Toimi siis todellakin lopulta löysi tiensä Wieniin (24.-30.4.)! Siispä luentojen lisäksi ohjelmassa oli hieman turisteilua. Melko rennosti otettiin kyllä sen kanssa. Lisäksi jääkiekon MM-kisat alkoivat. Kova oli yritys nähdä Suomen pelejä. Netti, vaikka onkin nopeampi täällä kuin Simmeringissä oli, ei ihan oikein aina meinannut riittää nettikatseluun. Suomi-Tanska pelistä jäi mm. näkemättä toinen erä kokonaan. Saksan urheilutelevisio näytti keskiviikkona 29. pvä kahta peliä yhtäaikaa, josta toinen siis Suomi-Tsekki. Oli aika mielenkiintoista kun kuva hyppeli pelien välillä aina kun toisessa oli tapahtunut jotain jännään.
Toimi lähti pois siis vapun aattona ja heti illalla aloitettiin tietysti kova biletys! ;) Wienissä toimii Wienin suomalainen opiskelijaseura! Kyllä! Kirsi tai Sanna (en muista enää kumpi, sorry) oli saanut jostain tietoonsa, että kyseinen seura järjesti vapunaaton kunniaksi (ja oman 30v juhlansa myös) bileet eräässä baarissa. Aloittelimme siis ensin meillä melko suomalaisvoittoisessa seurueessa (minä, Kirsi, Sanna, Sannan kaksi suomalaista kaveria ja Delphine) ja jatkoimme näihin bileisiin, jotka olivat sitten ihan tässä naapurustossa. Koristeltiin Delphineä vähän serpentiineillä, juotiin salmaria ja tanssahdeltiin. Ensin baarissa soitti suomalaisista koostuva, ei nyt kovin erikoisen hyvä bändi suomalaista musiikkia. Jotenkin tuli vähän surrealistinen olo: meikäläinen on Wienissä wieniläisessä baarissa ja taustalla kuuluu selkeällä suomenkielellä "humppaa, taikka kuole, taikka humppaa ja kuole..." Nojoo, hauskaa oli kuitenkin. :)
Vappupäivänä tiedossa oli tietysti picnic! Sää suosi ja saimme jopa erään paikallisen puolueen kojulta ilmaisia, punaisia ilmapalloja. Siispä nurmikolle syömään, makoilemaan ja nautiskelemaan olosta. Kokoonpano sama kuin edellisenä päivänäkin:
Useamman tunnin saimme auringosta nauttia ja sitten..:
Sateen lisäksi kuulimme kovaa jyrinää ja päätimme, että picnic taisi olla siinä.Ranskalaisesta Delphinestä kuoriutui vapun aikana melkein todellinen suomalainen. Vapun aaton juhlinnan ja päivän picnicin lisäksi hän lähti vielä kanssamme katsomaan Suomi-Slovakia peliä paikalliseen pubiin! Käsittääkseni tämä aikaisemmin mainittu Wienin suomalainen opiskelijaseura järjesti mahdollisuuden katsoa kaikki Suomen pelit lähellä teknillistä yliopistoa sijaitsevassa pubissa. Ja sieltä sai jopa siideriä!
Vapun jälkeen tiedossa oli tiukkaa opiskelua. Nyt loppuviikosta olen kuitenkin taas ottanut rennommin. Ja kuinka rakastankaan tätä kesäistä kaupunkia!!! Jotenkin opiskeluputki sai aikaan jonkintaisoisen koti-ikävän poikasen ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Ahdistaa kun pelkästään siihen, että ymmärtää, mitä harkkatyössä oikein haetaan, menee jo ihan älyttömästi aikaa. Sitä alkoi ajattelemaan, kuinka ihanaa Suomessa olisikaan, kun kaiken ymmärtäisi ensilukemalla, tai viimeistään toisella.
Torstaina Wien iski kuitenkin takaisin ja sai minut taas uudestaan valtaansa: Museums Quartierilla (paljon museoita, entinen kuninkaallinen talli) oli jotain häppeningiä. Lähdimme sinne Kirsin kanssa vähän tutkiskelemaan. Paikalla oli paaaljon porukkaa pussikaljoilla. Ikähaarukka oli varmaan jotain 16-45. Lisäksi ohjelmassa oli erilaisia performansseja, kuten musiikkia, tanssia ja maalaamista.
Musiikkia ja vettä
Näitä Museums Quarterien sisäpiha on täynnä. Ideana siis, että niillä istutaan (eivät ole yleensä tuollaisessa kasassa, vaan yksittäin). Möhkäleet ovat joka vuosi erivärisiä ja tässä katsaus kaikkiin eri vuosiin. Tänä vuonna ne ovat keltasia.Lähdimme kohtuu aikaisin kuitenkin jo kotia kohti. Pitkään arvoin, että otanko ratikan vai kävelenkö. Ja taas opittiin, että aina kannattaa ennemmin kävellä! Ollessani matkalla Rathausin kohdalla kuulin Rathausplatzilta päin musiikkia. Uteliaisuus heräsi ja lähdin katsomaan, mitä paikalla tapahtui. Isolla, sinne lähiaikoina rakennetulla lavalla oli meneillään jonkinlainen konsertti. Musiikki vaihteli perinnemusiikista souliin. Lähes kaikissa esityksissä oli vahvasti mukana piano. Sitä oli ihana kuunnella! Ensin olin jatkamassa matkaa kotiin päin, mutte sitten aloin miettiä, että mihin minulla muka on kiire. Istahdin Rathausparkin penkille erään suuren, vanhan puun alle paikkaan, josta näki myös lavan. Ilta oli lämmin, musiikki ja vanhat rakennukset ympärillä kauniita ja ilmassa leijui kukkien tuoksu. Siinä istuessani ja kuunnellessani katselin ympäröiviä puita, parin metrin päässä leikittelevää suihkulähdettä, hennosti Wienin oman valoloiston läpi loistavia tähtiä ja nautin olostani. Mietin, kuinka paljon kaikkea ympäröivät, vanhat rakennukset ja patsaat ovatkaan nähneet ja mitkä tarinat ne tahtoisivat kertoa, jos pystyisivät. Tunnelma oli kuin olisin ollut mielikuvitusmaailmassa, taianomaisessa ja onnellisessa.
Ja samalla heräsi taas ajatus, kuinka rakastankaan Wieniä! Juuri sen yllätyksellisyyttä, mutta myös samanaikaista turvallisuuden tunnetta.
Tapahtuma Rathausella oli FestWochen. Niitä on järjestetty ainakin vuodesta 1951 asti. Samalla selvisi myös, että ne alkoivat virallisesti vasta perjantaina, ja torstai oli ollut vain kenraaliharjoitus! :D Perjantaina oli teknillisellä yliopistolla megabileet!! Yksi yliopiston rakennus oli kokonaan bilealuetta! Siis ihan älytön alue kolmessa kerroksessa. Ja ihan täynnä ihmisiä!! Ja taas sisällä sai polttaa! :S Paikalla olisi ollut huono ilma ilman tupakan savuakin saati sitten sen kanssa. Lisäksi oli ihan älykuuma. No jaksettiin me siellä johonkin puoli kahteen (siis yöllä) olla, ettei se nyt ihan huono tapahtuma ollut. Kokemus todellakin!
Lauantaiksi oli luvattu taas hyvää keliä, ja slovenialaiset pojat järkkäsivät grillausta heidän luonaan. Olivat hommanneet grillin ja kaikki toivat itse sen, mitä grillata tahtoivat. Loppujen lopuksi meitä oli melko paljon: minä, Kirsi, Belinda, 3 slovenialaista, 2 puolalaista, 3 itävaltalaista, 2 italailaista. Myöhemmin paikalle saapui vielä kaksi minulle tuntematonta tyttöä. Ja koko päivähän siinä sitten hurahti hyvästä seurasta ja ruuasta nauttiessa. :) Näin myös ensimmäiset hyttyset Itävallassa!! Ne olivat pieniä ja niitä oli paljon! Kuitenkaan yllätyksekseni en oli punaisten paukamien peittämä! Itse sain vissiinkin kolme puremaa, jotka eivät edes kutise kovinkaan pahasti. Kaikki muut eivät olleet aivan yhtä onnekaita...
Myös tänään oli hellepäivä. Therese keksi, että voimme mennä yhdessä johonkin puistoon nauttimaan lämmöstä ja samalla opiskelemaan. Ei ehkä kuullosta kauheen tehokkaalta opiskelun kannalta, mutta oikeasti se oli! Välillä vähän jätskiä ja sitten taas opiskelua! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti