätteeksi päätimme osallistua opetukseen myös tiistaina. Ja tiistaina selvisimme useamman kerran jo punaiseksi luokitellusta rinteestä (sininen on helpoin, sitten punainen ja mustat aikastas jyrkkiä) (rinne = Piste saksaksi).

Heti maanantaina saimme myös huonoja uutisia. Belinda oli kaatunut ja satuttanut polvensa pahasti, eikä pystynyt enää laskettelemaan sen jälkeen. :( Onneksi luita ei sentään ollut mennyt poikki.

Maanantai-illalla oli tiedossa teemabileet, joista minulla ei ollut kovin suuria odotuksia aluksi, sillä teemana oli Playboy meets bunny. Olimme kuitenkin sonnustautuneet pupunkorvilla. Jotkut olivat nähneet vaivaa enemmänkin. Paras puku oli ehkä kuitenkin pojalla, joka oli kiinnittänyt pelikortteja paitaansa. :D Ja olihan meillä ennakkoluuloistani huolimatta aikastas hauskaa. Tiistaiaamulla väsymys oli entistä suurempi, sillä yö jäi yllättäen taas lyhyeksi.

Tiistain opetus oli jo paljon laskemispainotteisempaa kuin maanantain harjoituspainotteinen. Mutta kivaa oli taas. Aurinko paistoi ja kylmä ei ollut ainakaan. Kuuma tuli välillä. Rusketusrajoja kasvoihin ei kuitenkaan ehtinyt ilmestyä, ehkä kiitos aurinkorasvan. :) Muut kaverimme olivat lähteneet Kapruniin läheiselle jäätikölle. Itse ei tullut nyt sitten käytyä siellä ollenkaan. Illallisena oli itävaltalaista ruokaa, ja huhhuh. Sitä katseli niitä ruokia ja mietti, että eihän tässä ole mitään, mikä näyttäisi kovin herkulliselta. Rasvaisia, epämääräisen näköisiä lihaklönttejä vain. Mutta kyllä sitä taas sai mahansa täyteen. Tiistai-illan bileiden teemana oli Hawaii Night.

Keskiviikkona heräsin älyttömään kurkkukipuun. Olo oli muutenkin kipeä ja heikko, joten päätin jättää laskettelun väliin elätellen toivoa, etten tulisi pahemmin kipeäksi. Meidän huoneesta tulikin sitten oikein sairashuone kun minun ja Belindan lisäksi huoneeseen majoitettiin flunssainen tai mahatautinen tai joku sellainen usalainen tyttö. Pelkäsimmekin, että saamme vielä jonkun mahataudin, mutta onneksi selvisimme ilman. Lähtö Zell am Seestä oli viiden aikaan päivällä. Yhdeltätoista oltiin lopulta Wienissä ja vähän ennen puolta yötä olin kotona. Mutta en voinut mennä vielä nukkumaan. Piti purkaa laskettelu kamat ja pakata Suomen joululomaa varten, sillä lento Suomeen lähti klo 10.30 a.m.. Vähän jokseenkin väsytti torstaina Suomessa. Flunssa aaltoili, mutta lopulta paheni niin, että lauantaina olin alkupäivän melko huonossa kunnossa. Onneksi jo illalla alkoi olo parantua.

Siirappia

2008-12-13T08:51:00.000-08:00

Viikko käynnistettiin leffa-illalla. Suunnattiin leffateatteriin katsomaan Madagascar 2 (ja ihan englannin kielisillä äänillä). Se oli todella loistava!!!! Sai nauraa koko hinnan edestä. Ja edelleen musta ne pingut on ihan parhaita! :D

Tiistaina jatkettiin joulumarkkinakierrosta ja lähdettiin tutustumaan Schönbrunin markkinoihin. Näky oli lumoava! Ehdottomasti kauneimmat joulumarkkinat, missä kävin! Myös Rathausen markkinat on hienot, mutta siellä alkaa olla jo ehkä liikaakin kaikkea erilaista valoa ja koristetta. Schönbrun oli pelkistetympi ja upeasti valaistu linna oli todella mahtava tausta pienille kojuille! Auringon valossa nähtynä en ole nimestään huolimatta pitänyt Schönbrunia niin schöninä, mutta nyt... Taaskaan ei paikka kuvassa näytä yhtä kauniilta, mutta tässä yksi kuitenkin:

Joulumarkkinoista jäi nyt kiertämättä ainakin Belvederin markkinat.. mutta pitääpähän sitten varmaan tulla joku toinen joulu käymään niillä. ;)

Perjantaina järkättiin suomalaistyttöjen voimin suomalaiset pikkujoulut, johon kutsuttiin siis kaikenmaalaisia kavereitamme. Valmistelut alkoivat jo viikolla, kun yritettiin löytää siirappia pipareita ja porkkanalaatikkoa varten. Mutta mahdotontahan se oli! Täällä ei vaan ole tavallista siirappia. Minä ja Kirsi kierrettiin kauppoja siirappia kyselemässä. Myyjät vaan katsoi meitä hölmöinä kun yritettiin selittää, mitä haetaan. Siirappi kun on kuulemma jotain, mitä sekotetaan veteen ja sitten se juodaan? Waaas? Loppujen lopuksi päätettiin yrittää tehdä siirappia itse. Se oli ihan mielenkiintoista. Torstaina minä ja Kirsi teimme piparitaikinan ja torut Kirsin luona. Sokeria sulatettiin ja lisättiin vähän vettä. Seos näytti ihan siirapilta, mutta alkoi heti jähmettyä kun sen kaatoi muiden pipariainesten sekaan. Päädyimme lämmittämään "siirapin", sokerin ja rasvan vielä kerran yhdessä.. ja johan alkoi homma luistamaan! Pipareista tuli oikein hyviä ja leivottavuuskin oli kuulemma hyvä! :D Tein sitten perjantaina porkkanalaatikkoa vartenkin "siirappia" itse. Eli sokeria, vettä rasvaa. Ja porkkanalaatikkokin onnistui loistavasti!

Perjantaina tuli kuitenkin hieman takaiskujakin. Meillä (minulla ja Tiialla) oli yhden blokkikurssin viimeset luennot. Tentti olisi pitänyt olla 19.12. mutta kun ei olla täällä sillon enää, niin luennoitsija oli luvannut, että saadaan kysymykset kotiin ja voidaan vastata niihin kotona. No, kysymykset jaettiin ja sitten luennoitsija sanoi, että on viiteen asti koululla ja ne pitää siis palauttaa hänelle henk.koht. Ei mitään sähköpostilla. Olin luottanut siihen, että teen tentin lauantaian, joten tuli vähän kiire! Onnistuin kuitenkin ainakin jotain söhertämään ja palauttamaan tentin ajoissa. Katsotaan miten se menee läpi vai meneekö...

Tentin teon jälkeen suuntasin taas Kirsille tekemään loppuja ruokia. Kirsi, Sanna ja Anna olivat siellä jo ahertaneet kolmesta lähtien. Ja lopulta meillä olikin upea saalis ruokaa: Lohirullia, rosollia, porkkanalaatikkoa, lihapullia, riisipuuroa, joulutorttuja, pipareita ja tietysti glögiä.

Vieraat saapuivat, syötiin juotiin ja juteltiin. Ja kivaa oli. Jossain vaiheessa myös itse joulupukki tuli käymään ja tietysti jakamaan pieniä lahjoja! Alla olevassa kuvassa siis me ja joulupukki punaisessa paidassa ja mustassa takissa (ja ilman partaa, kaipaa se joulupukkikin vaihtelua), harmi vain, että suomalainen Pekka oli juuri kadonnut jonnekin joulupukin vierailun aikoihin, eikä ehtinyt pukkia näkemään ;)

Huomenna aamulla Zell am See:hen laskettelemaan! :D Takaisin tullaan keskiviikkona yhdentoista jälkeen illalla. Torstaina aamulla lähtee lento Suomeen, että kauheesti ei varmaan ehdi nukkua.. muttamutta.. katsellaan.

Jos on jotain asiaa, niin puhelimella saa kiinni. Otan myös Suomen liittymän mukaan Zell am Seehen!

Kulttuuria, joulua ja Ubahn-bileet

2008-12-07T06:42:00.000-08:00

Joulu lähestyy. Täällä se näkyy mm. lukemattomina joulumarkkinoina. Jokaiseen paikkaan, jossa vain on tilaa vähintään muutamalle kojulle, on pystytetty joulumarkkinat. Lähinnä kojut ovat täynnä kaikenlaista tilpehööriä ja joulukoristetta, mutta on joukossa myös ihan mielenkiintoisia esineitä. :) Lisäksi markkinat on todella kauniin näköisiä, varsinkin illalla, kun jouluvalot pääsevät oikein oikeuksiinsa. Kojuissa myydään myös Punschia ja Glühweinia, jotka ovat täkäläisiä joulujuomia, lämpöisiä sellaisia.

Spittelbergin joulumarkkinoilla juomassa Punschia: saksalainen Jule, belgialainen Leen, ranskalaiset Elena ja Celine, itävaltalainen tyttö, jonka nimeä en muista, portugalilainen Filipe ja minä

Tiistaina Punschin ja Glühweinin juomisen jälkeen suunnattiin Ubahn- eli metrobileisiin. Joku oli luonut facebookissa tapahtuman, jonka idea oli, että pidetään bileet metrovaunussa. Tapaaminen oli yhdentoista aikoihin metrolinha U6:n toisella pääteasemalla. Siitä juhlijat hyppäsivät kaikki samaan vaunuun. Bileet kestivät pääteasemalta toiselle ja porukkaa oli yhden suuren vaunullisen verran! Älytön, mutta myös älyttömän hauska idea! Ihmiset joivat olutta ja lauloivat ja tanssivat! :) Me matkasimme Florisdorfin asemalta Westbahnhofille asti, eli emme koko matkaa. Siitä vaihdoimme Simmeringiin menevään metroon, jossa siis ei ollut bileitä. :) Sain napattua metrossa myös melko kivan videon pätkän, mutta sen lataaminen tänne ei jostain syystä onnistunut (syytän huonoa ja hidasta nettiyhteyttä!).

Bilemetrovaunu täynnä ihmisiä :)

Kulttuuria on tullut myös harrastettua. Kaksi viikkoa sitten käytiin Staatsoperassa katsomassa Taikahuilu. Se oli ihan kiva, mutta olimme seisomapaikoilla, jotka oli ahdettu ihan täyteen. Oli kuuma ja ilma tosi huonoa, joten minua alkoi pyörryttää. Osa oopperasta menikin sitten jokseenkin ohi siinä huonossa olossa. Loppua kohden ihmisiä alkoi kuitenkin jo lähtemään, minkä seurauksena ilma parani ja samoin oloni. Tämän viikon perjantaina oli vuorossa balettia. Käytiin katsomassa Pähkinänsärkijä Volksoperassa. Taas oltiin seisomapaikoilla, mutta ne eivät olleet niin täynnä, eikä baletti kestänyt kuin kaksi tuntia, joten seisominen ei tällä kertaa aiheuttanut ongelmia. Baletti oli todella kaunista katsottavaa. Paikalla oli tooodella paljon lapsia, ja Pähkinänsärkijä osottautuikin erittäin kevyeksi ja lapsillekin sopivaksi baletiksi.

Lauantaina suunnattiin ESN:n (se Erasmus Student Network) järjestämälle reissulle Steiermarkiin eli etelä-Itävaltaan. Kohteena oli ensin paikallinen kurpitsansiemenöljymylly. En ensin ollut kovin innoissani tästä kohteesta, mutta vierailu oli todella mielenkiintoinen! :) Nyt sitten tiedetään, miten kurpitsan siemenistä saadaan aikaiseksi öljyä. Saatiin myös maistella öljyä ja eritavoin kuorrutettuja kurpitsan siemeniä. :) Seuraavaksi suuntasimme Zotterin suklaatehtaalle. Yllätys oli suuri, sillä saimme selville, että suklaa voi olla pahaa ja sit voi olla tarjolla liikaa! :S Eli siis maisteltavana oli jos jonkin näköistä ja makuista suklaata. Kierroksen lopuksi alkoi jo vähän ällöttämään. Varsinkin kun ei ollut syönyt aamupalaa kummempaa vielä päivän aikana. Maisteltavana oli myös 100% kaakaolitkua.. Siis ilman sokereita sun muita. Litku näytti ihan suklaalta, mutta maku oli todella kitkerä ja paha. Myös ihan suklaat joiden kaakao osuus oli 70% tai yli olivat todella kitkerän makuisia, eivätkä todellakaan hyviä. Kierroksen lopuksi oli mahdollisuus ostaa tehtaan suklaita, mutta lievän suklaan yliannostuksen saanena jätin mahdollisuuden käyttämättä.

Suklaatehtaalta suunnattiin läheiselle Riegersburgin linnalle. Mitään en linnasta tiedä, mutta maisemat oli todella hienoja. Linna oli todella vanhan näköinen ja seisoi korkealla kukkulan laella.

Hier ist Steiermark

Linna taustalla, edessä ranskalainen Katrin, suomalainen Anna, ranskalainen Philippe ja minä

Kukas se sieltä kurkkii? Linnan pihalla ollaan

Linnalta syömään paikalliseen Heurigeniin ja sitten kohti Wieniä. Wienissä täällä meidän Simmeringin opiskelija-asuntolan party-huoneessa oli meneillään Suomi-bileet itsenäisyyspäivän kunniaksi. Eräät täällä asuvat suomalaiset tytöt olivat järjestäneet sen. Olin odottanu, että paikalla olisi ollut todella paljon porukkaa, sillä olin kuullut, että tytöt odottivat noin 40-50 osallistujaa. No olihan siellä porukkaa, muttei ihan noin paljoa. Omia kavereita löytyi ihan kivasti, siis ihan kaiken maalaisia kavereita :) Ilta sujuikin sitten ihan rattoisasti. Kahdentoista aikaan suurin osa porukasta lähti, jotta ehtivät vielä viimeisillä metroilla. Loppujen lopuksi tanssinkin sitten mooonen ruotsalaisen, yhden belgialaisen ja yhden saksalaisen kanssa lähes tyhjän partyhuoneen lattialla. Mutta se oli kivaa. :)

Alician (eli kämppiksen) kanssa ei ole mennyt ihan ruusuisesti tänä viikonloppuna. Perjantaina palatessani baletista löysin kämpästämme ehkä noin 15 espanjalaista!! Alicialla oli bileet! Ei siinä mitään. Olihan perjantai-ilta ja he lähtivät jo puoli kahdentoista aikoihin kohti baaria, mutta periaatteesta olisi ollut kiva, jos Alicia olisi viitsinyt sanoa minulle asiasta jotain vähän etukäteen. Lisäksi luulen, että Alician kavereiden mielestä tein jotain todella huvittavaa, mutta koska he puhuivat espanjaa, mitä se oli! Sekin todella ärsytti! Puoli kuudelta aamulla Alicia kavereineen palasi tänne, huusivat skypeen ja lauloivat niin, että heräsin taas. Itsellä oli lauantain reissun takia herätys puol seitsemältä, joten nukuttua tuli sellainen vajaa 6 tuntia! Eilen kun tulin reissusta, yritti Alicia olla melko ystävällinen. En ollut kotona kuin 5min, juuri sen verran, että vaihdoin vähän juhlavampaa päälle ja meikkasin. Alicia yritti tarjota minulle olutta, eikä meinannut millään uskoa, etten tykkää oluesta. Kun tulin kahden aikaan yöllä kotiin ja menin harjaamaan hampaitani, huomasin että hammasmukissani oli oman hammasharjani lisäksi vieras hammasharja. Pimahdin täysin!!! Kirjotin todella vihaisen viestin, jonka teippasin hammasharjaan kiinni. Lisäksi tuli hieman paiskottua ovia sun muuta sellaista. Tänään en ole Alician kanssa jutellut, mutta pitää kyllä selvittää vähän asioita!

Puola, Krakowa

2008-12-03T05:39:00.001-08:00

Viikonloppuna 28.-30.11. suunnattiin Puolaan Krakowaan. Matkan oli järjestänyt ESN eli Erasmus Student Network. Matkassa oli siis opiskelijoita paljon muistakin yliopistoista kuin teknillisestä. Meitä oli bussillinen eli 54 henkeä. Lähtö tapahtui perjantaina viideltä aamulla! Kyllä aamulla! Silloin ei kulkenut vielä metrotkaan ja lisäksi meillä oli epäselvyyksiä yöbussien kanssa, joten tilasimme yhden ranskalaisen, belgialaisen ja kahden suomalaisen voimin taksin.

Matkaohjelman mukaan meidän olisi pitänyt olla puoli kymmenen-yhdentoista aikoihin aamupäivällä Krakowassa. Niin ei kuitenkaan ollut. Matka kesti yhdeksän tuntia!! Ajoimme joitain pieniä katuja, joilla monilla oli nopeusrajoituksena 50-60 km/h! Ei hajuakaan, miksi! Eräs ESN:n tyyppi oli sanonut, että krakowalainen järkkäri olisi tiennyt jo aikaisemmin, että matka kestää ainakin 8h. Tämä sama krakowalainen oli järjestänyt kaiken, mm. aikataulun, joten emme oikein ymmärtäneet, miksi hän ei ollut ottanut ajoaikaa huomioon aikataulussa. Meillä olisi pitänyt olla aamupala Krakowassa aamupäivällä. Söimme aamupalaa sitten kahden jälkeen. Tämän jälkeen 2-3h opastettu kiertokävely supistui puoleen tuntiin, sillä jouduimme lähtemään lounaalle! :S Ehdimme kiertää vain aivan keskustan "keskustorin" ja nähdä nopeasti Euroopan toiseksi vanhimman yliopiston (jossa oli opiskellut mm. Kopernikus).

Minä, ranskalainen Delphine, belgialainen Leen, ruotsalainen Belinda ja suomalainen Kirsi Krakowan "keskustorilla". Takana vanhan kaupungintalon torni.

Hostellimme oli aivan tämän "keskustorin" laidalla. Siis ihan Krakowan keskustassa, mikä oli todella kiva! :) Lounaan jälkeen kävimme nostamassa Puolan zloteja ja ruokakauppaan. Perjantaina syömistä riitti sillä illalla oli vielä illallinen. Lauantaiksi oli kuitenkin merkattu vain pizza-partyt illalle ja sunnuntaille ei mitään, joten ostimme ruotsalaisen Belindan kanssa puokkiin eväiksi leipäpakkauksen, marmeladia ja Nutellaa. Lisäksi minulla oli mukana mandariineja ja omenoita.

Niin perjantai illalla oli siis luvassa Highlander Evening eräässä ravintolassa. Ruoka ei oikein maistunut, sillä olimme juuri syöneet muutaman tunnin sisällä myös aamupalan ja lounaan. Ravintolassa oli myös perinteisiin pukuihin pukeutunut puolalaisryhmä, joiden tehtävänä oli kilpailuttaa ja tanssittaa meitä. Ihan kivalta näytti. Itseäni kyllä lähinnä väsytti, sillä herätys aamulla oli ollut melkoisen aikainen, eikä bussissa kuitenkaan kunnolla saanut nukuttua. Osa jatkoi illallisilta vielä baariin, mutta minä liityin porukkaan, joka suuntasi hotellille nukkumaan.

Lauantaina oli vuorossa suolakaivos lähistöllä. Kierros kesti noin 3h ja kattoi 1-2% kaivoksesta. Rappusia oli paljon! Ja suolaa seinät ja katot täynnä. :) Kaivos ei ole enää toiminnassa, mutta oli ihan nättiä ja hienoa nähtävää. Kaivoksessa oli patsaita ja kauniisti kaiverrettuja saleja. Ja jopa iso kirkkosali, joka oli todella näyttävän näköinen.

Suolakaivoksen jälkeen meillä oli vapaa-aikaa ja suuntasimmen kiertämään Krakowaa, koska se kaupunkikierros jäi todellakin melko lyhyeksi. Valitettavasti myös pimeys saapui melko pian, joten suurin osa kiertelystämme tapahtui jo pimeässä. Edelleen harmittaa, että opastettu kierros jäi, sillä siitä olisi varmasti saanut paljon enemmän irti kuin yksin kuljeskellessamme. Kävimme kuitenkin keskustan kirkossa, jossa kuulemma on suurin goottialttari (ja tietoläystäke löytyi myös suomeksi!!!) ja katselemassa Krakowan linnaa. Krakowa on siis todella nätti, mutta myös todella vanha kaupunki! Kaikki rakennukset eivät ehkä enää olleet aivan kukoituksensa huipulla.. Lauantai illalla oli vielä pizza-partyt hostellilla, jonka jälkeen suuntasimme baariin.

Odottelua, onneksi oli uno-kortit mukana :D

Jokseenkin oli huvittavaa, kun yksi puolalainen tuli sanomaan, että kohta lähdettäisiin yhteen baariin. Baari oli kuulemma melko kaukana ja siellä on huonoa musiikkia, mutta sinne mennään nyt kuitenkin! :S No ei se nyt niiin kaukana ollut. Baari oli vinyl bar nimeltään ja musiikki oli ihan kivaa vaihtelua! Välillä 90-lukua ja välillä 70-lukua ja kyllä sieltä jotain nykypäivän hittejäkin tuli. :) Oli myös kiva tanssia taas pitkästä aikaa.

Vinyl bar

Sunnuntaina piti olla lähtö puol kahdeksan Auschwitch-Birkenauta kohti. No lähtö myöhästyi sitten tunnilla, kun krakowalainen pääjärkkäri ei ilmestynyt paikalle. Lopulta hänet saatiin kiinni ja kuulla, että hän on kuulemma kipeä eikä ole tulossa... Ookkei.

Minua oikeastaan pelotti se Auschwitsch vierailu aika paljon. Olin kuullut kauhukertomuksia.. Mutta mitä siitä oikein voi sanoa.. Ei mitään. Kauheaa! Älytöntä! Ei sitä pieni ihminen ymmärrä.

Matka takaisin Wieniin ei onneksi kestänyt 9h. Tällä kertää käytimme moottoriteitä. Edelleen kyllä väsytti ja suuri osa matkasta kului nukkuessa. Ja väsytti edelleen kotona, joten nukuin yli kymmenen tunnin yöunet. Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen reissuun. Meillä oli (enimmäkseen) hauskaa kuitenkin ja nähtiin ihan kohtuullisesti. :)

Pikakertaus edellisten viikkojen tapahtumista

2008-11-22T14:23:00.000-08:00

Opiskelua! Kyllä! Täällä harrastetaan myös sitä. Toissaviikon keskiviikkona alkoi ensimmäin blokkikurssi (intensiivikurssi) eli luentoja oli ensin ke klo 17-19.30 ja sitten to-pe 9-17 (kahden tunnin ruokatauko välissä kylläkin). Luennoitsija oli todella herttainen vanha setä. Ja puhui selkeästi! Kerrankin. Oli myös todella huomaavainen vaihtareita kohtaan. Sanoi, että voimme käyttää kokeessa englantiakin. Ja sitten se puhui yhtäkkiä suomea! Joo! Yhtäkkiä kesken vaihtaripuheiden herra sanoi "Hyvää päivää"! Hänen tyttärensä asuu Suomessa.. Vähän hienoa! :D Kurssin aiheena siis uusiutuvat energialähteet ja asia on mielenkiintoista. Laittaa miettimään taas tätä maailman menoa: mm. että 30% maailmanväestöstä käyttää yli 70% tämän hetken energiaresursseista. Tentti kurssista oli nyt maanantaina (eli eilen) ja se oli suullinen.. Vähän jänskätti ensin, mutta hyvinhän se sitten meni. Tentti pidettiin ryhmissä. Meitä oli kolme, minä, Tiia ja joku paikallinen poika. Itseltä katosi sanasto lähes täysin (tehtiin siis saksaksi proffan enkkutarjouksesta huolimatta). Tuntui, että ainakun proffa kysyi, niin kyllähän minä tiesin asian, mutta saksankieliset sanat olivat kadonneet. Ja sanat olisi pitänyt olla tiedossa, sillä kaikki materiaali oli saksaksi ja sitä oli juuri päntätty.. Itävaltalainen poika puhuikin sitten paljon meitä enemmän. Kaikki saatiin kyllä parhaat arvosanat (eli täällä 1).. :D Eli ekat opintopisteet plakkarissa!

Porukat vieraili täällä toissaviikolla. Saapuivat torstaina ja lähtivät sunnuntaina. :D Hotelli sijaitsi sähkörakennuksen ja teknillisen yliopiston päärakennuksen välissä niin, että matkaa luentosalista hotelille oli ehkä 200m :D Hieman ongelmia tuotti ravintoloiden löytäminen. Mutta muuten oli kivaa! Käytiin Rathausella juuri avatuilla joulumarkkinoillakin. Niille ja muille joulumarkkinoille pitää päästä vielä lisää tutkimaan. :)

Tämän viikon alku kului myös opiskellessa. Energieökonomie-kurssin harkka oli palautettava keskiviikkona. Se ei ollut varsinaisesti vaikea, mutta avoistani ei vaan millään meinannut löytyä sellaista talousvaihdetta, joka olisi osannut selittää saaduista käyristä jotain. Insinööri minussa vaan sanoi, että laskut on laskettu ja niistä käyristähän kaiken nyt näkee. Tiia joutui mooonta kertaa sanomaan, että niistä pitää selittää kaikkea, mikä tuntuu ehkä ihan itsestään selvyydeltä. No tuli sinne sitten jotain riipustettua. Toivottavasti sitä mitä assari odotti.

Viime viikko meni opiskelujuttujen lisäksi kipeillessä. Keskiviikkona tuntui ensimmäistä kertaa suurempaa oireilua flunssasta. Kunnolla se alkoi kuitenkin vasta torstaina. Kurkku kipeä ja heikohko olo. Torstai-illalla nousi vielä kuume, jota jatkui perjantaiaamuun. Voi että oli kivaa. No onneksi ei ole ollut suurempaa menoa, enkä kyllä mihinkään oisi voinut mennäkään. Ensi viikonloppuna on reissu Puolaan, että parempi sairastaa nyt kuin silloin. Vähän flunssa ehkä haittasi kuitenkin maanantaiseen tenttiin lukemista.. vaikka ei sitten tuloksessa näkynytkään. Nyt olo alkaa olla jo kohtuu hyvä.

Ja hehei! Täällä satoi lunta! :D Itselleni lumisade sai hymyn kasvoille, mutta mm. portugalilaiset ja italialaiset tuntuivat seonneen täysin! Filipekään ei kuulemma voinut pysyä sisällä, vaikka väsytti, vaan pakko päästä lunta ihmettelemään.. :D Niin se on erilaista. :) Filipe myös piti mua ilmeisesti ihan hulluna, kun yritin selittää rännän ja lumen eroa.. Säät on muutenkin olleet sekavat. Torstaista sunnuntaihin täällä taisi olla myrsky varoitus päällä. Tuulen maksiminopeudeksi oli povattu 25m/s. Lisäksi ainakin kahtena päivänä ukkosti! En meinannut ensin uskoa, kun Tiia väitti irkissä, että heillä päin ukkostaa. Ei marraskuussa voi ukkostaa enää. Mutta kyllä se vaan ukkosti. Ja lauantaina Simmeringissä satoi lunta ja ukkosti yhtäaikaa!! Vaikka ei sekään ilmeisesti ihan tavatonta ole. Eilen luin netistä, että viikonloppuna sama oli tapahtunut Helsingissäkin. :D

Innsbruck

2008-11-12T11:06:00.000-08:00

Eli lauantaina 8.11. klo 9.00 oli tapaaminen Westbahnhofilla Buddy Networkin reissulle Innsbruckiin. Juna lähti vasta klo 9.40 ja perillä Innsbruckissa olimme lopulta noin kolmen aikaan iltapäivällä! Junamatka meni osittain nukkuessa, sillä en ollu nukkunut kahteen edelliseen yöhön oikein kunnolla. Junamatkan kohokohta oli, kun Salzburgin jälkeen tajusimme yllättäen olevamme Saksan puolella. Tästä meitä ensin huomauttivat puhelimet, joiden liittymät yksitellen muuttuivat saksalaisiksi. :D Sitten vähän tutkittiin karttaa ja nähtiin Saksan lippuja talojen pihoilla.

Innsbruckissa jätimme matkalaukkumme juna-aseman tallelokeroihin ja suuntasimme kiertelemään kaupunkia. Hostellille pääsimme kirjautumaan vasta kuuden jälkeen. Olimme luulleet, että Buddy Networkin tyypeillä olisi ollut joku suunnitelman tyyppinen.. mutta ei.. ei ollut oikein koko matkan aikana. Kukaan mukana olleista itävaltalaisista ei tuntunut tietävän Innsbruckista paljoa enempää kuin me.. Joten lauantain kaupunkikiertelyssä näimme kyllä rakennuksia sun muuta, muttei hajuakaan, mitä ne olivat.. :/ Ainoa tiedossa oleva rakennus oli Goldenes Dachl eli kultainen kattonen tai kultainen pikkukatto.. miten sen nyt tahtoo suomentaa (itävaltalaiset tekee asioista pieniä päätteellä -l kun taas saksalaiset -chen.. eli esim saksan ein bisschen kääntyy itävallaksi ein bissl..) No vähän suurempaa kattoa oltiin kuitenkin ootettu.. Lähinnä se näytti oudolta ja aivan erityyppiseltä kuin muu talo.. mutta katto siis aitoa kultaa.. tai niin väitettiin ;)

Kuuden jäljestä suuntasimme siis bussilla hostellille (n. 2km keskustasta). Huoneet olivat 6 hengen huoneita ja olin samassa huoneessa suomalaisen Kirsin, ruotsalaisen Belindan sekä kolmen slovenialaisen pojan kanssa. Aluksi vähän epäilytti, että järkkääkö pojat huoneessa vielä yöllä bileet (ovat sen tyyppisiä, että hyvin olisivat voineet), mutta ei. Ihan nätisti saatiin nukkua. :)

Lauantai-illalla oli ohjelmassa myös illallinen. Syötiin paikallista perinneruokaa, jonka saksalaisen nimen olen jo täysin unohtanut, mutta se siis vastasi suomalaista pyttipannua. Illalla piti olla myös kovasti mainostetut bileet.. ja ruokailun jälkeen lähdettiinkin etsimään bilepaikkaa. Mitään ennalta tiedossa olleita bileitä ei kuitenkaan ollut. Lisäksi meitä oli 36, joten pieniä vaikeuksia löytää paikkaa, jonne olisimme kaikki mahtuneet. No lopulta löytyi pieni, mutta tyhjä baari, jonne kaikki sullouduimme. Itseäni lähinnä väsytti tässä vaiheessa, eikä paikka muutenkaan nyt ollut niin ihmeellinen, joten mieleni alkoi tehdä nukkumaan. Otimmekin taksin Belindan, Kirsin ja jonkun italialaisen tytön kanssa. Matka maksoi 7e eli ei paha. Kuski oli vissiin ainakin osittain italialainen ja vähän erikoislaatuinen. Tiesi Kimi Räikkösen ja Mika Häkkisen, jotka ovat kuulemma hyviä tyyppejä. Ja Ahtisaari on perseestä? Näin hänen mielestään.. Olisi tuosta melkein voinut luulla, että olikin italialaisuuden sijasta serbi?

Sunnuntaina oli aamianen klo 8.30 ja huoneiden luovutus klo 9.30. Sitten laukut taas aseman lokeroihin ja lähdettiin kipuamaan kohti ympäröiviä alppeja. Matkakuvauksesta aiemmin olimme saaneet käsityksen, että käppäilisimme enemmänkin alpeilla. Tästä syystä monilla oli mm. kunnon urheiluvaatteet mukana. Mutta ei. Me mentiin sellasella junan tyyppisellä ja sit sellasella köysihissillä (ei ois sopinu kyllä korkeenpaikankammosille). Lopulta oltiin 2256m korkeudessa. Siitä käveltiin sitten vielä 2334m korkeuteen. Hisseistä nähtiin kyllä, että matkan varrella oli paljon vaeltajia. Rinne oli kuitenkin todella jyrkkää, että hyvä kunto piti olla. Muutamat taittoivat matkaa jopa pyörillä. Eivät kylläkään paljoa nopeammin kuin kävelijät. Ylös vuorelle oli luvattu +4 neljä astetta, minkä vuoksi turkkilaiset vetivät paaksut pipot ja hanskat päälle jo vuoren juurella. Aurinko kuitenkin paistoi, eikä minusta ylhäällä niin kovin kylmä ollut.

Ja ne maisemat! Ja tunnelma mikä siellä ylhäällä oli! Ei voi sanoin, eikä kuvin (ainakaan mun kameralla otetuin) kuvailla! Tosi hienoa! Ja rauhallista. Nyt ymmärrän, miksi erakot mietiskelijät asuu vuorilla ;) Italiaan asti oltaisiin nähty.. Paitsi, että Italia oli pilvissä.

Innsbruckin kaupunki kuvan alalaidassa ja pilvien kohdilla siis Italia

Ei ollenkaan hullummat maisemat ruokaillessa :)

"Vuorikiipeilyn" jälkeen otimme turistibussin. Bussissa oli kuulokkeet (mutta ei tarpeeksi kaikille), joista kuului selitystä aina silloin tällöin matkan varrella olleista rakennuksista. Ei mitenkään hirveen syvällistä kuvaa kaupungista siltikään tullut. Tämän jälkeen Innsbruckissa sijaitsevaan kuninkaallisten linnaan. Ja sitten kahville ja viiden tunnin matka kohti Wieniä.

Ruotsalaisille tuli matkan aikana joku kauhea ruotsin puhumistarve. Olivat lähinnä puhuneet keskenään. Junassa jouduin istumaan neljän paikan ryhmään kahden ruotsalaisen ja yhden ennaltatuntemattoman epsiksen kanssa. Aattelin, että tulee varmaan kiva reissu kun nuo yhet vaan höpöttää ruotsia keskenään ja kolmatta en tunne.. Mutta matka oli kiva! Aloimme pelata maa-peliä. Eli aina piti sanoa joku maa (englanniksi sillä epsis ei yllättäen osannu saksaa) ja seuraavan piti sanoa uusi maa, joka alkoi samalla kirjaimella kuin edellinen loppui. Ensiksi "loppui" a:lla alkavat maat (tai kukaan ei siis keksinyt niitä enempää), jolloin sovimme, että jos maa loppuu a:lla niin otetaan seuraava kirjain. Tätä jatkui siis loppumatkan eli varmaankin lähemmäs neljä tuntia.. Mutta ainakin matka meni nopeasti ja meillä oli kivaa! :D

Kymmenen aikaan illalla olimme Wienissä

Viime viikon tapahtumia

2008-11-07T11:45:00.000-08:00

Heps, eli koska Buddy networkin ei odotusten vastaisesti järjestänytkään halloween-teemabileitä, ei me pukeuduttu mitenkään. Mentiin kyllä Filipen Buddyn luo vähän iltaa istumaan. Tyypillä oli oikeesti ihan valtava kämppä!!! Jos muistan oikein niin pinta-alaa oli jotain 100 ja jotain neliömetriä. :S

Vähän on tullut jäätyä jälkeen noissa kouluhommissa, joten olen viikon yritin muuten käyttää niihin.. Vaihtelevalla menestyksellä.. Mm. lauantai kului suomennellessa Energieökonomien prujua. Sunnuntaina lähdettiinkin sitten vähän maaseutumatkailemaan eli Ötscher Gräbeniin.. Siellä oli joku sellanen kansallispuiston tyyppinen ja siellä käppäiltiin. Kaunista oli ja ihanan rauhoittavaa välillä päästä luonnon keskelle. Maisemat olivat välillä kuin Suomessa (täällä on nyt ruska).. paitsi että ihan liikaa vuoria! :D Tai siis vuoria ei ollut liikaa muuten kuin, jos ois halunnu aatella olevansa Suomessa. Meidän piti lähteä ensin kymmenen ihmisen porukalla matkaan. Aamulla Westbahnhofille ilmestyi kuitenkin myös iso kasa espanjalaisia (ja pari belgialaista), niin että veimme eräästä paikallisjunasta koko vaunun! :) Hassua oli, että monilla oli farkut jalassa. Suomalaisilla oli tuulipuvut ja sitten meiltä kyseltiin, että onko noi oikein jotkut vaelluspuvut?? :D Junamatkat eivät oikein sujuneet suunnitelmien mukaan.. Osa junista ei kulkenut sunnuntaina ja jouduimme odottelemaan sun muuta. Mutta reissu oli kiva joka tapauksessa. :)

Maisemia

Tuota pitkin me käppäiltiin

Vesivoimala! ;D

Auringon lasku

Torstaina oli vuorossa vaihtareille järkätty coctail-tilaisuus Rathausella. Kutsussa luki, että oikein itse Burgermeister on meidät kutsunut. Tästä huolimatta herraa ei nähty, sillä hän ei ilmeisesti ollut edes paikalla! :o Kaksi ihmistä piti siellä puheen, joista toinen oli sanonut, ettei Meisteri ollut päässyt paikalle.. Itse en salissa olleesta melusta johtuen juurikaan mitään puheista kuullut.. Mutta nättiä ja kivaa oli. Paikalla oli hieman naposteltavaa sekä tietysti paljon viiniä. :D Pukeutuminen aiheutti ennen tilaisuutta meille paljon päänvaivaa, sillä kukaan ei oikein tiennyt, kuinka hieno tilaisuus oli. Mutta minusta onnistuimme kaikki hyvin. Rathausella viihdyimme johonkin yhteentoista asti. Porukka hajaantui niin, että osa lähti Prater Domin valtavaan night clubiin jatkoille ja osa etsimään jotain pienempää baaria. Me seikkailimme tiemme Prater Domin läheiselle metroasemalle, mutta päätimme siellä Annan kanssa lähteä kotiin nukkumaan.. Vanhoja ja väsyneitä! ;)

Kauniita neitoja kaunis rivi

Rathausen juhlasali

Perjantaina alkoi yksi blokkikurssi yhdeksältä aamulla. Luennoitsija vaikutti todella hyvältä ja innostuneelta aiheestaan. Luennointi tyylikin erosi kyllä ihan täysin suomalaisesta. Välillä tuli väkisinkin mieleen, että tuosta tulisi hyvä meteorologi telkan sääennustuksiin, kun mies huitoi edes takaisin. Väsymys oli jatkoille lähtemättömyydestä huolimatta kuitenkin kova ja mies puhui kunnon itävaltaa hochdeutschen sijasta ja vielä kaiken lisäksi ihan älyttömällä vauhdilla, joten juurikaan mitään en luennoista ymmärtänyt.. :(

Lauantaina lähdettiin Innsbruckiin, mutta kerron siitä ensi kerralla!

Hullu Erasmus-viikonloppu, shoppailua Bratislavassa ja tanssikurssi

2008-10-30T13:24:00.000-07:00

Ja minä kun oon ihan luullu, että olen tullut vanhaksi. :D Eli siis, että en jaksa enää valvoa puolta yötä pitempään. Mutta tulipahan viime viikonloppuna sitten todistettua se ihan hölynpölyksi! Eli oli slovenialaisen Aljazin synttärit Molkereistrasse-opiskelija-asuntolan jossain party-huoneen tyyppisessä. Ensin mentiin vähän etkoilemaan Tiian luo, siis kyseessä sama rakennus, ja sitten puolitoista tuntia (hups!) myöhässä bileisiin alakertaan. Porukkaa oli paljon ja vähän liikaa tupaikoivia (lue: >0) ja espanjalaisia (lue: älyttömän kova meteli). Ihan hauskaa oli kuitenkin ja tutustuin mm. uuteen unkarilaiseen tyttöön. Illan edetessä olisi ollut vuoro siirtyä jatkoilemaan erääseen lähelle avattuun baariin (prater dom nimeltään). Eräille vanhemmille tieteen harjoittajille tuli kuitenkin hieman heikko olo slovenialaisten vodka bumien seurauksena (itse en juonut yhtään sellaista). No, vanhukset nukkumaan ja sitten lähdettiin suunnistamaan kohti baaria. Pienen harhailun jälkeen löydettiin lopulta Prater Dom ja sen jono. Tässä vaiheessa kello oli jo jotain ennen kolmea. Ruotsalainen Belinda seisoi vähän sivussa muista ja siirryin juttelemaan hänen kanssaan. Yhtäkkiä Belinda kiskaisi hihasta, että me voidaan mennä sisään.. Jonon edessä ollut poke oli kuulemma vinkannut niin. Sitten käveltiin jonon sivuitse sisään baariin. Olo oli vähän hölmistynyt. Muut ei enää päässy sisään, koska baarissa oli jo kuulemma liikaa porukkaa..

Prater Dom on valtava! Siinä jää onnela kaaaaauas taakse. Huoneita oli 5 (vissiinkin?) ja ne olivat jo yksinään melkein puolet onnelasta! Jokainen huone oli lisäksi useammassa kerroksessa. Kivempaa olisi kuitenkin ollut suuremmalla porukalla.. ja vähän aikaisemmassa vaiheessa iltaa, niin ei olisi väsyttänyt vielä niin paljoa. Lähinnä kierrettiin paikka, juotiin kaksi juomaa (koska ne tavallaan kuulu sisäänpääsymaksuun) ja syötiin pizzapalat. Ja sitten Tiialle odottelemaan, että vanhemmat tieteen harjottajat sai nukuttua ja pysty lähteen kotiin. Kotona olin seitsemän aikaan AAMULLA! Olin niin väsynyt, että meinasin nukahtaa vessaan. Myös seuraava päivä meni väsymyskoomassa.. Illalla oli erään ranskailaisen järkkäämät "kellon siirtobileet" ja pitihän sinne lähteä katsomaan kuitenkin.. En kyllä jaksanut olla kauaa. Oli pakko päästä kotiin nukkumaan.

Kaiken biletyksen jälkeen sunnuntaina piti saada vähän tasapainotusta. Täällä oli nationalfeiertag ja Hofburgin pihalla kauheasti happeningia, varsinki armeija juttuja. Kierreltiin vähän aikaa katsomassa meininkiä ja sitten Nationalhistorisches Museumiin. Ja sekin oli valtava! Kierrettiin siellä joku 3,5h eikä ehditty nähdä kaikkea!

Maanantaina oli taas luentoja. Vierailuluennoitsija selitti ydinvoimatalousjuttuja.. Olisi varmasti ollut ihan älyttömän mielenkiintoista.. jos olisi tajunnut jotain!!! Se mies puhu niin murteella ja nopeasti ja kaikkea, että ensin tuntui, että puhuuko tuo saksaa ollenkaan! Neljä tuntia sitä ja huh oli pää sekasin!

Keskiviikkona lähdettiin Sannan ja Tiian kanssa Bratislavaan.. Tiedän, että olin jo käynyt siellä aikasemminkin, mutta nyt lähdettiin vain shoppaamaan. Slovakiassa kun on vähän halvempaa kuin täällä (pikkasen, jäätelöannos esim. ehkä kolmasosa siitä mitä täällä.. :D ). Löysin itselleni laskettelutakin ja -housut, jotka käyvät myös yleisiksi talvipeuhauspuvuiksi :D Ja maksoivat yhteensä 80e! Ottaen huomioon, että Wienissä samanlaisesta setistä saa helposti pulittaa yli 200 euroakin, olin melko tyytyväinen! :)

Illalla alkoi Erasmuksille tarkoitettu tanssikurssi, jossa valmistaudutaan teknillisen yliopsiston tanssiaisiin. Tyttöjä oli kolme enemmän kuin poikia. Paria vaihdettiin kokoajan, mikä oli hyvä, sillä sai tanssia eri ihmisten ja eri tasoisten ihmisten kanssa, eikä yhden tytön pitänyt olla kokoajan miehen roolissa. Melko perusteista lähdettiin.. Siinä vaiheessa kun vedettiin kolmatta kappaletta sivulta toiselle (slow,slow,quickquick) tuli olo, että oikeesti? Eikös me tää nyt vähemmälläki opita. Tuli myös tosi hyvä tanssija olo, kun monet joutu keskittyy noihin sivulta toiselle heilumisiinkin ihan täysillä.. :) Mutta oli siellä tosi hyviäkin tanssijoita. Ja kurssin jälkeen ollaan kaikki! (että Taru, sunki kantsis ehkä alkaa harjotella, ettet jää mein varjoon ;D ) Tanssikärpänen kyllä purasi taas (kuten aina kun pääsee tanssimaan). Kunpa ens keskiviikko tulis nopeasti taas! :D

Heipsan taas

2008-10-23T07:47:00.000-07:00

Jeps, eli viikko sitten keskiviikkona käytiin äänestämässä kuntavaaleissa (siis ihan Suomen kuntavaaleissa :D ). Pilatestunnin jälkeen lähdettiin Tiian kanssa etsimään Suomen suurlähtystöä, missä äänestyspaikka siis oli (muut menivät eri tietä, sillä heillä ei ollut pilatesta ensin). Odotettiin vähintään Suomen lippua ovella ja vähän muutenkin hienompaa pytinkiä. No rakennuksessa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta lähetystön käytössä oli ilmeisesti vain yksi kerros, ei koko rakennusta. Eikä Suomen lippua ovella.. Kyltti oven sivulla, missä oli muutkin kyltit muista rakennuksen toimistoista/firmoista! Mitäs jos meillä ois vaikka joku kauhee hätä ja juostais yöllä itävallan viranomaisia pakoon Suomen suurlähetystöön (niinkuin leffoissa ja kirjoissa tehdään), ni eihän sitä ois ees huomannu! ;D Joo! :D Muuten äänestäminen meni aika kivuttomasti, eikä tarvinnut edes jonottaa.. Vaikka paikalla oli meidän lisäksi siis muitakin äänestäjiä.

Keskiviikkona illalla tuli myös Juulia. Samana iltana käytiin vähän tutustumassa Wienin julkisen liikenteen toimintaan ja kiertelemässä keskustaa. Torstaina meikäläisen luentojen jälkeen oli vuorossa Schönbrunn ja shoppailua! Juulialla on kyllä oikeesti huono vaikutus mun rahoihin. Ne katoaa johonki aina ku shoppaillaan yhessä! Nytkin tuli sitten ostettua violetti villakangastakki, kaksi paitaa ja käsilaukku!!! :S

Perjantaina illalla Sanna järkkäsi luonaan viini-juusto-illan. Eli kaikkien piti tuoda mukanaan viiniä ja muutamaa juustoa ja niitä sitten maisteltiin. Täytyy sanoa, että suurin osa juustoista oli vähän turhan voimakkaita meikäläisen makuun. Pelattiin myös taas Jungle Speediä! Älyttömän kiva peli! Pitää olla älyttömän nopee ja välillä taistella sellasesta toteemijutusta! :D Sannalta lähdettiin vielä käymään mun buddyn tupareissa. Siellä katseltiin buddyn vaihtarikuvia Kanadasta. Vähän kyllä melkein masensi, kun itävaltalaisten puhumisesta keskenään ei ymmärtäny välillä mitään! Oli ihan, että mitä kieltä nää puhuu oikeesti???

Lauantaina aamulla käytiin Juulian kanssa vielä maailmanpyörä-Riesenradissa katselemassa Wieniä ylhäältä päin ja sen jälkeen Tonavalla. Lauantaina illalla Juulia lensi kotiin.

Sunnuntaina lähdettiin Tiian kanssa katsomaan, kun Sanna tuomaroi judokisoja. En ole koskaan ennen nähnyt judoa, joten se oli ihan mielenkiintoista. Kauhea arvuuttelu aina kaikesta, että mitä tapahtuu ja miksi. :D Mutta ehkä jonkunlainen pieni käsitys lajista syntyi. Pelottavaa oli pienet lapset, jotka myös kilpaili siellä. Esim. yksi ehkä noin 8v-tyttö oli ihan killeri! Juoksi vastustajaansa vastaan (minkä Sanna myöhemmin selitti, ettei ole enää vanhempana hyvä, kun on opittu joku tapa heittää toinen juoksusta johonkin.. tosi selkeästi selitetty, eikö? ;) ) ja kaatoi maahan ja voitti! Välillä näytti aika rajulta se homma (ihan kaiken ikäisillä), että nyt ymmärretään, miks Sanna on aina mustelmilla harkkojensa jälkeen. :)

Maanantaina pääsin ensimmäistä kertaa step-tunnille! Jokseenkin jännitti, että olenko siellä ihan pihalla, kun en ollut kahdella ekalla kerralla, mutta en ollut! Monet askelluksien nimet olivat englanniksi, mikä helpotti hommaa. Jos en olisi koskaan steppiä koittanut, olisin varmasti ollut ihan pihalla, sillä ohjelma oli melko koreografinen. Koreografisempi kuin TTY:n stepit. Mutta tykkäsin ihan tosi paljon! Tiistaina iski taas vähän kurkkukipua ja kokoajan väsyilyttää! Jätin siitä syystä keskiviikkoisen pilateksen väliin ja vain nukuin! Jos nyt ei taas tulisi kipeämmäksi!

Ja keittiössä haisee pahalle! Kämppis on säilyttänyt jotain porsaan fileitä keittiön pöydällä lämpimässä jo useemman päivän ja nyt ne haisee ihan älyttömästi! Kämppis ei vaan juuri oo kotona, enkä uskalla ite niitä heittää pois... Oli sekin kyllä jotain haistanut, kun oli keittiön ikkunnan jättänyt auki, mutta en sitten tiennyt, että eikö ollut tajunnut, että ne on lihat, mitkä haisee?? Hulluja nuo espanjalaiset? :S

Maailma maailman sisällä

2008-10-14T10:04:00.000-07:00

Maanantaina oli luentoja 4h yhdellä 15min tauolla. Siitä pää aika sekasin lähdin lampsimaan kohti ratikkaa. Näin ratikan tulevan pysäkille, kun itse olin vielä erään aukion toisella puolella, mutten jaksanut lähteä juoksemaan. Ilma oli nätti ja ajattelin, että kävelen kämpille päin mielellään sen aikaa kunnes seuraava ratikka tulee. Seuraava pysäkki tuli eteen ja ajattelin jäädä siihen odottelemaan. Satuin kuitenkin vilkaisemaan sivulle eräästä pienestä portista ja näky oli upea! Talojen välistä näkyi kaukaisuudessa todella kaunis, vaalea palatsi ja sen edessä iso puisto. Puikahdin puistoon vievälle kujalle ja sitä kävellessäni liikenteen ja suurkaupungin melut vaimenivat pikku hiljaa. Puistossa oli melko hiljaista (joitakin ihmisiä kylläkin, lapsia vanhempineen, ihmisiä lueskelmassa penkeillä, kauempana palatsin lähellä turisteja) ja tuoksui syksylle! Aivan kuin olisin kulkenut portin läpi toiseen, satumaiseen maailmaan! Ihana rauha ja kauneus! Ja keskellä Wienin kaupunkia! Puistossa oli suihkulähteitä ja korkeat pensaat reunustivat kävelyreittejä luoden välillä labyrinttimaisen vaikutelman! Palatsi seisoi kaiken yläpuolella pienellä mäellä. Palatsi oli siis Belveder. Kun poistuin puistosta mietein, että tämä oli yksi niistä syistä, miksi rakastuin Wieniin alunperin. Kun vaan kävelee ja kulkee, saattaa löytää itsensä yhtäkkiä aivan upean maiseman keskeltä, jostain missä sitä ei olisi odottanut. The magical Wien!
Tunnelmaa ei voi kuvat täysin kuvata, mutta tässä pari Belvederin puistosta:

Sunnuntaina oli stürmische Tag, eli sturm-festivaalit pohjois-Wienissä (ja sturm oli siis sitä viiniä, mikä ei vielä ole viiniä). Siellä maisteltiin erilaisia sturmeja, punaista ja rosaa. Matka paikalle kesti yli tunnin simmeringeristä. Sitä mietti, että Suomessa ei kyllä tulisi parin tunnin takia lähdettyä Tampereelta Loimaalle, mikä siis kestäisi matkana saman verran.

Punaista ja valkoista sturmia

Tänään käytiin kävelemässä Wiener Waldissa viiden hengen porukalla. Todella ihanaa päästä hieman luonnon keskelle pois kaupungin kiireestä vähäksi aikaa. Vaikka itse metsää ei kestänyt kauaa.. Enimmäkseen kävelimme viiniviljelmien keskellä. Sää oli kuitenkin nätti ja tahti verkkainen, joten reissu oli todella rentouttava. Pysähdyimme myös puoleksi tunniksi juomaan sturmia eräälle viinitilalle. Ja kyllä, nyt on otettava kaikki irti sturmista, sillä parin viikon päästä sitä ei enää saa. Ruska on alkanut myös täällä, mikä lisäsi maisemien kauneutta. Erona Suomeen on ainakin se, ettei Suomessa ruskan aikaan juurikaan voi istua pihalla terassilla juomassa kylmää juomaa palelematta, kuten täällä tänäänkin. :)

Kyllä, tämäkin on Wieniä. :D

Huomenna äänestämään! :D

Mariannan ihmemaa!

2008-10-10T10:51:00.001-07:00

Siis mun on pitäny kirjottaa tästä niin monta kertaa, mutta aina unohan! :( Mutta nyt se saa oikein oman tekstinsä! :D

Eli täällä kauppoihin ilmesty jo heti lokakuun alussa joulukalentereita ja suklaajoulupukkeja ja kaikkea joulukamaa! Eli Marianna, sä asut valitettavasti väärässä maassa ;D Täällä varmaan kukaan ei ihmettelis, vaikka laittaisit jo jouluvalot parvekkeelle ;)

(P.S. Isompi, hetki sitten kirjoitettu tilannekatsaus siis tuossa alla)

Haitula ja liila silkkihuivi

2008-10-10T09:33:00.000-07:00

Heipä hei! (*varoitus! piiitkä juttu*)

Onpahan vähän venähtänyt kirjottaminen. Mutta siis, Saara siis saapui perjantaina aamulla sateiseen ja kylmään Wieniin. Huoneeseeni oli ilmestynyt extra-sänky sillä välin kun olin noutamassa siskoa kentältä. Sänky oli vähän jossain roskissa ja lisäksi melko lyhyt (ei millään 2m), mutta muuten ihan hyvä. Ainakin Saara sanoi niin. :) Samassa talossa asuvalla ranskalaisella Delphinelle oli poikakaveri myös viime viikolla kylässä ja heidän saamastaan extra-bedistä puttui vissiin jotain lautoja.. Että meillä kävi hyvä tuuri (toivotaan, että se jatkuu ensi viikolla, kun Juulia tulee!).

Eikähän se kurkkukipu yön aikana ollut mihinkään kadonnut. Perjantaina aamulla olo oli melko kipeä. Onneksi Saara toi synttärilahjana mulle ihanan silkkihuivin. Se kaulan ympärillä olen siitä asti kulkenut. Iltapäivää kohti piristyin kuitenkin ja lähdimme Saaran kanssa sadetta uhmaten vähän tutustumaan Wienin keskustaan. Sitten pikakäynti kotona ja Kirsille etkoilemaan ennen illan Erasmus-welcome-partyja koululla. Olimme siellä vähän vaille puoleen yöhön. Lauantaina vuorossa oli Schönbrunin linnan läheisyydessä oleva eläintarha. Eläintarhan jälkeen syömään. Tarkoituksena oli osallistua myös museoiden yöhön. Löysimmekin snapsimuseolle, mutta jono oli liian pitkä ja teimme uukkarin takaisin keskustaan. Tässä vaiheessa kello oli jo jotain yhdeksän illalla, eikä karttoja yöhön kuuluvista museoista enää löytynyt. Muut vaihtarit suuntasivat kahvilaan kaakaolle ja me Saaran kanssa kotiin. Sunnuntaina vierailimme suklaamessuilla. :D Tapahtuma oli kyllä pienoinen pettymys. Ei löytynyt Fazerin sinisen voittanutta. Mutta suklaa on aina suklaata. :D Illalla menimme suomalaisporukalla syömään ja sitten Praterin huvipuiston suuureen maailmanpyörään Riesenradiin. Maanantaina oli vuorossa shoppailua, ruokailua ja jungle speediä (tosi hauska, mutta oltiin ekakertalaisina Saaran kanssa aika pihalla). Tiistaina Haitula lensi taas takaisin Suomeen.. :(

Tosiaan tämä flunssa ei vaan ole ottanut talttuakseen.. mikä ehkämahdollisesti ainakin osittain johtuu siitä, että olen ollut kokoajan menossa. Tämän viikonlopun olen päättänyt levätä. Tänään olisi vissiin ainakin 4 tervetulias-/semesterin alkubileet ja kova hinku olisi lähteä kaikkien muiden mukaan.. mutta pysyn tiukkana. Vaikka tänään onkin taas vähän parempi olo kuin eilen, olen varma, että jos lähtisin jonnekin olisin huomenna taas kipeämpi. Tämä flunssa on nyt vaan voitettava ja ainoa keino taitaa olla kunnon lepo!

Maanantaina alkoi luennot. Aloitusluento kesti n. 2h lukujärjestyksessä lukevan 4h sijaan. Ihan hyvä, sillä tunnin jälkeen alkoi keskittyminen lipsua sen verran, että ymmärtäminen huonontui selvästi. Loppu puoliskon piti vielä epäselvemmin puhuva professori.. On yllättävän vaikeaa yrittää pitkäjänteisesti kuunnella vierasta kieltä. Suomestakin puhuttiin (kyseessä siis energiatalouden kurssi), tai siis siitä, että Suomi on ainoa Euroopan teollisuusmaista, joka rakentaa lisää ydinvoimaa.. ja asiasta muutenkin vähän. Ja löysinpä heti virheenkin professorien kalvoista. Oli taulukko siitä, kuinka monta prosenttia erimaissa sähköstä tuotetaan ydinvoimalla. Suomen kohdalla luki 29.jotakin %!!! Joo, ei ehkä ihan pitäny paikkaansa. Todellinen luku on jotain 25% paikkeilla. En kuitenkaan uskaltanut vielä sanoa mitään. Katsotaan toistuuko virhe. Torstaina oli myös luentoja. Ja meikäläinen tosi kipeä. Keskittymisestä ei tullut mitään eikä niin ollen ymmärtämisestäkään. Hassua oli, että pidettiin esittäytymiskierros, jossa siis kaikki opiskelijat esittelivät itsensä ja miksi ovat kurssilla. Paikalla oli yllättävän paljon vaihtareita. Muutenkin tuntuu, että proffat ovat täällä paljon opiskelijaorientoituneita. Ei kuten Suomessa, että proffa astelee luokan eteen, luennoi ja lähtee taas pois. Ja jos joku kysyy jotain, ni vastauksen jälkeen proffa kyselee, että tyydyttikö vastaus ja vastasihan hän varmasti oikeaan asiaan jne :) Tulee olo, että nää proffat todella tahtovat siirtää tietotaitonsa meille, eikä homma ole vaan jotain, mikä nyt on vaan pakko tehä. :D Että ehkä mä vaihanki yliopistoo ja jään tänne opiskeleen loppuun.. ;D Tai ei ehkä kuitenkaan.. Sillä toisaalta me käytiin luennolla myös läpi kaikki, kuinka paljon on mikro,nano,piko,mega,giga jne. Katottiin Tiian kanssa toisiimme sillee, et eikös tää ois pitäny opettaa jossain peruskoulussa eikä yliopistossa..

Ja vielä viihdepuolesta: Käytiin tiistaina oopperassa!! Sevillan parturi. Ja se oli ihan hyvä! Melko ilonen ja sellanen.. Mä olin aatellu, että kaikki oopperat on kauheen synkkiä ja dramaattisia. Mutta ei. :) En kyllä edelleenkään tykkää siitä ku ne naiset kiljuu ihan liian korkeelta. Eihän se kuullosta ees kivalta. Ja mitään ei ymmärretty, sillä se oli osaksi saksaksi ja osaksi italiaksi. Olisi kannattanut lukea se juoni etukäteen.. ehkä. :D

Semesterin alku ja uusi flunssa aalto

2008-10-02T11:24:00.000-07:00

Tosiaan ennen kun kaikki ovat kunnolla selvinneet ensimmäisestä flunssa-aallosta, uusi on jo saapunut Wienin. Meikäläisellä on kurkku todella kipeä toista päivää. Monet muutkin ovat kärsineet uudestaan flunssan oireista. Ei auta kuin toivoa, että menisi nopeasti ohi.

Ja kiitokset kaikille onnitteluja lähetelleille. Kiitoskortteja on lähdössä Suomeen päin (ei kuitenkaan niille, jotka ovat onnitelleet facebookissa tai irkissä.. sorry ;) ). Tiistaina pidin pienet synttäribileet täällä kämpillä. Paikalle löysi noin 15 ihmistä. :D Lahjaksi sain suklaata, vohveleita (paaaljon vohveleita), sturmia (joka siis on viiniä, joka ei vielä ole viiniä..) sekä ajatuskalenterin eli joka päivälle oli joku tuuma saksaksi. Vaikka juhlat olivat ihan kivat, yhdessä vaiheessa iski kuitenkin vähän ikävä Suomeen ja juhlimaan kaikkien kavereitten kanssa siellä. :) Illan hauskinta antia oli ehkä portugalilaisen Filipen yritys puhua espanjaa Alician kanssa. Filipe oli tässä vaiheessa jo hieman hönössä.. En tiedä onnistuiko hän sanomaan sanaakaan espanjaa, mutta sen tiedän, että ainakin joka toinen sana oli saksaa! :D Ja suomalainen Kirsi leipoi juhliin sämpylöitä!! Oikein kunnon suomalaisia sämpylöitä!! Ne oli älyttömän hyviä!!!!

Minä ja valtava pakkaus vohveleita!

Kurssit alkoivat vihdoin tänään. Kaikista neljästä kurssista oli aloitusluennot samaan aikaan samassa salissa. Kävi ilmi, että kaksi kursseista järjestetään blokkikursseina, eli luentoja ei ole viikottain vaan parina päivänä koko päivän ja sitten kurssi on ohi. Eli viikottain koululle on raahauduttava vain maanantaisin ja torstaisin! Jei! Kävi myös ilmi, että torstaisin luennoitava Energieökonomie on esitietona maanantain kurssille. Proffat sanoivat, että kursseille saa osallistua yhtäaikaa, mutta he eivät suosittele sitä. Pitää koittaa kuitenkin, sillä tahtoisin käydä molemmat. Toinen proffista puhui tosi selkeää saksaa ja toinen puhui itävaltaa ;) No ei senkään puhe ylivoimaisen epäselvältä vaikuttanut.. että hei, mä saatan jopa ymmärtää luennoilla jotain! *koputtaa puuta*

Jeeeii! Haitula (lue: Saara) tulee huomenna!! :D Joten nyt nukkumaan, jotta huomenna flunssasta ei olisi enää tietoakaan!

Kieli solmussa?

2008-09-28T10:57:00.000-07:00

Kielikurssi on nytten sitten ohi. Torstaina oli koe, joka ei ollut mitenkään päätä huimaavan vaikea. Suurimassa osassa tehtäviä oli a, b, c, d-vastausvaihtoehdot. En oikein tiedä, mitä mieltä olen kurssista. Jotenkin oletin, että kursilla olisi oppinut enemmän. Ei voi kuitenkaan sanoa, että kurssi olisi huonokaan ollut...

Torstaina SoS-program jatkui leffaillalla. Leffana oli vanha brittiläinen Der dritte Mann, joka oli siis kuvattu Wienissä. Ei minusta mitenkään hirmu ihmeellinen, mutta siinäpä se meni. Leffan jälkeen iso porukka lähti läheiseen ravintolaan, Centimeteriin illalliselle. Lähdin mukaan spritzerille, sillä olin syönyt kotona ennen leffaa. Centimeterin ruokalista ei ole kaikilta osiltaan ihan tavallinen. Tarjolla oli mm. 2 metrin makkara (die 2 Meter Wurst). Lyötiin sitten erään belgialaisen Leenin kanssa veto portugalilaista Filipeä vastaan, ettei hän jaksaisi syödä 2 metriä makkaraa. No jaksoihan Filipe sitten sen syödä, minkä seurauksena maksoimme hänen oluensa.. mutta kyllä se oli sen arvoista! :D Illalla olisi ollut myös bileet. Minulle iski kuitenki huono olo ja lähdin kotiin nukkumaan. Flunssainen olo jatkui myös perjantaina ja skippasin SoS-ohjelmassa olleen käynnin Wienin viemäreihin (torstainen elokuva oli osittain kuvattu siellä) ja käytin ajan hyväksi nukkumalla. Illemalla olikin jo parempi olo ja lähdin muiden mukaan leffaan katsomaan Wall-e:n. Se oli ihan kiva. Ei mikään todella hyvä, muttei mitenkään huonokaan. Ihan hauska. :)

Lauantaina oli taas vuorossa retki Wienin ulkopuolelle. Ensin tutustuttiin Euroopan suurimpaan maanalaiseen järveen. Sitten Itävallan suurimpaan tuulimyllyyn. Ja se ei ollut mitenkään erityisen suuren näkönen.. Ihan mielenkiintoista oli kyllä päästä myllyn sisälle ja kuulla miten se toimii. Lounaan jälkeen meillä oli 3h vapaa-aikaa erään järven rannalla olevassa pikku kylässä, jossa oli meneillään jotkut kurpitsajuhlat. Lähdimme tunnin kestävälle veneajelulle järvelle. Älyttömästi veneestä ei nähnyt, mutta aika meni nopeasti jutellessa ja yritettäessä "opiskella" vieraita kieliä. Retkeltä menimme suoraan meidän yliopston järjestämille Hoffesteille Ottakringin olutpanimolle. Aluksi paikalla ei ollut ketään ja paikka näytti aika karulta. Pian ihmisiä alkoi kuitenkin ilmestymään ja tunnelmakin parani. Pieni kulttuuriero tuli kuitenkin taas huomattua. Täällä baareissa saa polttaa, mutta laukkua ei saa pitää lattialla, kun tanssii. Eli meillä oli piiri erasmuksia tanssimassa ja keskellä ihmisten laukkuja, niin kuin Suomessakin usein. Järjestysmiehet tulivat sitten valittamaan, että ei noin saa tehdä! :S

Kämppiksen kanssa on mennyt edelleen hyvin. Perjantaina se huolehti mun huonosta olosta ja tänään pyysi mukaansa kaupungille. Lähdinkin. Alicia ja hänen espanjalaiset kaverit puhuivat kyllä enimmäkseen espanjaa keskenään, joten kauheen hyvin en päässyt juttuun mukaan. Alicia käänsi kyllä aina välillä jotain enkuksikin. Käyskenneltiin ensin vähän aikaa keskustassa. Sitten he halusivat lähteä katsomaan Schönbrunia. En lähtenyt enää mukaan sinne, sillä olen jo nähnyt paikan ja mahdollisesti pitää käydä sitä vieraillekin vielä näyttämässä. Lähdin kävelemään kohti Simmeringeriä. Aurinko paistoi ja oli tosi nättiä. Löysin iiison suihkulähteen, jonka vieressä oli sotilasta esittävä patsas.. ilmeisesti joku muistomerkki. Kaikki teksti oli kuitenkin venäjäksi, eikä meikäläisen venäjän taidoilla sitä suomennettu.

Äitin kanssa jutellessa kävi ilmi, että meikäläisen suomen taidotkin alkaa jo ruostua. Sanoin että joku tulee jostain maasta (er kommt aus X-Land).. mutta eihän niin suomeksi sanota, että joku on kotoisin jostain. Joulunakin mä tulen sinne Itävallasta, mutta en mä täältä silti (kai ;) ) kotosin oo. :) Filipen mielestä on hauskaa yrittää opiskella suomea.. Osaa sanoa jo päivää, sataa, moi ja moimoi.. :D Eräänä päivänä kävi koko Suomen kuvalehden läpi ja yritti etsiä tuttuja sanoja. Kyllähän niitä muutama löytyi (Amerikka ja Japani ja sellaista), mutta aika harvassa niitä oli. :D

Koulu alkaa ensiviikolla! Hui!

Rathaus, Ottakringer und UNO-city

2008-09-25T06:28:00.000-07:00

Maanantain nähtävyys vuorossa oli Wienin Rathaus. Rakennus on todella upea ulkoa päin ja oli ihan hieno sisältäkin. Kierros sisällä oli kuitenkin todella lyhyt! Kierroksen jälkeen yritimme päästä syömään sitä aitoa oikeaa Sacherkakkua, mutta ainoaa aitoa tarjoava paikka oli tupaten täynnä (hinnat olisivat varmasti myös olleet katossa asti elleivät sitäkin korkeammalla), joten "tyydyimme" viereiseen kahvilaan.

Lamppu Rathausilla, halkaisija oli muistaakseni jotain 5m luokkaa... Äiti ja iskä: miksei mein liikkeessä myydä tollasia? ;)

Tiistaina oli vuorossa Ottakringerin olutpanimo. Ei mitään kauheen maailmaa mullistavaa, kun on käynyt jo kolmessa olutpanimossa Suomessakin. Samallalailla ne olutta tekee kaikkialla tekee :D Kierroksen jälkeen saatiin maistella ilmaiseksi olutta. Ja kyllä, minäkin maistoin! Ei ollu hyvää, muttei nyt mitenkää älyttömän kauheen kamalaakaan.. Mutta ei minusta kyllä oluen juojaa saa!
Keskiviikkona vierailtiin UNO-cityssä, eli yhdessä YK:n päämajoista. Fiilis oli melkein kuin lentokentällä, kun oli turvatarkastukset ja kaikkea. Turvatarkastusten toisella puolella emme kuulemma olleet enää Itävallassa :D Opastus oli ihan kiva (New Yorkissa kun emme päässeet sinne sisälle asti), mutta taas hirmu lyhyt..

Maanantaina sain lopultakin myös kämppiksen tänne. Näin Alician kuitenkin ensimmäistä kertaa vasta eilen. Aika meneväiseltä hän vaikuttaa (enemmän poissa kotoa kuin kotona). Ihan mukava ja puhelias kuitenkin. On kiva, että kämpässä on muutakin elämää kuin minä yksin :)

Sauna ois kiva!

2008-09-21T11:12:00.000-07:00

Kylmä sää vaan jatkuu täällä. Tuntuu niin kuin täällä ei yli 15 astetta missään vaiheessa olisi ollutkaan! Sadesäätä uhmaten lähdimme kuitenkin seikkailemaan SoS-kurssin kanssa Wienin ulkopuolelle lauantaina. Kohteena oli ensin Melk ja siellä sijaitseva luostari ja sitten pieni Dürnsteinin kylä. Kylän pääkohteena oli erään jo tuhoutuneen linnan rauniot. Rauniot olivat täkäläisittäin pienen kukkulan huipulla (varsinaissuomalaisesta nämä kukkulat näyttivät jo korkeilta). Maisemat raunioilta olivat upeat. Muutenkin oli ihanaa päästä suurkaupungin hulinasta välillä maaseudun rauhaan. Myös bussimatkan aikana näkyi monia pieniä kyliä kukkuloiden välisissä laaksoissa. Todella kaunista. :) Kuvia: http://picasaweb.google.com/riina.rajala/SoSExcu02?authkey=a_fHoHZQBpc#

Tänään sade jatkui Wienissä. Lähdimme palelemaan DonauInselille (eli saarelle Tonavassa). Siellä oli Redbullin lentopäivä. Kaiken näköistä vekotinta nähtiin, ja myös Darth Vader osallistui kisaan (lensi kyllä todella vain todella lyhyen matkaa). Osa jopa pääsi vähän pidemmälle.. Mm. perhosta muistuttava "lentokone" leijaili melko sujuvasti yli kymmenen metriä. :)

Nähtävyyksiä

2008-09-19T11:46:00.000-07:00

Maanantaina alkoi siis SoS-Programm (Sehenwertes ohne Stress). Keskiviikkona pyöräiltiin ympäri kaupunkia oppaan kanssa ja se oli todella kivaa. Pyörällä pääsi helposti ja turvallisesti kaupungissa ympäriinsä, jopa ihan keskustassa. Melkein joka paikassa kun on omat tiet pyöräilijöille. Vauhti oli leppoisa, eikä satanut (ja minulla oli myös tarpeeksi päällä, ettei tullut edes kylmä), joten reissulla pystyi nauttimaan kunnolla kauniista maisemista ja rakennuksista. Opas oli ehta itävaltalainen, joten ihan kaikesta selityksestä ei aina saanut selvää. Keskiviikkona oli myös taas erasmus-bileet. Baarissa oli vähän liikaa ihmisiä (ja sitä kaipaa jo Suomen tupakoinnin sisällä kieltävää lakia!), mutta muutaman drinkin jälkeen ihmismäärään tottui! ;) Baarijuomat ovat kyllä ihan eri luokkaa täällä. Täällä kun tosiaan drinkkejäkin saa (ainakin erasmus-bileissä) todella halvalla.. saa nähdä miten sitä sitten tottuu taas siideri-linjaan Suomessa. :D Kivaa oli myös, että tutustuttiin muutamaan itävaltalaiseenkin!

Torstaina oli vuorossa Parlament! Arkkitehti oli ollut sitä mieltä, että koska demokratia on keksitty Kreikassa, pitää parlamenttirakennuksen olla kreikkalaistyylinen. Ja todella hieno se olikin. Alla muutama kuva paikan päältä:

Tänään käytiin katselemassa Schloss Schönbrunia! Ja olihan se schön. :) Schönbrunin vieressä on myös eläintarha, ja slovenialaisten lähteitten (lue: erasmusopiskelijoiden) mukaan siellä on kolme päivää sitten syntynyt leijonanpentuja! Tällä kerralla emme ehtineet vierailla eläintarhassa, mutta ehdottomasti vielä tässä lähiaikoina sinne on päästävä! :)

P.S. jos tahotte nähä kauniita (ja vähemmän kauniita) kuvia musta (ettekä vaan rakennuksista) niin niitä näyttää löytyvän facebookista tällä hetkellä ihan kiitettävästi! :D

Päivä, jolloin syksy saapui Wieniin

2008-09-16T11:39:00.000-07:00

Ja se päivä oli sunnuntai. Perjantaina täällä oli vielä yli 25 astetta ja sunnuntaina alle 15. Eilen ja tänään asteita on ollut enää alle 10. Lisäksi on satanut ja tuullut kovaa. Ensin oli epätavallisen kuuma ja nyt epätavallisen kylmä. Toivottavasti jossain vaiheessa täälläkin olisi tänne normaali sää. Huomenna ohjelmassa olisi kaupunkiin tutustumista pyörällä, joten nyt vaan sormet kainaloita myöten ristiin, että olisi edes poutaa! Sunnuntaina paleltiin jo Rathausin pihalla katsomassa balettiesitystä (siis suurelta kankaalta, ei livenä). :)

Kurssien valitseminen on alkanut vilkkaana. Täytyy sanoa, että on ikävä Suomen systeemejä! Näillä täällä ei ole yhtä yhteistä systeemiä, vaan luennoitsija saa päättä, miten kurssille ilmottaudutaan, jos sille ylipäätään pitää ilmottautua. Sitten on tosi kiva, ku kurssin kohdalla lukee Anmeldepflicht (=ilmottautumipakko), mutta ei kerrota, miten ilmottautuminen on tehtävä. Kurssiselostuksista ei saa juurikaan selvää. Kurssien kotisivut ovat vielä edellisessä vuodessa, jos kurssilla nyt edes on kunnon kotisivuja. Jos olen ymmärtänyt oikein, joidenkin kurssejen luentoaikoja ei edes saa ennen kuin ensimmäisellä luentokerralla! No, mutta toivottavasti kaikki selkenee lokakuun alkuun mennessä. Myös TTY:n liikuntamahdollisuuksia on oppinut arvostamaan. Täällä kaikkien yliopistojen opiskelijoille yhteisesti urheilukursseja järjestää urheiluyliopisto. Kursseja on kuitenkin (kuuleman mukaan) aivan liian vähän ja jos todella tahtoo jollekin kurssille olisi mentävä huomenna aamulla kuuden aikaan jonottaamaan (eihän nyt mitään netti-ilmottautumisia voi olla). Me aateltiin Tiian kanssa käydä katsomassa huomenna iltapäivällä, että onko kaikki kurssit jo täynnä. Jos on niin sitten on kai opeltava juoksulenkkeilemään...

Ainiin! Löysin melkein rasvatonta maitoa (0,9%) kaupasta! En ole kyllä vielä maistanut, että miltä se maistuu! :D

Bratislava!

2008-09-14T04:54:00.001-07:00

Eilen käytiin siis päiväseltään ihmettelemässä Slovakian pääkaupunkia. Ihan söpöltä pikkukaupungilta se vaikutti. Pieni kaupunki oli ehkä lähinnä verrattaessa Wieniin. Vaikutelman sai aikaan myös se, että ihmisiä oli liikenteessä todella vähän! Lähinnä nähtiin muita turisteja ja hääjuhlijoita. En sitten tiedä olisiko uudessa kaupungissa ollut vilkaampaa, me kun pysyteltiin vanhan kaupungin puolella. Matka Bratislavaan kesti junalla noin tunnin ja maksoi yhteen suuntaan 7e.

Vaikka paikallisia ei paljon näkynytkään, samaa ei voinut sanoa TU Wienin Erasmus-opiskelijoista! Meitä oli matkassa 28. Ja kaikkien oli tietenkin päästävä yhdessä syömään. Ravintolan tarjoilija vaikutti hieman stressaavan määräämme. Stressiä ei varmasti helpottanut se, ettei hän osannut englantia eikä saksaa. Mutta onneksi meillä oli 5 tsekkiläistä poikaa mukana, jotka pystyivät sujuvasti kommunikoimaan paikallisten kanssa. Toinen ongelma oli valuutta. Slovakiassa kun ei vielä ole euroja. Monissa paikoissa eurot kuitenki käyvät, eikä monikaan meistä halunnut sitten vaihtaa rahaa yhden päivän takia. Hieman oli metsästämistä paikoista, missä eurot käyvät, mutta aina sellainen löytyi -taas kiitos tsekkiläisten tulkkiemme. :) Halpaa siellä oli! Kunnon ravintolaruoka juomineen maksoi 5e!

Uusi kaupunki ja Tonava

Vanha kaupunki

Ja sydäntä lämmitti alla näkyvä kuva: silmän kantamattomiin tuulivoimaloita! :D (klikatkaa suuremmaksi niin näätte paremmin :) )

Finnen überall

2008-09-11T05:01:00.000-07:00

Jeps, terveisiä taas täältä! Asteita tällä hetkellä 27, mutta älkää huoliko, ensi viikolle on tännekin luvattu sadetta ja kylmempää. Meikäläisen menoa täällä on rajoittanu flunssan paholainen, joka on kestänyt kohta viikon. Olo ei ole ollut älyttömän huono niin, että olisi vain halunnut jäädä kotiin makaamaan, muttei ihan hyväkään.. :(

Viime viikonloppuna käytiin maauimalassa ihailemassa Wieniä ylhäältä käsin. Paikka oli tosi hieno. Kauniit rusketusraidat ilmesty siellä ja melkein poltin selkäni. Illalla menimme facebookissa sovittuun vaihtaritapaamiseen Donau Inselille. Inselillä oli koko viikonlopun ilmaiset festarit menossa. Maailman suurin ilmaisfestari sanottiin jossain. No vaihtareita paikalle ilmestyi yhdeksän... joista 6 oli suomalaisia! Loppujen lopuksi huomasimme kulkevamme 5 suomalaisen ryhmässä ja muut olivat kadonneet. Ensin katseltiin Basshunteria, joka veti ihan hyvän shown, hyppi ja pomppi kyllä lavalla ihan taukoamatta ja sekona kokoajan. Tässä vaiheessa saatatte luulla, ettei ilta voisi enää vähemmän itävaltalaiseksi muuttua, mutta olette väärässä. Lähdimme etsimään juotavaa ja istumapaikkoja -löysimme Leningrad Cowboysin esiintymästä yhdellä päälavoista. Tässä vaiheessa oli pakko ottaa spritzerit (paikallisten suosima janojuoma, jossa on sekoitettu viiniä ja kivennäisvettä), jotta illassa olisi ollut edes jotain ei-suomalaista. Ja seuraavana vuorossa oli Sunrise Avenue! :D Suomalaiset TKK:laiset tytöt olivat kuitenkin todella mukavia ja ilta sujui oikein rattoisasti. Toinen tytöistä asuu vielä tuossa ihan naapurisolussa, joten olemme voineet kulkea yhtämatkaa tapahtumiin ja niistä pois.

Saksan kurssi alkoi maanantaina ja vaikuttaa ihan lupaavalta. Meitä on 21 ja arvatkaapa kuinka monta suomalaista? 5! Yhteensä TU Wienissä taitaa olla tällä hetkellä 9 suomalaista vaihtaria.. tai niin moneen minä olen jo törmännyt. Tapahtumissakin meitä on aina yleensä vähintään 4-5. Me yritetään puhua ja puhutaankin paljon saksaa myös silloin kun puhutaan keskenämme, jos lähistöllä vaan on joku ei-suomalainen. Ja ollaan siis tutustuttu hyvin muun maalaisiinkin. Lähinnä on tullut hengattua noiden oman saksankurssilaisten kanssa, sillä he osaavat ja haluavat puhua saksaa, eivätkä englantia, kuten monet muut. Saksan puhuminen on sujunut yllättävän hyvin. Siis niin, että aina lopulta on tullut ymmärretyksi. Englanti alkaa kyllä kadota melko nopeasti. Yritin puhua englantia yhden itävaltalaisen kanssa maanantaina illalla ja saksa puski kokoajan väkisin läpi. :S

Jeps, eli maanantaina oli Buddy-networkin (eli vähän niinku paikalliset tutorit) järjestämät tutustumisiltamat. Olin lukenut vaihtoraporteista, että tuo buddy-järjestelmä ei oikein toimi ja harvat edes näkevät omaa buddyaan. Siksi olin positiivisesti yllättynyt kun oma buddyni laittoi mailia ja jopa soitti sunnuntaina. Sovimme näkevämme maanantain tapahtumassa. Buddyni Samuel opiskelee arkkitehtuuria. Alkupositiivisuus haihtui kuitenkin jo maanantaina hieman. Samuel oli kokoajan, ettei hän osaa mua missään auttaa kun ei opiskella samaa asiaa. Kun yritin pyytää apua tietojärjestelmien kanssa, oli vastaus, että no jos sä ensin koitat ite ja jos et millään osaa niin sitten hän voi auttaa. Eilen oli opiskelijabileet (myös buddy-networkin järjestämät) ja yllätyksekseni Samuel tekstasi ja kysyi olenko tulossa. Viesti oli kuitenkin enkuksi. Vastasin saksaksi.. Seuraava viesti tuli taas enkuksi. No ihan sama sitten, luovutin ja puhuttiin sitten kanssa englantia eilen (vaihtareitten kanssa siis kyllä edelleen saksaa).

Eilen oli siis todellakin ensimmäiset opiskelija bileet eräässä karaokebaarissa. Meininki oli tosi hyvä (kellään ei vaan ollu haalareita! ;) tiesittekö muuten, että Ruotsissakin opiskelijoilla on haalarit?). Ja drinkit halpoja! 7pm-8pm drinkit 0,5e, 8pm-9pm 1,9e ja vielä illalla myöhään olut maksoi 1,9e (mikä nyt ei minua kauheesti auttanu). Mutta sinne siis myös uudestaan!

Ja nyt leffaan rankalaisen, belgialaisen, portugalilaisen ja kyllä kolmen suomalaisen kanssa.
Bis bald!

Kuvakollaasi

2008-09-05T10:07:00.000-07:00

Niin missäs maassa me oltiinkaan?

Joutsenet käyttäyty ihan kuten sorsat Suomessa. Iso parvi odotti pullaa, eikä pelännyt meitä ollenkaan.

Tonava kaunoinen

Katumaisemaa

Teknillisen yliopiston sisäpiha, eikö oo ihan ku Garden Partyissä tai jossain ;)

Sacre-Coeur sai kilpailijan teknillisen yliopsiton naapurista.

Kuuma ja kaunis Wien

2008-09-04T12:24:00.000-07:00

Terveisiä Wienistä!!!

Eilen saavuttiin siis kuumaan ja aurinkoiseen Itävaltaan. Loistavan oppaamme ansiosta löysimme heti suoraan asuntotoimistolle, jossa ei ollut lainkaan jonoa. Minulta ei myöskään tarkastettu edes henkilöllisyyttä. Nimet vaan paperiin ja avaimet kouraan. Kämppä on todella siisti ja huomaa, että rakennus on todella uusi. Kahden hengen solu ja huoneet on todella isot! Asunnossa on oikeastaan vain kaksi huonoa puolta:
1. Tupakeittiön älytön ikkuna, josta siis näkee suoraan tuohon käytävään. ...ja käytävästä näkee näin iltaisin varsinkin myös suoraan tupakeittiöön ja minun huoneeseeni. Eikä ikkunassa ole edes verhotankoa!
2. Sijainti. Tämä on vähän niinkuin Wienin Herwood sijainniltaan. Syrjässä keskustassa, mutta täältä löytyy kaikki mahdolliset kaupat ja ravintolat. Toisaalta täältä menee metro suoraan keskustaan ja matka kestää vain noin 15 minuuttia. Koululle mennessä metroa on vaihdettava.
Tässä vähän kuvia kämpästä:

Keittiö ja sen ikkuna!

Keittiö ja minun huoneen ovi:

Minun huone ovelta päin (pöytä mukavasti jo sotkussa):

Huone toisesta suunnasta (näkyvissä myös se paljon puhuttu ikkuna taas):

Tänään käytiin ilmottautumassa kaupunkiin. Odotettiin jotain miljoonan paperin leimaamisrumbaa ja tuntien jonotusta ja odottelua, mutta kaikki kävikin oikein kivuttomasti. Kaikki oli jossain 15 min ohi. Sitten vaan shoppailemaan Mariahilfer Strasselle, joka on paikallisten käyttämä kauppakatu. Mitään turhaa ei kuitenkaan ostettu. Pyyhkeitä, vihkoja sun muuta hyödyllistä vain. Ja tietysti iiisot jätskiannokset nautittiin eräässä katukahvilassa. Tippikulttuuri tuntuu vielä oudolta eikä oikein tiedä, paljonko ja milloin kuuluisi tipata.

Itävaltalaiset ovat vannoutunutta käteiskansaa. 100 e:n setelit eivät täällä ole harvinaisia, sillä kaikki tahdotaan maksaa käteisellä. Luottokortit eivät edes käy monessa paikassa, tai jos käyvät niitä ei silti huolita, jos ostos maksaa alle 100e. Paikallinen pankkikortti käy kaikkialla, mutta harvat käyttävät sitä silti. Minulla ja Sannalla alkaa mennä jo hermot tähän käteistouhuun (ja siihen, että kaikki hinnat ovat jotain ja 99 senttiä, sillä täällä 1 snt:kin on käytössä) ja päätimme avata pankkitilin täällä, jotta saamme paikallisen pankkikortin. Austria bankissa oltiin vähän ylimielisiä meitä kohtaan, mutta erste bankissa tuli todella sellainen olo, että hei me ollaan tärkeitä niille. Sinne siis ensi viikolla tiliä avaamaan (nyt ei ollu kaikkia tarpeellisia papereita mukana).

Kaikista hienointa on ollut huomata, että saksalla pärjää. Pankissakin keskusteltiin saksaksi. Läheskään kaikkea ei tajua heti eikä vastapuolikaan tajua aina meitä, mutta kysymällä ja yrittämällä asiat kuitenkin hoituvat. Mitään kovin pahaa kielishokkia ei ole vielä tullut, mikä varmasti osaltaan johtuu myös siitä, että on kokoajan saanut puhua suomeakin. Muutenkin on ollut todella kiva, että on ollu kavereita, joiden kanssa on voinut pähkäillä kaikkea. Joku meistä aina yleensä ymmärtää jotain, vaikka muut olisivatkin jo tippuneet kyydistä. :)

Viikonlopuksi on ennustettu syyskuun ennätyslämpötilan rikkoutumista: edellisen kerran syyskuussa on ollut näin lämmintä täällä 60-luvulla. Vähän viikonlopuksi luvatut yli 30 astetta hirvittää, mutta kai siitä selviää. Tuleepahan kesävaatteet käyttöön kerrankin tänäkin vuonna :)

Lopuksi vielä ehkä siistein kello, minkä olen nähnyt. Tschüss!
(kello tuossa siis 25 vaille kaksi)